Onnellista elämää

Vatsapvitaas?!

2011-11-30T20:08:00.001+02:00

KUVASÄLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!

Mä saunapoika oon, ja laitan suihketta kainaloon (sen jälkeen)

Laatikkoon, mä kaipaan niiiiiiiiin

Ei voi metsästäjä karvoillensa mitään.

Laatikoita, onko heitä! (jossain vielä lisää)

Kodin remontit hoitaa maatiaiskissa, Onni aikamoinen sonni.

Kaks vuotta mä hommaa mietin, ja sit hiffasin et sehän on meikäläisille tehty nukkuma-alustalainen!

Roskaa piisaa kun näitä muskeleita ruokkii...

PS.

Niitä näkyy taas. Tonttuja siis, olkaa varuillanne. Se on paskapuhetta että ne käy kyyläämässä ootko kiltisti.

OLEN ELOSSA.

2011-10-15T10:08:00.000+03:00

TERWE VAAN!

Käyny vähän rähmäsesti kun en oo muistanu ilmottaa itestäni sitte mitään. Mut siis elossa oon kyllä tosiaankin. On ollu niin vinkeetä elämänmenoo, Miisan synttäritki meni enkä tullu tänne hehkuttaa niitä. OMG! No enivei, se on nyt kans taas vuoden vanhempi.

Aika tasapaksuu laiffii kuitenki on ollu, ei oo tapahtunu mitään mullistavia juttuja. Ehkä kuitenkin meijän familin kahtiajako näkyy nykyään paremmin, ku en vaan kestä mutsin lääppimistä. Oon alkanu kääntyy enemmän faijan puoleen, ku se ei oo samanlainen tyrkky. Saa mutsi pitää sen Miisansa vaikka, ei tarvii mua tulla lääppii. Se on ihan ok kakkosvaihtoehto jos on halipula, mut useimmiten aika rasittava muija. Kylhän mulla vähä paha mieli tulee ku mä torjun sen, mut en voi uhrautuu aina kaikkeen. Ja kun Miisa on aina valmis haliin ni siinähän on kaks toisilleen sopivaa tyyppii!

Niin mullahan oli se kissatulehdus jonka takia pissasin joka paikkaan. Mut se meni ohi! Olkkarin parketti ei vaan toipunu hommasta itekseen. Ois kyllä eräiden jo pikkuhiljaa syytä tehdä sille lattialle jotain, en millään jaksais haistella sitä pissanhajua. En tiiä eikö ihmiset sit haista sitä vai mitä, mut meikäläisen nenään ottaa aika pahasti.

Laatikkouutisia on jälleen tulossa ens viikolla, siitä oon varma. Mutsi ilmotti mulle että se on tilannu taas kaheksan kappaletta pehmoboltseja. Oon siis vähän heikkona niihin, tai oikestaan aika paljonki. Meillä on sellanen sanaton diili et aina välillä pitää tilata uusia pehmopalloja. Ku osa hukkuu ja osaa käytän kylppärissä vesidippailuun. Eli siis hölvään sitö boltsia vedessä ja sitte heittelen sitä. Tää herätti kummastusta aikoinaan mut nyt se on ihan fine. Ni kuitenki, tällä hetkellä mulla on vaan yks vesipallo ja sekin alkaa oleen vähän tuusannuuskana niin hieno homma et varastoja vähä kartotettiin.

Niin ja, juustonaksun söin eilen. Siinäpä ne.

Pee-news!

2011-08-16T02:35:00.001+03:00

Eli suomenkielellä pissauutisia! Mut aluks, komee tunnustus meikän komeeseen lokiin. Saatiin se Undelitudelilta.

Meitsin homma on kertoo

a) lenpiväri.
No musta+valkoinen tietty! Vähäsen beigellä sävytyksellä. Ehkä.

b) lempiruokaa on raaka jauheliha salaa paketista nautittuna.

c) matkustaa haluaisin vielä joskus jasmiinipuun alle. Joskus tosin tulee päiviä, kun koen että tää mun haave ei vältsiin konkretisoidu ikinä. Jää nähtäväks.

Mut sit back to pee news. Eli mä totta tosiaanki kävin sielä tohtorilla. Voin kertoo et oli aikamoinen reissu. Muhun pistettiin piikkejä joka paikkaan. Se oli hirveähköä. Kamalaa. Huusin. Sitte ne kait piikitti jotain rauhottavaa enkä sit enää huutanu. Mut onneks oli sentään sen verran powerii, että jaksoin hypätä pöydältä kesken järkyttävän ison piikityksen ni alas. Menin jemmaan yhteen nurkkaan, mutta suunnitelma oli huono koska mut saatiin kiinni.
Meinasivat että mulla olis pissiitti eli pissatulehdus. JAA? No kai sitä nyt tulee vaikka minkälaisia tauteja ku pistellään tommosilla piikeillä. Voin vannoa ettei mulla ollu mikään ennenku jouduin sinne lääkäriin. Ei niin mikään.

Mutsi oottelee innoissaan että ne ällölääkkeet alkais auttaan siihen että joku mystinen kissa käy pissaamassa lattialle. NO EN MINÄ SILLE MITÄÄN VOI. Enkä se oo sitä paitsi edes ollu minä niin miten mä voisin sille jotain?!

Aaaaaziwengaaaaa!!

2011-08-11T12:28:00.000+03:00

Miiitämitämitä meille kuuluu?!?!

Först ov ool, tö poks. Saapu tossa kuun vaihteessa tosin jo. Ja pian sen jälkeen tuli uus laatikko?! Sisältö oli tosin sama, joten petyin jonku verran. Mutta näihin on lihaksikkaan kissan tyydyttävä.

Miisa (lausutaan Maiiiiiza) hommailee omiaan, noita kesyjä leikkejään. Niinku normikissat tekee; leikkii naruilla joilla saa leikkii ja silleen. Ei kauheesti sellasta kunnianhimoista hommaa mut, no. Se on nainen.

Tota työkalupakkinukkumistahan se on ruvennu harrastaan aika paljo. Itseasias tälläki hetkellä nukkuu sielä...

...se nukkuu aika paljo?! Jos pikkuveljiä ei ois viety pois, ni epäilisin et se on paksuna. Mut ei se nyt sit oo varmaan, sillä vaan on kesäväsymystä.

Tää oli yks kesän kohokohtia ku hoksasin et tuos ikkunallaki voi hengata. Toki se vaati muutaman kaksikymmentä harjotushyppyä että sai otteen tuosta hirsiseinästä, mutta lopulta se onnistu. Enkä tosiaan käsitä, että miks hitossa nuo yhet vaan keskittyi siihen että seinään tuli ~~aika paljon~~ tosi olemattomasti kynnenjälkiä. So what, meitsi pääsi perille!

Ja sit vielä päivän, tai oikestaan viikon kuumimpia puheenaiheita. Siis, hommahan on menny sillee et JOKU on pissannu olohuoneen lattialle. Tai ei oikestaan lattialle. Vaan sohvalle.
= ennenkuulumatonta huutoa ja hengellä uhkailua.

Kivat nyt! Nyt sitte mua kuskataan eläinlääkärille pian koska kuvittelevat että mun kusemisessa ois jotain vikaa. Luulis jo näillä meriitellä huomaavan että SE ONNISTUU VALLAN HYVIN. Seuraavaks kuulemma liipasimen alla on Miisa ja Miisan lisääntymiselimet.

Hankkisivat elämän niin ei tarttis meitä koko ajan härnätä!

Ou jees ou jees ou jees!

2011-07-04T23:55:00.001+03:00

Oh vooot häs häpend!

Ensinnäki. Meidän perhe on taas kasvanu yhdellä löpökorvalla. Se on tässä:

Hää on Tyyne, ja hää on Väinön uus morsio. Ne asuu Pupulassa, ja niillä on ilmeisen hauskaa siellä. Itehän en siitä hauskanpidosta pihalla tiedä yhtään mitään koska multa evätään sellaiset huvit.
Josta päästäänki yhteen mun viestini pääpointeista.

Nimittäin.

Tapahtui eräs päivä viikko takaperin sellanen asia, että mulle JÄTETTIIN OVI AUKI. Siis jätettiin auki, oikestaan sanottiin että "Onni, mene vain pihalle juoksentelemaan vapaana, ole hyvä". No tottakai mä sitte ~~livahdin nopeesti~~
rentona lompsottelin pihalle tsiigailemaan. Aikani mä sielä tuhersin kunnes löysin meijän ulkorakennuksen. Samassa joku sukulainen (ilmeisesti mutsin isä joka ei tunnusta mua lapsenlapsekseen) yritti napata mut kii. SIIS MITÄ HÄ?! Joo en tod lähteny siihen leikkii ollenkaan mukaan. Vaan luonnollisesti karkasin.

~~Alko pelottaan.~~ Halusin tutkia sellasen ison vempeleen pientä koloa, ja menin sinne viettämään aikaani. Saatoin säikähtää hetkellisesti jotain ääntä, ja saatoin olla hetken siellä kolossa. Mut sit mutsi pelasti mut. Mikä mahtava ihmisolio!
Menin himaan, pesin itteni ja nukuin koko illan.

No sit. Meille on ostettu sänky! Ihan oma sänky, oma sänky, oma sänky. Kuulemma Lunakin sais tulla, mutta ei varmaan Miisan kanssa päästetä sitä. Ihan hygieniasyistä, ku siitä lähtee sitä karvanöyhtää ja semmosta juttuu.

Täs se on, eiks oo komee?!

Ja tiettekö. Musta tuntuu että oon vähä lihonnu. Faijaki on alkanu pilkkaan mua, sanoo että kuuluu kauhee tömähdys ku hyppään lattialle. Mutta asia ei ole niin. Oottehan teki tänne monesti kirjotellu että ne on lihaksia eikä läskiä? Eihän ne lihakset nyt voi itestään muuttua läskiks. Nimittäin kyllä mä kuljen aika montaki kertaa päivässä vessalaatikolle. Ja se meijän ruokakippo on sielä raapimapuussa johka joutuu kiipeemään. Nii ja sit ku oli toi mun karkureissu ni seki kehitti mun lihaksia. En mitenkään kyllä oo voinu lihota. Vai?

Mitäs vielä. Niijoo, ei oo laatikoita näkyny. Ois ihan kiva saada esim. ruokaa vaikka joskus. Mutta ku ei tuu laatikoita, ei tuu ruokaa. Ku ei tuu ruokaa, ei tuu laatikoita.

Kesät tulloo

2011-06-12T19:59:00.002+03:00

Moi.

En oo ollu astialla taas hetkeen, koska meillä on ollut suruaikaa ku meijän porukasta lähti taas yks pois. Meil on oikee suruvuosi taas. Väinö-banista on tässä välissä tullu siis yksineläjä, ja sen takii meille on tulos uus banihani. Aika sydämentöntä kertoo samas lausees maailman surkuin ja maailman kivin juttu. Mut niin se vaan menee. Vaik ei me Kimblen kaa ikinä sillee samalla aaltopituudella oltukkaa (vähä ehkä pelkäsin tai sillee) ni kyl silti se ois meijän familiin voinu kuuluu.

Meijän familista on lähteny nii monta tyyppii pois. Näin monta tyyppii on meikän aikana lähteny. Aika kovaa aikaa näin pienelle kissalle. Vaik henkisesti oonki iso. Sielä ne ottaa lepii Pupulan luona ja kattoo et meikät pysyy kuosis.

Mut sillee. Sit on meille muutaki tapahtunu. Huomasin että lehdissä on mun vastaista roska-propagandaa. Haluunkin korjata, että ONNI EI OLE PUUTARHA, VAAN KISSA.

Meijän etupihalle on muuttanu taas niitä siivekkäitä olentoja. Niitä tuijotellessa vierähtääki monta kesäpäivää.

Tavallaan niitten tirpusten takii mä yleensä karkaanki pihalle. Eli kyllä. Onni, Onni, missä on se Onni. Alla jasmiinipuun, siellä siellä se Onni on (tänäkin kesänä). Mutta ei sielä kovin kauaa ikinä anneta olla, vaan revitään väkisin sisään. Mikäs tälläsen kesämiehen ois siellä köllötellessä...
Mut mä lähen nyt esim. syömään mutsin kaktuksia. Se on mun lempihommaa nykyään. Tosin sivuvaikutuksena sillä on karmee älämölö joka lähtee pienestä ihmisestä, joka huutaa vielä pienemmälle viattomalle kissalle että ÄLÄ !"#¤%&/ SYÖ NIITÄ KAKTUKSIA !"##%¤&& KISSA! Ni et terkkui vaan kaikille.

Pienempi kuin kolme.

2011-05-23T20:12:00.006+03:00

Ilonalle.

Skaba is päättynyt!

2011-05-10T10:52:00.002+03:00

Ennenkuin julkistan arvontakuvat, tahdon antaa teille rakas kuulijakuntani, RAIPPAA! Minä kovalla työlläni tein teille arvonnan, ja vain kolme misukkaa osallistu. Aivan törkeetä, jos jatkossa käy samalla lailla, niin en todellakaan kerro teille enää mitään mistään. Ja voin myös kertoo, että en näytä teille enää yhtään laatikkokuvaa. IKINÄ. Enkä tod. kerro mitään jänniä juttuja. Kerron vaan kaikkee et joo kävin eilen kakalla ja oli jännää. En mitään muuta.

ASIAAN!

Arvovaltanen raati on ny suorittanu arvonnan, joka sisälsi paljon dramaattisia käänteitä ja yllättäviä tilanteita. Alla näette kuvakoosteen.

Arvonnan suorittaja, meitsi tarkisti arvontalipukkeiden oikeellisuuden.

Sit Miisa, virallinen valvoja, tuli tarkistaan tilanteen myös. Miisa tarkisti myös, ettei kippo vuoda, ja että se varmasti sisältää myös kissanminttuu.

Lipukkeita tutkittiin hetki, ja mietittiin.

Sit huomasin et Miisan päässä oli likaa. Putsasin muijaa vähä.

Alko oikestaan huvittaa vähä leikkii. Täs rytäkäs koko arvontakippo kaatu kumoon.

Miisa lähti vetää, ja meitsi jäi funtsii et miten hitos mä saan ny sen lapun täältä kiposta.

Joten, mutsi joutu jeesaan ja kääntään kipon oikeen päin.
Täs vaihees kuvioihin tuli myös se punanen ikiliikkuja (jonka muuten sain jo eilen hengiltä) ja se oli kipossa myös. Yritin napata sitä kii, ja samas kiposta pakeni yks lappu!

Ja lapusta paljastu jo aiemminki blogissa tuttu hannuhanhi, Eli Naukulan väen mutsi! TADAA, TAAS!

Virallinen arvonnansuorittaja (meitsi) pyytääkin täten Naukulan mutsia välittömästi ottamaan yhteyttä ja luovuttamaan yhteystietonsa, jotta voittopotti voidaan toimittaa perille.

Pähein mutsi-skaba alkakoon!

2011-05-02T19:01:00.000+03:00

Jou!

Tietteks, se on mutsejen päivä ens viikonloppuna. Ja koska mä oon niin charmantti nuori mies, päätin laittaa skaban pystyyn, että te tumpelot, voitte antaa mutsillenne jotain sydäntä sykähdyttävää mutsejen päivänä! (voitto ei tosin ehi viikonlopuks mut ei ne sitä huomaa)

Mikä ois ihanampaa ku se, et ne sais kantaa teijän kuvajaista mukana sillon ku ette oo ite messis (ku ne käy kaupas ja töis).

Nää on siis niit helmii joista oon teille kertonu. Ne on toisissaan kiinni tossa silleen. Pallerot on lasia, onyksia ja aventuriinia. Kaikki muu kiiltävä on metallia. Mutsit tykkää tälläsistä.

Eli tuu messiin! Homma toimii taas silleen et meitsi toimii virallisena arpajaistoimittajana ja Miisa on taas virallinen valvoja. Skabaan voit osallistuu sillee, et kerrot kymmenen syytä, miks just sun mutsi on kaikista pähein ja ihkuin!
Sit sen jälkeen, tuut laittaa mulle linkin sun arpajaisosallistumiseen ja meitsi tsekkaa et ooks kvalifioitu (en tiiä mitä tarkottaa) tähän ärtsyyn skabaan.

Jos sul ei oo blogii, ni voit sit kertoo täs kommenttiboksis et miks just sun mutsi on ihkuin. Kaikki joilla on mutsi, ni saa osallistuu!

Voitte beibet, muikkelit ja äikkelit osallistuu ens maanantaihin asti, ja tarkoin valvottu arvonta suoritetaan 10.5.2011 meijän aikaa kello 10:30.

Mä voin alottaa.

Mun mutsi on pähein ja ihkuin, koska...

1. Se tuo mahtipontisii laatikoita, ja usein niitten sisällä on ruokaa
2. Se huutaa vaan äärimmäises hädäs meille
3. Se puolustaa meitä ku faija sanoo et raavitaan sohvaa
4. Se avaa tuuletusluukkuu meijän takii et päästää nuuskii ulkoilmaa (ja laittaa jakkaran alle et yletytään)
5. Se antaa meille aina ruokaa vaik oltas kui tyhmii (jota ollaan äärettömän harvoin, jos koskaan)
6. Se tiputtaa karkkipapereita lattialle et voidaan leikkii niillä
7. Se antaa joskus juoda akvaariovettä
8. Se tyhjentää kakkalootaa
9. Se antaa nukkuu sängyssä
10. Se on meijän äippä <3

Mää oon niin kaaunis, kirkas luojan taa-aaivas!

2011-04-20T16:17:00.000+03:00

“You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!”

Saatiin tää keissi Mudelta ja Hatsilta! Here it comes. Nää kuvat nyt on sit vaan meitsistä eikä Misukkelista, ku ei oikeen löytäny julkaisematonta kuvamatskuu Miisasta. Mut mustahan sitä riittää beibet.

Meitsin eka talvi. Pääsin partsille ja jännää oli. Tutkailin maailmaa kaltereitten läpi.

Mä skidinä. Tykkäsin tosta pahviläpästä ihan tosissani. Kunnes se eräänä päivänä oli roskiksessa. Kaikkien pahvilootien esi-isä! Siitä se ajatus sitte lähti.
Ja täs sitä ollaan; Teh boxlovah -> MÄ!

No sit. Mun eka kesä. Heittivät mut kylmään maailmaan tuonne pihalle. Tuo oli ajalta siinä välissä ku en vielä ymmärtäny muijista mitään ja sit kun en enää ymmärtäny muijista mitään.

No täs sit murkkuikäkuva. En oo aiemmin tätä julkassu ku oon näyttäny mielestäni vähä lihavalta täs. Mut enhän mä oo lihava? En tod. Muskelit mulla on poskissa ja kainaloissa vaaain.

Mun föörst nait ät houm-kuva. (eli siis eka ilta kotona-kuva.) Eipä tienny vielä tollon et mihin mutsi ja faija kätensä laitto! Hähähäh!

Ei me tiietä kelle kaikille tää on jo annettu, mut laitetaan sit ainaski meijän puolesta:

Naukulan muijille
Undelle
Koltsulle

I'm alive!

2011-04-13T18:31:00.000+03:00

Eli siis suomen kielellä OLEN ELOSHA!

Mua ei taas päästetä ikinä päivittämään blogia. Aina tässä päivystää joku naama estämässä mun työtäni. Mikään ei oo niin tärkeetä ku meitsin blogi ja niin se on.

Meillä on ollu melko sellasta niinku tasapainoista eloo täs nyt. Mitään järkkyjä tapahtumia ei oo ollu. Paitsi että Miisalla oli taas se ihme maukumisvillitys, mut se meni kyl ohi itestään ilman sen kummempia toimenpiteitä...
Raimoruohooki ollaan saatu itellemme. Mutsi laitto jo monta viikkoo sit meille raikkuu kasvaan, vissiin siks ku Mitsu aina kröhii välillä. Haluu kai että se oksentelee pitkin kämppää, ihme muija. Oon mäki käyny sitä hieman maistelee mut ei oo mun juttu. Ohan sitä hauska nakata lattialle sitä raikkukippoo mut siinä ne ilot sitte oikestaan onki.

No mitäs sit. AINIIN! Eläinrääkkäystapaus on ollut täällä taas. Ollaan kärsitty viikokausia tyhjentämättömästä kakkakiposta. Siis VIIKKOKAUSIIN?! Pyöristäen, ni moneen viikkoon ei oo kakkakippoo tyhjennetty. Sunnuntai se oli, mutta arvatkaa vaan mikä sunnuntai! Tein sitte tänään aamulla peliliikkeen, johon yllätyin hieman itekki. Here it comes:

Menin mutsin viereen aamulla, istuuduin keittiön lavuaariin ja otin kakkaamisasennon! Johan alko tapahtuu! Jotain se urputti, ja sitte ilmotti että hakee oitis uutta kissapissahiekkaa kaupasta tänään. No voi ilonpäivää ku se tuli!
Kaupassa oli nimittäin ollu megatarjous: Ku osti hiekkaa, ni sai ältsyn paljo kissanleluja. Sit se vaan tuli ja heitti ne kaikki lelut meille lattialle leikittäväks. NIIIN hyvä juttu.
Mitä tästä opimme?

- Aina kannattaa yrittää kakata lavuaariin.

Väärennettyjä kuvia liikkeellä!

2011-03-25T21:13:00.000+02:00

Varoitan, intternetissä liikkuu kuvia joissa esiinnyn mm. minä ja Miisa, jotka OVAT VÄÄRENNETTYJÄ!

HUOM: Minä en hempeile! Kuvassa feikki-kissoja. HUOM!

Alla lista väärennetyistä tilanteista.

Varokaa feikkejä! En ollut minä!

Päivän myhkäiset kuva-arvoitukset

2011-03-20T13:39:00.004+02:00

Tänään tehtävänä on etsiä Onni!
Etsi Onni. Kuva alla, löydäks meitsin?

Palloasiat jatkuu. Tehtiin mutsin kaa vaihtari.
Me saatiin postista tulleet tuoreet pallot lattialle, ja se sai laittaa oman sontalinkkinsä mun "Onni suosittelee"-palkkiin. En kyllä todellakaan suosittele enkä todellakaan PIITTAA SELLASESTA. Mutta, olen reilu mies. Pidän lupaukseni.

Pikkulilli pystyyn, täältä tulee Onni-neiti!

2011-03-16T19:09:00.004+02:00

Hei tosi hieno juttu. Niitä palloja tuli taas lisää, ja kuinka ihanaa -mutsi teki mulle ihan OMAN KORUN! Ihanaa!

....

Arvatkaa kuinka ihanaa!

.......

.....

Ihan yli ihanaa.

(en vois enää tämän enempää nauttia prinsessana olosta)

Dr. Onnin verkkoluennot, osa 1.

2011-03-14T11:40:00.004+02:00

(Off-topic)Jännittääks teitä meitsin ylläri? NO VARMASTI JÄNNITTÄÄ. Voin kertoo, et se on arpajaisasiaa! Vai kerroinko mä sen jo aiemmin... no, jos en kertonu ni nyt kerroin ekaa kertaa. Jos kerroin aiemmin, ni ny kerroin toisen kerran.

Hei ja tervetuloa teille kaikille Dr. Onnin verkkoluennolle. Tänään me käsitellään helmipallojen psykofyysissosiaalista kokonaisuutta, halutun tuloksen saavuttamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Toisena käsittelyn aiheena meillä on tänään rakentavan ravintoketjun muodostaminen, sen ylläpitäminen ja mahdollisten häiriötekijöiden poistaminen. Esimerkkihahmoina toimin minä, Dr. Onni Von Gradenborough-Zevilomirous-Frediselameris sekä vaimoni Miizalious Gradenborough-Zevilomirous-Frediselameris.

Muden ja Haden helmipallokriisin innoittamana ajattelin kertoo miten villit helmet taivutetaan omaan tahtoon. Tämä on osa 345 kirjasta Viidakkomiehen(mun) seikkailut. (et voi ostaa sitä kirjaa lähimmästä kirjakaupasta, etkä intternetistä mihinkään hintaan.)
Tarvii metsämiehen viettejä, voimia ja mielikuvitusta et pääsee haluttuun lopputulokseen. Tässä tiivistelmä teille.

Tärkein seikka on tutkailu, eli observointi.
Observoi sun ympäristöä. Tarkkaile tilannetta.
Kohde voi löytyy yllättävästä paikasta. Kun oot löytäny sen, ÄLÄ IRROTA KATSETTA.

Sit, kun oot hetken tuijottanu, ni tee tuttavuutta.
Oo sillee "moi pirjo pärl, heikki helmi, beatrice bead, mitä kuuluu?"

Sit vaan oot siinä. Pikkuhiljaa voit hivutttautuu lähemmäs että saat sen penteleen palleron suuonteloon.

Ja sit! Nopeesti mutta varmasti nappaat kiinni, käytä tarpeen tullen väkivaltaa ja kynsiä. Olet nyt voittanut kamppailun.

Sitten siirrymme käsittelemään toista tämänpäiväistä aihetta. Voitte tehdä muistiinpanoja asiasta aivosoluihinne tai mihin nyt ikinä tykkäättekin.
Tässä se tulee:

1. Esitä unista ja vasta-herännyttä. Tee mielellään muutamii venytysliikkeitä hämätäkses ja vallottaakses suurimman verkkokalvopinta-alan ruoka-automaatin silmämunakkaista. Pyri aktiivisesti keskeyttämään omalla elekielellä kaikki ylimääränen toiminta.

(Seuraava teksti on ainoastaan kehittyneille taitajille. ÄLÄ TEE JOS ET OLE VARMA MITÄ TEET)

Yllättävästi otakin pikainen katsekontakti toimintansa keskeyttäneeseen ruoka-automaattiin, ja poistu paikalta. Voit mennä esimerkiks nurkan taakse tarkkailemaan tilannetta, tai ERITTÄIN harvoissa tilanteissa voit myös mennä piiloon. Tämä VOI olla tehokaskin keino, mutta käytä tätä harkiten.

2. Jos ei onnaa, vaihda asentoo. Voit esittää näyttäväs hassulta, vakavissa tapauksissa myös vihaselta. Äärimmäiset tunteenilmaisut on tässä vaiheessa sallittua. Vältä tässä vaiheessa katsekontaktia ja säälittävä ilmestys-syndroomaa. ÄLÄ ESITÄ KIINNOSTUNUTTA, vaan vaikeasti tavoiteltavaa. Voit myös vältellä silittämistä jos pystyt.
On olemassa tutkimuksia, jotka viittaavat maukumisen hyödyllisyyteen tässä yhteydessä. Varsinaisia myönteisiä koetuloksia tästä asiasta ei ole saatu, joten suosittelen maukumisen käyttöä JOS olet maukumiseen taipuva. Muussa tapauksessa en suosittele sen liittämistä tähän yhteyteen. Toisaalta, se voi olla yllättävän tehokaskin, jopa hätkähdyttävä keino. Suosin tässäki yhteydessä omaa harkintaa.

3. Jos tilanne on edenny jo kolmosasteelle, ala siirtyä säälittävä syndrooma-akselille. Erittäin tehokkaita kohteen psyykeeseen vaikuttavia ilmestyksiä on mm. "säälittävän näköinen kissa", "nälkiintynyt kissa" ja "yksinäinen kissa". Vältä käyttämästä näitä kaikkia samassa yhteydessä, paneudu yhteen aihe-alueeseen täydellä tarmolla ja tarkkaile sen tehoa.
Muista aina, että kolmosaste on viimeinen, ja siitä pidemmälle ei tulisi yhdenkään kissaolennon mennä.
Äärimmäisinä virheinä mainittakoon syliin tunkeminen, päällä puskeminen ja pään kallelleen asettaminen. EI ei ei.

Tässä teille Minä opin-maanantain verkkoluento. Toivottavasti saitte mahdollisimman paljon irti tästä informaatiotulvasta. Jos jotain jäi epäselväksi, voitte lähestyä minua kommenttiboksin kautta. En välttämättä jaksa vastata, mutta kysymyksiä voi aina esittää. Seuraava verkkoluento on tekeillä, eli seuraavaan kertaan!
Jos teillä on erityisesti mielen päällä jokin elämässänne vallitseva epäkohta, johon haluaisitte opastusta, voin mahdollisesti tehdä siitä verkkoluennon. Ehdotukset voi laittaa sinne samaan kommenttiboksiin.

Kuulemiin,

Dr. Onni Von Gradenborough-Zevilomirous-Frediselameris

Mitä tapahtuu, en ole hereillä!

2011-03-11T11:32:00.001+02:00

Pari juttuu, joita en tajuu. Tiivistän ne kuviks, tähän. (jos tahdot sä niin vain urk-kia, niin klik-kaahan kuvaa isom-maks!)

Eka kaikki meni hyvin. Niinku näkyy:

(en oo muuten lihonnu, laatikko oli vaan pienentyny)

Mut sit.

Kertokaa te mitä hittoo tääl tapahtuu??

Bloggaan itseni suohon

2011-02-28T17:03:00.000+02:00

Mul tuli visio. Tai sellanen idea, ku nyt on ilmeisesti tulossa kevät, josta seuraa kaikenlaisii epämukavia juttuja. En todellakaan tykkää OLLA PIHALLA, enkä YMMÄRRÄ MIKSI SINNE KUKAAN HAKEUTUISI, MIKS?! EN TAJUA.

Ainiin.

Niin se mun juttu. Se visio. Ni aattelin vaan että ois ehkä pieni mahollisuus ku on kevätki tulossa (hitto taas tää nauha alkaa alusta), ni ETTÄ.

Vaikeeta tänään tää kirjottaminen. Ja ujostuttaaki vähä.

Ni AJATTELIN, että voisin ehkä laittaa merten halki meneen jollekki sellasen keväisen very let's go-paketin. Mut tää ois sillee erilaisempi. Täs sais osansa myös mutsi-olento kissaolentojen lisäks. Ei siis mun mutsi, vaan se kelle se paketti matkais merten halki. En voi kertoo mikä se juttu ois, mut voisin luvata et tarvittaes ni sellasii vois matkata jatkossaki ihmisille. Mut tää on viel täysin sisäpiirisalaisuus.

Tai eihän tää sit enää oo ku painan JULUKAISE TEKSTI.

Mut nii, oon aika salaperänen. Burp!

Tadadadaa taas mä

2011-02-26T20:03:00.007+02:00

Mulle tuli niin huono omis eli omatunto, että päätin mun tunnustelun kunniaks antaa teille hienoja kuvia musta ja Miisasta. Kauheesti niit ei ollu kerääntyny, mutta kuitenki.

Tarkkasilmäiset voi löytää kuvasta meijän olkkariin laitetun viljapellon lattialla. Miisa tykkää että sen päälle voi hyvinki pisauttaa pisuleerokset. Se tietää kylläki huutoa. Ja sitä on jo tullu. (=ei hyvä, ei jaksa kuunnella)

Mun varastoseikkailu. Löydättekö mua?

No sit. Mutsi äsken haki kameran ja otti meistä kuvat. Otettiin just äsken aika rennosti.

Viljapeltokuvii.

Erehdyttii melkee metsästää salamavaloo. Hoh, onneks sentää tajusin et daa...

Teen täs just jotain loitsuu. Tarvii keskittyy.

Loppuun vielä kissojen horoskoopit, höhö!

OINAS-kissa
Oinaan tähtimerkissä syntynyt kissa on oikea tulisielu. Tämä omapäisyyttä ja itsevarmuutta huokuva otus pistää tossuusi pientä vipinää. Nukkumisesta se ei paljon piittaa, joten se katsoo oikeudekseen häiritä muidenkin rauhaa. Sen ympärillä pitää olla vilskettä, ja vaihtelua se suorastaan rakastaa herkkuruoista puhumattakaan. Se ei turhia sairastele eikä muutenkaan pienistä nurise. Se on kunnon kaveri, kun sen oikut hyväksyy. Oinaskissojen mielestä maallakin voi olla mukavaa.

HÄRKÄ-kissa (meitsi, ei kyl pidä paikkaansa!)
Härkäkissan omistajana tiedät jo kertomattakin, että kissasi on ylenpalttisesti hellyyttä janoava pakkaus, jolta saat paljon rakkautta. Useimmiten kissasi on kaiken lisäksi aikamoinen herkkusuu. Älä silti sorru hemmottelemaan sitä herkkupaloilla tuon tuostakin, vaan pidä huolta sen linjoista. Olet varmaan jo huomannut, että se on erityisen tarkka puhtaudestaan. Ruokakupin ja hiekkalaatikon on oltava aina tiptop-kunnossa.

KAKSOS-kissa
Nimikin jo sen sanoo, ettei kaksosten merkeissä syntynyt kissa oikein viihdy itseksensä. Se on tyytyväinen kun saa olla koko perheen huomion keskipisteenä ja leikkiä sydämensä kyllyydestä. Kaikki uusi on siitä kiehtovaa. Voit aivan huoletta laittaa sen reviirin uuteen uskoon siirtelemällä huonekaluja paikasta toiseen: tällaista vaihtelua kissaherrasi tai -rouvasi arvostaa suuresti. Kaikki uusi tuo piristystä sen elämään.

RAPU-kissa
Rapukissan omistajalle tämä hyväilynkipeä pikku olento tuottaa varmasti monet kerrat suurta iloa. Kaikista kissoista juuri rapukissa viihtyy parhaiten kotinurkissa. Se on onnessaan päästessään perheen ainoaksi lemmikiksi. Tämän samettitassun elämän kiintopiste olet sinä, sen kestosuosikki, ja saat luvan tottua kissasi suorastaan ylenpalttisiin hellyydenosoituksiin. Ja kyllä sillä näyttelijänlahjoja aina sen verran piisaa, että se saa sinut välillä myhäilemään huvittuneesti itselleen.

LEIJONA-kissa
Leijonakissa ei anna itseään määräillä, vaan pikemminkin sinun on hyviteltävä sitä ja suostuttava tanssimaan sen pillin mukaan. Se inhoaa talutusremmejä eikä voi sietää tönimistä sinne sun tänne. No kukapa sellaista kestäisi ! Tosin sinuun se suhtautuu kaikesta huolimatta väheksyvästi, vaikka kuinka osoittaisit sille ihailuasi ja hyväksyisit sen ylhäisen aseman. Kyllä se kuitenkin pohjimmiltaan sinua kunnioittaa varsinkin jos heittelet sille herkkupaloja. Tämä leijonan-merkeissä syntynyt kehräävä peto tyytyy vain parhaisiin paloihin. Luksusta sen olla pitää ruokakupissakin !

NEITSYT-kissa Mitsu :)(:
Neitsytkissa on oikea valinta, jos olet itse syntynyt neitsyen merkeissä. Se on arka ja syrjäänvetäytyvä. Epäjärjestystä se inhoaa. Neitsytkissa on erittäin viisas, ja sillä on loogista päättelykykyä. Se keksii kyllä keinot päästä käsiksi herkkuihin, jotka eivät suinkaan olleet sille tarkoitettuja. Tämän kissan voi huoletta jättää yksin kotiin milloin vain. Ei se sinulle siitä kaunaa kanna, koska se kyllä keksii itselleen mielekästä tekemistä.

SKORPIONI-kissa
Jos kissasi on skorpioni, elämäsi ei sen kanssa ole yhtä ruusuilla tanssimista. Tämä kissa vaikuttaa välinpitämättömältä ja kopealta, mikä sinua tietysti harmittaa, mutta tosiasiassa se on todella pikkusieluinen ja herkästi loukkaantuva. Jos hyväksyt sen elämänohjeen Kaikki tai ei mitään, se osoittaa sinulle usein kiintymystään - ainakin silloin kun se sille itselle sattuu parhaiten sopimaan.

JOUSIMIES-kissa
Jousimieskissa on oikea kyläluuta, joka viihtyy paremmin naapurissa kuin kotona neljän seinän sisällä. Ei silti mitään syytä mustasukkaisuuteen: tämä kissa palaa aina uskollisesti luoksesi. Tämä levoton kulkuri tietää näet tarkalleen, että oma koti on sittenkin paras paikka maailmassa. Jos asut kaupungissa, sinun on tehtävä lemmikillesi rajat selviksi ja huolehdittava, ettei vapautta rakastava mirrisi pääse puikkimaan pakoon edes parvekkeen tai ikkunan kautta. Äärettömän leikkisä jousimieskissa rakastaa lapsia ja lapset sitä.

KAURIS-kissa
Kauriskissa yllättää omistajansa kerta toisensa jälkeen ovelilla tempuillaan, piintyneillä tavoillaan ja viehtymyksellään hyvään järjestykseen. Joskus näyttää, että tämä olohuoneen pikku tiikeri pystyy vain juuri ja juuri sietämään sinua kotipesässään. Onhan tämän kissimirrin toimia tietysti hauska seurata (useimmiten) ja varsinkin silloin, kun Madame Kissa tai Monsieur Katti astelee majesteettisen ylväin askelin tarkastamaan oman reviirinsä rajoja. Tämä kissa ei sulata muutoksia asumisoloissaan.

VESIMIES-kissa
Vesimieskissan kanssa sinulla on usein hätä kädessä. Se livahtaa aivan liian kernaasti omille teilleen. Kyltymätön tiedonhalu ajaa sen toistuvasti vieraille reviireille. Se keksii kyllä taatusti keinot livahtaa kiinnostaviin paikkoihin, kun silmä välttää. Todennäköisesti kurkistat varmuuden vuoksi joka kerta pesukoneen sisälle, ennen kuin laitat pyykit koneeseen, sillä tuo vekkuli olento saattaa paraikaa vetää nokkaunia siellä.

KALAT-kissa
Kalatkissa on salaperäinen. On kiehtovaa seurata, miten tämä samettiturkki reagoi mielialoihisi. Kuinka paljon myötätuntoa siltä riittääkään, että se saa sinut hyvälle tuulelle ! Kun se itse vetäytyy kuoreensa, se tahtoo sanoa: Sinä et ole minulle tarpeeksi kiltti ! Sitten on sinun vuorosi sovitella. Olet varmasti jo huomannut, että tämä kissa arvostaa kodin lämpöä eikä sen mielestä ulkona ole mikään mukava olla.

VAAKA-kissa
Vaakakissa on ystävällinen, ja sitä on helppo lähestyä. Se nauttii elämästään rakastavan perheen parissa. Olet varmaan pannut jo aikoja sitten merkille, kuinka tämä kissa oikein säteilee tyytyväisyyttään ja hurmaa kaikki viehkeydellään. Kuinka uskomattoman helposti se kietookaan sinut pikku tassunsa ympärille yhä uudelleen ja uudelleen. Voit olla varma, että se palvoo sinua, sillä se seuraa kantapäilläsi kuin varjo.

Tunnustelua!

2011-02-26T19:30:00.001+02:00

Naukulan mutsi ja muut muijat antoi meikälle tälläsen, TÄNKS!

Se meinaa, et mun pitää vastata näihin juttuihin.

Milloin aloitit blogisi:
12.8.2009

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee:
Mun elämästä, joka on laiffia.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin blogeihin nähden?
Enpä tiiä :O Oon musta kissa, se kai. Ja mun nimi on Onni (lycka).
Niin ja mutsi aina sanoo että oon siks ni erikoinen kissa ku oon vanha sielu ja indigo-lapsi. Kuulostaa hienolta!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
En muista enää. Taisin huomata eräänä päivänä olevani niin erikoinen tapaus että päätin kertoo mun kommelluksista teillekki.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ehkä mun pitäis aktivoituu enemmän ja laittaa ehkis kuvii. Mut ei oo vaa jaksanu ny! Pitää ehkä jaksaa pian. Hetken päästä, ok?

Tää tunnustelu piti laittaa viidelle eteenpäin, ni laitan näille:

Mustikalle ja Hartsalle

Undeli Tudelille

Koltsulle

En laittanu viidelle, ku nää on niinku mun sellaset blogit mitä luen niinku useimmiten, vakiosettii. Ja melko läheisii toverei on myös nää. Anteeks ku en laittanu viidelle. Meen työntämään pääni pahvilaatikkoon :|

Runo

2011-02-19T09:00:00.001+02:00

Kauheeta...
"Jos minulla olisi onnen seula,
ja sinulla pitkä parsinnneula,
niin onnen pussi me neulottais
ja onni sinne sullottais."

Olen täällä!

2011-02-14T09:42:00.000+02:00

Hei ihmiset ja katinkontit!

Täällä meitsi on, MUTTA.

Yks meijän tyypeistä, puhun siis ihmistyypeistä. Se lähti Ilonan luo muutamia aikoja sitte. Sen takii en oo ollu kovin aktiivinen. Mut kyl mä taas aktivoidun.

Pienellä kissalla on vaan joskus vähä isojaki murheita.

Törkeen hienoo uutta vuotta!

2010-12-30T20:17:00.000+02:00

Oon nyt saanu viime aikoina kommentteja siitä, että mun pitäs siistii suutani. No, tuumasta toimeen. Mulla on ollut tässä proggiksena pyykkihuoneen lattiakaivo-ritilän irrottaminen, ja se on onnistunu salaprojektina ihan hyvin. Voi pojat sitä ihmettelyä ku oon tuonu yläkertaan märkiä pomppupalloja, joita dippasin sinne kaivoon! Mutta sitte jäin kiinni. Mun tarkotuksena oli vaan pestä suu saippuavedellä että blogivuodesta 2011 tulis siistikielisempi :| Nyt se on sitte ruuvattuna kiinni. Että kiitos vain kaikille osanottajille.

Noniin, sit meitsin lupaama katsaus tähän vuoteen! Kukahan jaksaa lukee loppuun.

Tammikuussa

-vietin poikamieselämää laatikoiden keskellä. Elämä oli melko seesteistä. En ollu sillon vielä palliton mies.

Helmikuussa

- haaveeni toisesta puoliskostani kasvoi, ja löysin monia varteenotettavia ehdokkaita. Kukaan heistä ei kuitenkaan löytäny meikän luokse.
Illat pitkät haaveilin haaveilun perään, tuloksetta.

- mua myös sullottiin jo väkisin laatikkoon, jonne en kyl oikeesti halunnu edes.

Maaliskuussa

- tutustuin Timo Talvihanskaan ja Viljo Villasukkaan. Meistä tuli hyvät ystävät ja sitä me ollaan edelleenki.

- jouduin eläinrääkkäyksen kohteeksi eikä kukaan kuullu vaimeaa avunhuutoani.

- löysin meijän kämpiltä ikkunan, joka kuukausien edetessä muodostui ikäväksi jutuksi

- torstaina 18.maaliskuuta 2010 klo: 19:00 meitsin sydämestä tuli kokonainen.

"Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Sardiineita ja tonnikalaa
Juuri oikeenlaista kemiaa"

- lämmiteltiin toisiamme Ilonan kaa. Ei siinä kauaa menny ku rakastuttiin. Oikestaan heti.

- Ilona sekoili laaserin kanssa. Tässä se mun tyttö vielä juoksentelee. Sniff :´(

Huhtikuussa

- rakastettiin Ilonan kaa toisiamme vaan. 24/7. Pus.

- mä nautin kevätauringosta ja elämästä

- yks meistä lähti pilven reunalle :´(

- Taavin koloa tuli paikkaan meijän sydämiin rastafari-Väinö

- tein remppahommia

- Ilona nautti elämästä <3

Toukokuussa

- mun synttäreitä ei muistanu kukaan.

- tehtiin Iltsun kaa maailman tyhmin juttu. Me karattiin viidestoistapäivä viidettä kakstuhattakymmenen. Paskin, eiku huonoin idea ikinä. Ei voi kirjottaa enempää, alkaa pienen (mutta voimakkaan) kissan sydäntä särkeä liikaa.

- vielä samana kuukautena äitin ruudulle räpsähti kuva Ilonan kopiosta. Se meinas että se oli kohtaloa. Olikohan se?

- Miisa muutti meille ja meijän alkuaika oli aika... sähäkkää.

Kesäkuussa

- kamppailin Miisan tunteista joita se yritti kiistää. Viikko toisensa jälkeen tuli pakit.

- Miisa pääsi ulkoileen. Tykkäs siitä -> outoa.

- lämmettiin lopulta toisillemme <3

Elokuussa

- löysin kissanminttukätkön ja siitä aimosti nautin

- opiskelin mm. liuoslaskuja

- 1VEE-BLOGIARVONTA!! Sen voitti naukulan muijat.

Syyskuussa

- tein ensimmäisen sydänpissani

- Miisalla ja mutsin toisella löpökorvalla oli synttärit!

Lokakuussa

- känniset tilhet sekotti meijän pakan täysin. Monta viikkoa meni jumpatessa ikkunalta toiselle.

- osallistuin Mainioin Mirri-kisaan, mut unohdettiin ottaa siihen mukaan.

Marraskuussa

- meijät pakotettiin valkoisen kakan äärelle. PUNAISET VALJAAT PÄÄLLÄ, TOTTAHAN TOKI! Ja voi että kun oli hauskaa.

- tylsä kuukausi.

Joulukuussa

- tuli taas joulupuu taloon ja mun valvontahommat lisäänty

HUH! Onni-tonni-aikamoinen sonni-sardiinilonni kiittää menneestä vuodesta kaikkia lukuisia sponsoreita, yhteistyökumppaneita, haisevia ja haisemattomia chatkamuja! Nähään ens vuonna. Siihen asti, (joku hauska juttu tähän, keksi ite!) JEP!

Jouluja taas urpot!

2010-12-21T21:17:00.002+02:00

Muistatteks tän mun vuoden 2009 joulurunon?

Onsku pieni pehmoinen, kovin on nyt jouluinen.
Ovi kolisten suljetaan, kuusesta koristeet putoaa.
Oli kesä Onnin aikaa, sohva lämmin ja suihkepullo poloinen.
Vaan nyt on Onni pikkuinen, hylätty ja yksinäinen.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissakaveria kaipaa, mitä se saiskaan aikaan!

Toiveet toteutuu, onkse joulun taikaa?!

Perinteeks muodostunu meikän joulunaama:

Palataan astialle ku toivutaan joulusta. Sit on luvas vuoden 2010 muistettavimmat häppeningit princess Mizuan ja King Onüen arjesta! Eli pysykää kuviois ja kakkelois.

HYVÄÄ JOULUU UNTAMOT, pitäkää viikset naamas ja häntä ojos!

Joulu on taas, joulu on taas!

2010-12-20T10:09:00.001+02:00

Ootteko ikinä miettiny, et miks siinä laulussa lauletaan että "kattilat täynnä puuroo". Tykkääks katit puurosta nii kovaa et kattiloissa keitellään puuroo sen takii vai mitä?

Kiiiiiiiiiiissalat täynnä puuuuroooooooo!

Eli siis jeah, oon bak. Ollu ihan h*(o)mona hommia, ja mutsiki vaan hiihdelly pitkin hospitaalin käytäviä hoitelemas ihmissieluja et blogi on ollu törkeen hiljanen. Mut nyt hei, mutsi on koko ajan vaan kotona ja tekee meijän elämästä herkkumutterii.

Kuvasaastettaki mulla on teille, ja komeeta onki. Ehkä jo havaitsitte mun hienon otsikkokuvan. Siinä on mun uus duuni. Takanvalvoja. Ei sitä kukaan muu vahdi ku meitsi. Osallistuu meitsi myös kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla:

Eli siis, joulupuu on taas tullu jäädäkseen. Muutamat raivarit mua kohtaan osotettiin ku joulupuuta kasattiin, sai taas henkensä edestä pelätä. Muutaman kerran kokeilin vanhan perinteen tapaan hypätä joulupuun kyytiin, mutta ei siitä hyvä seurannu. Oon tainnu lihota tässä sitte viime joulupuun... Ei edes palloja saa nyppiä puusta pois. Taitaa olla jollain vähä tonttulakki kireellä päässä?! Tää on muuten Miisan first joulu ever meillä. Kyl mä oon nähny ku seki nyppii joulupuuta. Mut ei mutsi oo nähny, se kuvittelee taas et se on joku sädekehä-kissa. Vaikka nyppii palloja...

Miisan duuniks on jääny ikkunoiden tarkkailu tonttujen varalta. Se päivystää keittiön ikkunalla:

Viimeisin havainto oudosta olennosta etupihallamme on lauantai-yönä. Sen jälkeen ei oo hemmoa näkyny. Epäillään että se asuu meidän katolla, koska katosta kuuluu outoa rapinaa aina välillä. Mutta palaan siihen asiaan myöhemmin, koska mulla on muitaki epäilyksiä rapinan suhteen.

Niin, ite päivystän sitte olkkarin ikkunalla. Ne on valtavat, ja siinä riittää hommaa koska mullahan on myös se takanvalvojan duuni. Siinä ohessa seuraan myös mutsin liikkeitä, ja läimäyttelen aina välillä joulupuun palloja mahollisuuksien mukaan. Siinä on vaan se vaara, että läimäyttelyiden ohessa ikkunanvalvonta on paitsiossa ja oudot tonttuhahmot voi jäädä havaitsematta!

Tässä muuten vaan kuva mun kauniista elämäni nupusta <3

Niin, back to rapina. Katosta on siis nyt noin ehkä about parin kuukauden ajan kuulunu valtavaa rapinaa, etenki öisin. Ollaan Miisan kaa kimpassa tehty tutkimustyötä tän homman selvittämiseks mut mitään eioo selvinny. Ollaan paikannettu rapinan sijainti, mutta se vaihtelee tiettyjen paikkojen välillä. Katosta myös tippuu outoa sahanpurua lattialle. Onko se nyt se tonttu vai... hiiri?
Helpottais suunnattomasti jos sais selville että kumpi se on. Eli siis että saadaanko jouluna lahjoja vai ei saada, vois sitte käyttäytyä sen mukaan. Voi olla et mulle ei oo tulossa lahjoja ku.. no mä vähä innostuin. Eteisessä vähä tuumailin tota rapinan sijaintia ja saattoi ehkä tapetti tarttua kynseröisiini. Lähti muutama siivu, ja kauhee raivoominen. Huoh.

Mutta niin, muistakaa ihmiset ja kissat sielä kattiloissa varoa kyntteleitä, niissä palaa viikset! Tosin ne näytti kasvavan kyllä vuodessa takas. Mut HEI VAROKAA NY.
Sallittu etäisyys on tämä:

Naukkisten haaste

2010-11-25T16:28:00.001+02:00

Naukkiksen mutsi haasto meikämannen tai oikeesti vastataan tähän molemmat, ni aikapäivii sit. Täs meijän answerit, eli vastaukset. Douh.

1. Miksi loit blogisi?
Siks koska koen että oon tosi hyvä tyyppi ja ois sääli jos ihmiset ympäri Suomee ei tietäs mun olemassaolosta. Oon ilon, tiedon ja fiksuuden lähettiläs. Meitsi.

2. Minkälaisia blogeja seuraat?
Meitsi seuraa kissablogeja. Sit mutsin kaa tsekataan joskus niitten lisäks ihan kaikkii, niinku sillee kynsiblogeista neulomisblogeihin. Sil o blogifetissi.

3. Lempimeikkimerkki?
No siis mineraalimeikkipurkkeja oon vaan pääasiassa availlu ja levitelly sit niitä. Ja ne sudit on kans hyviä leikkikaluja. Hivenen karvaisia ja pieniä - juuri sopivia meitsin suuonteloon!

4. Lempivaatemerkki?
Punaset valjaat on aivan IHQT!!

5. Välttämätön meikkituotteesi?
No siis minähän en valele itseäni muulla kuin vessapaperilla ja kissanmintulla. Enkä syö myöskään salaattia koska olen raavas mies ja ne ei syö sitä eikä meikkaa.

6. Lempivärisi?
Naisessa musta-valkoinen-oranssi, kaikes muus musta-valkoinen (siis mä)

7. Hajuvetesi?
Kissanminttu

8. Lempielokuvasi?
Kaikki lintuaiheiset ja muut kovaa ääntä tuottavat. Näkyy meijän ikkunoista. Nii ja Salkkarit. Mut se ei oo leffa. Vaan sarja, daa?

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?
Mun isovanhempien luona, mut ne kai asuu samassa maassa. Ei vaan olla vissiin tervetulleita sinne. En tiiä miks. Mut emmä muualle haluu matkustaa. Paitsi eläinlääkäriin, jos saa olla sielä kopassa? saisko?

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse.
Mistä kissanhiekkaa tulee koko ajan lisää, ja mihin kissankakka häviää?

Valkosta kakkaa!

2010-11-22T18:55:00.000+02:00

Niin, nimensä mukaisesti meijän pihalle on kipattu monta kuormallista VALKOSTA KAKKAA. Valkosia MrHankey-tyyppejä, eli kaverillisesti valkosia hänkkäreitä. Jep, piha täynnä. Ja jotkut olettaa, että mä oon kauheen innoissani pomppimassa sielä kakassa?! Come on, get real.

Eli kyllä, mulle ja Miisalle puettiin taas ne kauniit, PUNAISET valjaat päälle eräänä kauniina lauantaipäivänä. Arvasin heti että tästä ei hyvä seuraa, yritin kyllä viimeistellä ne valjaat mutta oli niin tiukasti päällä että oli vaan pakko myöntyä kohtaloon. Ne oli tällä kertaa keksiny sen "hyvän" jutun, et pakotti meijän molemmat pihalle. Olin ihan varma et Miisa on aivan hekumoissaan ku pääsee pihalle, mut eipä ollukkaan! Eipä tienny tyttö, kuinka monta hänkkäriä on meidän pihalla.

Tosi monta. Ja kylmiä olivatkin.

Mä en siis kauheen kauaa todellakaan jaksanu hengailla sielä pihalla, ku on parempaaki tekemistä. Onneks Miisaki oli mun kaa samaa mieltä. Könötettiin niin kauan oven edessä ja pidettiin mekkalaa, et meille avattiin ovi. Mutsin mielestä se oli jotenki hauskan näköstä ku raavittiin ulko-ovee ja yritettiin kauhunsekaisin tuntein päästä sisälle turvaan. Mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa.
Loppuilta meniki sitte toipuessa!

Läpsykorvalla on vissiin se aika kuukaudesta. Eli se, ku se kuvittelee että kaikki meijän kämpän vinkulelut on sen lapsia, ja niitä pitää suojella hinnalla millä hyvänsä. Oon yrittäny ilmasta sille että MUA-EI-KIINNOSTA-SUN-KUMILELUT, mut silti se hyökkii meikän päälle! Vois sillekki sanoo et come on, get real.

Niijoo, kyllähän mä tos toissa yönä tein vähä omia taikojani täällä. Mullahan on taidot hyppysissäni, eli saan ruokakaapin auki jos haluun. No, yks yö alko vähä hiukoon pientä terästystä kissanmintun muodossa, ni kävin sit noutaa meikän kissanminttukipon. Ai että teki poikaa! Nythän sitä ei oo sit enää yhtään jäljellä. Mut toivottavasti tulee pian uutta tilalle.

Puu-aikaa me ootellaan kovaa. Et pääsis taas kaataa sitä isoo puuta mikä meijän kotiin roudataan. Sit saa taas hörötellä itekseen mutsille ku se vetää kilareita pienestä läpästä! Hihiii! Seki vois niinq get real.

Tajuuttekste, come on, get real.

Ps. Oon opiskellu englantii, huomaatteks. Come on.

Aasit

2010-11-09T17:08:00.000+02:00

nii, just ne. Ei ne mua valinnu Mainioin Mirri-kisaan. Oon niin ruma kissa että miks mä nyt sinne oisinkaan päässy. Ehkä mulla ei ookkaan mitään mahtilihaksia ja oon vaan pullukka :( Olen niin masentunut, olin melko varma että voitan kaikki mennen tullen. Tai sit ne ei ymmärrä hyvän päälle.

Miisaki vaan haikailee muiden äijien perään. Taas se on vaan huutanu, ja huutanu, ja huutanut. Mut onneks - mä oon vielä aikamoinen sonni vaikka oonki käyny erinäisissä operaatioissa. Meillä oli nimittäin hyvinki helliä hetkiä mun Mitsun kanssa tossa yks ilta. Ilmeisesti muijani ei saavuttanu paljoakaan yhteisellä hetkellämme, mut mutsia se ainaki nauratti. Pyysi oikeen sen toisenki kattomaan. Joo, ohanse kiva ku on yleisöö!

No sit hmm. Uus iso lootaki saapu tos viime viikolla, ja sen myötä on taas ruokalistaki ollu ihan priimaa. Mitä ny välissä jotain ohilyöntejä mutta onneks on helppo reklamoida olemalla syömättä ni johan alkaa lyyti kirjottaa! Nyt on kyllä ollu aika hyvää settiä, täytyy myöntää. Ehkä meijän reklamoinneista alkaa olla hyötyy.

Uus lelujuttu meille on kans keksitty! Se on sellanen iso kerä, josta tulee lankoja. Äippä heiluttelee niitä lankoja sylissään, ja meijän tehtävänä on nyhtää niitä lankoja toisesta päästä tai vaihtoehtosesti yrittää vohkia se koko kerä mukanamme. Jonku takia ERÄÄT ei vaan tajuu et se on hauskaa!

ÄIJÄT JA MUIJAT!

2010-10-28T18:58:00.001+03:00

Meitsi on osallistunu Mainoin Mirri 2010-kisaan. Laitoin sinne tulenkivenkatkusta mailii ja kerroin et miten homma etenee ja kelle ne safkat lähtee. Nyt vaan ootellaan. Vissiin kait tulee joku muodollinen äänestys, et voi netis tyypit äänestää mua mut käytännös oon jo voittanu. Laitan sit linkin tänne ku voitte alkaa naputtaa meitsii voittajaks.

OOOON NIIIIIIIN VOITTAJA!

Ja meitsin kuva jolla kilpailen teemalla "ehkä otin, ehkä en":

Ps. Oli tosi vaikee valkkaa passeli kuva ku oon oikestaan jokases nii onnistunu.

Syssy on tullut nyt on tullut. Ja linnut lähteneet ja yksin jättäneet

2010-10-22T16:04:00.000+03:00

JOU!

Se on syksy nyt, se meinaa sitä että piha on valloillaan liikkuvia eläimiä muistuttavia lehtiä. Aivan turhan takia saan järtslaakea - lehtiä ne vaan on. Lentävien lehtien myötä on saanu taas heittää heipat kännisille tilhille ja muille kaveruksille. Alkusyksy oli kyllä yhtä riemun aikaa, päivät meni oikestaan ikkunalta toiselle juostessa ku känniset tilhet härnäs meitä. Välillä ne kopsahti maahan, ootti et tulee selväks ja lähti taas lentoon. Mutsi niitä kävi tsekkaas välillä ku sillä on joku paniikki-pelastetaan-kaikki-eläimet-häiriö. Hauskaa oli!

No sitte.

Meille tuli uus leikkikalu, siinä on paljo lootia joissa viettää laatuaikaa. Meillä on Mitsun kaa omat lootat, valittiin noi pienemmät tosta ylhäältä. Valitettavan usein ne on vaan kiinni! Oi pojat että tekee eetvarttia vetää päikkärit tuola ahtaas lootas.

Miisan toinen päikkäripaikka löytyy nykyään isommasta kaapista. Ite oon tutustunu ko. kaappiin lähinnä siinä muodos, et oon käyny asia kerrallaan tiputtelees noita pehmikkeitä tuolta. Yleensä oon tehny sen sillonku oon ollu yksin himas. Kerran pari oon löytäny sieltä elämänkumppaneita, nimittäin Niilo ja Nyyrikki Nahkahanskan.

Laatikkorintamalla on ollu aika hiljasta. Parit setit oon saanu, mut neki on sit riistetty jossain vaihees. Tää loota, no tää oli kyllä pohjanoteeraus. Eihän mun lihakset ees mahtunu tonne! Silti nautin yhteisestä ajasta, joka sitte päätty seki ennenaikaisesti.

Morska!

2010-10-05T10:49:00.003+03:00

On kyl pitäny sellasta kiirettä et blogi jääny päivittämättä! On kyl ollu monii hyvii ajatuksii mut en sit oo päässy koneelle. Tosi p*rseestä et meitsin elämäntyö jää paitsioon ku ton yhen pitää käydä kouluu. Eikä sen ees ois pakko. Ainut kiva juttu tos koulussa on ne paperipinot jokka on keittiön tuolilla patterii vasten. Voin kertoo et siinä saa aika hyvät unet <3

Me ollaan Mitsun kaa viime aikoina keksitty kiva rallileikki. Se on sellasta et tavote on käydä joka huoneessa, juosta vimmatuu vauhtii ja kaataa vähintään yks esine matkalla. Parhautta on jos saa esimerkiks kaiuttimet kaatumaan! Eilen Miisa sai, se sai siis yhen pisteen. Mut mäpä oon saanu kerran raapimapuun horjumaan huolestuttavasti. Sen jälkeen en ookkaa tohtinu sinne ylimmälle orrelle kiivetä. Ne on nää laajat lihakset mikkä horjuttaa mitä vaan ja koska vaan.

Sapuskan suhteen ois taas vähä toivomisen varaa. Ei tuu enää kunnon lihaa ees, jotain pahaa pussukkaruokaa. Tai siis ennen mä kyl tykkäsin siitä, mut en enää. Kai sen ny pitäs tajuta jos monena päivänä peräkkäin jää safkat kippoon et pitäs ehkä vaihtaa laatuu. Sentään sinne on tajuttu lurauttaa hieman makoissa lohiöljyä, jonka ansiosta luulen komistuneeni entisestään. Mutsi sano et mua vois luulla pitkäkarvaseks kissaks pian, oon nimittäin kasvattanu hieman rintakarvoitustani koko kehossa. Mulla on nykyään paljo pitempi karva ku Miisalla, jolla myöski on aika huoliteltu letti nykyään. Nii ja vaihettii meille uus safkamerkkiki, jotain Pakanaa se oli.

Sain typeriä uutisia viime viikolla. On riski, että puput saa jäädä Pupulaan talveks. Niillä on kuulemma paljo HAUSKEMPAA sielä?! Ois se ny paljo hauskempaa olla meijän kaa täälä. Asia on harkinnan alla, toivottavasti ne tekee jonku järkevän ratkasun.

Kuvamateriaalii mul ei nyt kauheesti kyllä oo antaa, mut lupaan et seuraava postaus on megalomaaninen kuvapläjäys. Jos siis on kuvamazkuu. Ja pakkohan sitä on olla!

Tukka eessä, rankat pileet takana!

2010-09-12T16:34:00.001+03:00

Eli me juhlittiin Miisan synttäreitä tos perjantaina. Päivä käynnisty sillä, et mutsi (joo...) laulo Miisalle. Useinhan se meille hoilottaa, mut nyt se oikeen pisti synttärikemulaulut pystyy....No, toiset tykkää, toiset ei!

Sit illalla me saatiin, eiku Mitsu sai Sen. MC Karvamato-pörriäisen. Sieltä se tuli, muovipussista. Kyllä on vikkelä kaveri, voin kertoo. Kuvat kertoo enempi ku tuhat sanaa, tässä se paviaaninpylly tulee. Siis MC Karvamato-pörriäinen.

Miisa MC Karvamato-pörriäisen pauloissa!

Muidu antaa takas Kovanaama-karvikselle....

Tsekataan yhes tilannetta onko pörriäinen enää elossa, hiljaselta näyttää!

Mä ja mun uus ystävä, Niilo Nahkahanska. Löysin hänet talvivaatteiden joukosta hylättynä. Ja sitte pian löysin myös Nyyrikki Nahkahanskan. Eli Viljo Villasukan joukkoon on nyt tullu Niilo & Nyyrikki Nahkahanska. Kivoja veikkoja kaikki. Kyllä iskä oli kade.

Ehkä maailman nuorekkain muidu, 3 vee ja näyttää 12-viikkoselta! <3

Loppuillasta, silmät alkaa lupsuu....

Kaunis tyttö!

Seuraavana aamuna väsytti!

Kaikinpuolin onnistuneet pileet, eli...

Mulle on muuten alettu viime aikoina vihjailla mun kiloista. Oon ehkä alkanu pyöristyy, mut vaikeehan se on alkaa laihduttaa ku Mitsu on tollanen helinäkeiju ja syyään samoista kipoista. Enkä mä ees tiiä oonko lihonnu. Se on vaan se kontrasti ton helinän rinnalla.

AINII. Mut taas lukittiin sinne (anteeks) prkleen peilikaappiin! Jessus soikoon mä sanon. Äkkiä kävin hoitamassa hommia alahyllyllä, ni eiköhän se ovi laitettu vaa kiinni. Tällä kertaa olin sielä yli kaks tuntia. Harmi ettei tullu kakkahätä, ni ois noiki saanu tuntee nahoissaan. Onneks mutsi alko ihmettelee ku en oo hetkee tehny mitää pahaa. Sit se löysi mut ja paasas iskälle! Hahahah.

ONNEE MITSUKKELI!

2010-09-10T19:23:00.000+03:00

PALJON ONNIA VAAN, PALJON ONNIA MIISA, PALJON ONNIA VAAN!

Onnee mun 3 vuotta täyttävälle megabeibelle, Miisalle!

Piänestä pitäen kaunis ku sika pienenä!

Mikä mun muijaa vaivaa?

2010-09-09T09:18:00.000+03:00

JA 100 VIESTII TÄYNNÄ POKS!

Asiaan. Mikä mun Miisaa vaivaa?

Oon yrittäny olla sille kiltti, leikkiä hempeesti ja pestä nättiä tyttöä. Oon päästäny sen ekana aina ruokakipolle, enkä oo välittäny sen ja mutsin riippuvuussuhteesta. Se on saanu aina mennä Onnipuun ylimmälle oksalle nukkuun ja sillee. Mut ku mikään ei vissiin riitä.

Maanantaina se kaikki alko. Outo ääni, jota se pitää ku vahtaa ikkunasta pihalle. Se ei oo normi Miisa-mutsi-keskustelua vaan jotain möyryämistä. Välillä se juoksee olkkarin ikkunalta keittiön ikkunalle ja pitää metakkaa. Ja niillä on kai mutsinki kaa jotain riitaa ku se ei viihdy sylis paljoo. Onkse meille nyt niinku sit vihanen loppuelämän vai?

Muistan et Iltsun kaa kävi tää ihan sama juttu. Mut mä sain rauhotettuu sen viikon parin jälkeen ja sit se normalisoitu... Toivottavasti onnistun täski keissis yhtä hyvin. Oon surun murtama jos Miisa jättää mut. Ketä mä sit enää järsin kaulasta ja ahdistan nurkkaan?

Sillä on sitä paitsi huomenna synttäritki. OISKO SE SYYNÄ?! Josse juoksentelee ikkunalta toiselle kattoo et onks sen synttärilahja jo tullu. Se voi pian ollakki syynä. Täytyy huomenna laittaa synttäripostaus erikseen. En siis kerro vielä paljo (toistaseks) mun mature-muija täyttää.

Mitähän vielä. Niijoo, mutsi otti taas sen oudon vempeleen esiin, jolla se sukii meitä. Se on tavallaan kyllä ihan hyvä homma. Tuntuu aika kivalta, ni en poistunu paikalta. Se harrasti sitä aktiviteettii enemmän keväällä, sillon ku puputki oli sisällä. Neki muuten vissiin muuttaa pian takas kotii, nii se mutsi sano. On kuulemma tulos muutoksen tuulii, ku meijän kakkakippo on samas huonees ku mis puput asuu. Tai no, se on Mitsun käsis ku se ei oo viel ees nähny niitä! Itehän oon Väinön ja Kimblen kaukanen serkku, eli sama veri virtaa meis kaikis.

Siin oli kai tärkeimmät. Mutsin ja mun välit alkaa taas normalisoituu, oon taas kykeneväinen dataan sen kaa täs koneella. Yhes vaiheeshan mul oli totaalinen NOU sille asialle, ku Miisa ehti aina ni päätin sit et en ees haluu. Mut nyt on taas hyvä.

PS. Täälä haisee kissankakka. Voiskohan joku hoitaa työnsä.

Löpökorvien synttärihumuu!

2010-09-05T12:04:00.001+03:00

Mutsin vauvalla, toisella löpökorvista, on tänään synttärit ja se täyttää 12 vuotta. Eli 11 enemmän ku mä.

PAAAALJON ONNIIAA VAAN, PAALJON ONNIIAAA ROOSA, PALJON ONNNIIIAAA VAAAN!

Sydämellinen pissaaja eli meikä!

2010-09-01T10:13:00.003+03:00

Tuutte näkeen tän tekstin kaikissa Suomen paikallislehdissä, mut saatte etuoikeuden lukee tän nyt:

"1.9.2010 tulee jäämään historian kirjoihin. Keskiviikkona, 1.9.2010 ihmistenaikaa 10:00 komea kissa (Onni) tuotti pitkän elämänsä ensimmäisen sydänpissinsä. Tuotos oli kuin suoraa Da Vincin pensselistä. Vai kynästä. Välineestä! Suomen kansa ylistää Onnia. Mikään ei ole tämän jälkeen ennallaan."

Eli... mä tein sen!! Monen kuukauden treenaus tuotti tuloksia!

Siis Harmaahan on tunnettu sydänpissimiehenä, ja siitä se ajatus sit lähti.

Aika pyöreehän toi on, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Reklamaatio mennyt läpi

2010-08-31T15:15:00.000+03:00

Mähän tossa kesällä mainitsin kuinka meiltä julmalla tavalla riistettiin ikkunaluukun-nuuskutustuoli. Laitoin aiheesta reklamaation elokuun alussa, ja vihdoinki alkoi tuleen tulosta. Saatiin ihan meitä varten valkoseks maalattu tuoli, johon mutsi lätkäs tekstin "the majesty cat". Hähää, meitsil on oma kuninkaanistuin! Kai se on kuningattarenki, en tiiä. Tosin nuuskutukset on jääny viime aikoina vähemmälle ku joku urpo laittaa luukun kii.

No, sit meijän kakkaloota on TAAS muuttanu. Pysy se sentään samas huonees mut nyt se on tuolin takana jemmassa. Vissiin siks ku saatan ehkä vähä härnätä Miisaa ku se käy kakalla. Se vaan on jännännäköstä ku tytöt käy kakalla, ei voi mitään!

Oon yrittäny kovalla työllä haudata hempeyteni äippää kohtaan, mut en pysty siihen enää. Toistaseks oon pystyny naamioimaan hellyydenhakemiseni aina johki toiseen asiaan, kuten eilen menin sohvalle syliin käymään koska sillä oli jotain rapisevaa kädessä. Mut tänään en enää keksiny mitään syytä miks oisin menny sen syliin ja sillee. En usko et se huomas. JOO ENPÄ. Törkee huuto et "KATO MISSÄ ONNI ON!" Voin kertoo et tätä menoo en ainakaa sylis. Jessus, alkaa vähemmästäki hävettään.

Meille on tullu jokku myhkäset ovet eteiseen. Siis siihen paikalle, missä oli Lunan, eli mun peti. Siinä mä köllöttelin ja nautin elämästä. Vaan en enää, koska tilalla on OVET. Tosin niistä näkyy komea kissa nimeltään Onni, tämä on lieventävä asianhaara. Mutta silti. Ja eilen! Voi pojat. Mut lukittiin sinne kaappiin. Vaivihkaa hilppasin käymään sielä ku joku avas oven, ja se sulki sen odottamatta että poistun sieltä kaapista! Sinne jätti mut nääntymään nälkää. Ehdin kitua sielä pitkät 10 minuuttia kunnes äippä alko ettiin mua ku tuotin epäilyttäviä tuhoamisääniä. Selvisin hengissä, eikä jääny pahempii traumoja. Paitsi et kaappiin en enää mee.

Mä raksamies oon, laitan perhosia kainalooon

2010-08-28T20:41:00.001+03:00

Moi. Meille on tai oli muuttanu uus asukas, mr. Voilento. Himot otti vallan, vaik äippä sano et ÄLKÄÄ TEHKÖ SILLE MITÄÄN. Miisa sen oikeesti alotti, tai sen syy. Juostiin ton Voilennon perässä ja sit Miisa nappas sen kii. No eihän se sitä osannu viimeistellä! Pyöritteli vaan...

Ni mä sit näytin miten tosimiehet syö Voilentoja!

Rakkautta oon täs jaellu taas niin ylenmäärin että alkaa pian oksettaa. On toi Miisa sellanen sottapytty et vallan pitää koko ajan olla sitä kuuraamassa. Sen pää haisee aina ihan ihmisiltä ja se täyty monta kertaa päiväs kuurata koska rakkkautta...

...on kuurata...

...toinen 100% tunteella!

No ja sit ne raksahommat. Hyllyjä lätkin seinille, äippä jeesas (pyöri jalois). Pidin tota lautaa sillee paikallaan ku äiti laitto ruuveja. Se oli kyllä tosi hyvänä apuna mulle, et kiitti vaan sille.

"Täähän on ihan vinos ei oo hyvä tee uusiks!"
Naiset...

Ja akat on tiellä kameroineen ku äijät paiskii hommia!

Lodjukeissejä ja söpöilyy

2010-08-24T11:39:00.001+03:00

Arvontapuketti on viety postimies Paten haltuun, ja meil jatku arki. Tosin hieman ikävällä tavalla, sillä eräänä iltana yhdistyi sekä suuri ilo että suru. Kuva selittänee kaiken:

Niin, tuli Laatikko. Pylly ei mahtunu mukaan = epätäydellinen kokemus. Surkeeta touhua. Poistuin melko ripeästi laatikosta ku huomasin että ei siitä vaan tuu mitään.

No sit, Miisa on löytäny tosi hauskan nukkumapaikan, äipän vaatekaapista:

Mulla ei ny sentään oo tapana nukkua akkojen hepeneis, mutta Miisa kai tykkää. Ite tavallisesti vaan tyhjennän noi hyllyt heivaamalla hepeneet lattialle. Mut käyhän se noinki.

Täs on sit teille harvinaista herkkua, nimittäin kuva meikän "määtsik poovsta" elikkäpätsiis magic paw'sta. Taikatassusta, huomaatteko että yks nypykkä on erivärinen? Uskon että tollasista tassuista tunnistaa yliluonnolliset voimat. Ja mullahan niitä riittää.

Mitsu leikkii joutsenta...

Ja nojoo, on se ihan mukiinmenevä muikkeli.

Meitähän pidetään muuten nykyään nälässä täälä. Takana on jo 1½ päivää raksutonta elämää. Ei oo raksun raksua raksukipossa. En tiedä mikä tässä nyt on oikeen meininki, aika heikolta näyttää. Tarjotaan vaan siihen toiseen kippoon märkää ruokaa, ja alkaa jo heikottamaan vähä. Oon niin väsyny ku meitä ei ravita kunnolla. Tarvitsisin energiaa toimiakseni, mutta sitä ei ainakaan ruuan muodossa näköjään enää ikinä täälä tarjoilla. Ei taida olla kissatietoutta sen vertaa, ku kissoilla pitäs aina ollu raksuja tarjolla. Saattaa olla tunneista kiinni että joudun soittamaan ESY:yn. Muutama minttukarkki vois tosin viivyttää asiaa.

Meillon voittaja!

2010-08-22T19:56:00.003+03:00

Arvonta on nyt suoritettu 19:30 ihmistenaikaa, virallisena valvojana Miisa Hakala. Onnettarena toimi Onni Hakala.

Kuvakooste tapahtumasta tässä!

Virallinen valvoja tarkastaa arvontalipukkeiden laillisuuden

Onnetar iskee silmänsä arvontalappuun

Virallinen valvoja tarkastaa valitun arvontalapun laillisuuden

Onnetar poimii kipossa olevan kissanminttukarkin, ja suun mukana ajautuu jopa mutsin yllätykseks arvontalappu!

Kun karkki on hävinnyt, ihmetellään kylkäistä ja ootellaan et joku urpo avais lapun...

Ja voittajaks selviytyy...

Onnee muijat voitosta, Naukulan kerhoon lähtee puketti! Laittakaa mutsille sähköpostii susanni ät tutkalla.com et tiietään mitä kohti laitetaan paketti tuleen. Se on takavarikoinu palkinnot ku kuulemma niitä ei enää ois muuten. Lisäyksenä vaatimus voittajalle: Kuvasarjaa mitä muikkelit tykkää niitten palkinnoista :>

Kiva ku oli paljo osallistujii! Jos te häviäjät oikeen vonkaatte, niin saatetaan ehkä järjestää Mitsun 3-vee synttäreitten kunniaks jotain kivaa nii et kaikki maailman kissat saa jotain kivaa tai ainaki osa!

Lempee ja opiskeluu!

2010-08-19T19:44:00.002+03:00

Mutsi sai vihdoinki aivot käyttöön ja sen lelusta kuvat koneelle! Saatte siis nähä hieman vanhempaa kuvamazkuu ja sit hieman uudempaa. Täs kuvasadossa on spesiaalii se, et ne on snäpshottei. Eli hetkii ku ei oo ehtiny hakee kameraa ja oon/ollaan just sillä hetkellä oltu ihanii!

Äippähän plaraa noit papereita aina päivät pitkät. Tosin nyt se ei oo taas hetkeen sitä tehny, mikä on hyvin ikävää. Opiskelen sen kaa siinä samas, ja täs opetetaan fatsin kaa lääkelaskuja sille aivokääpiö-äipälle.

Joskus mun on vaan pistettävä stoppi sille plaraamiselle ja se hoituu näin. Jonku takii se toimii yleensä aika hyvin. Sit se vaan sanoo et AIJAA OKEI.

Täs on meitsi ja mun sydänkäpynen iltapuuhissa. Varmaan ton jälkeen kyl tapeltii, mut ollaan kyl tosi ihanii ja ihkuja. Onpa erikoista et Mitsu pesee meikää. Yleensä se on AINA mä joka pesen sitä ja ite jään ihan sontaseks.

Keittiönpöytä on ihan best paikka nukkuu. Ei tosin saatais olla siinä mut so what?!

Toinen rakkauskuva. Mähän sanoin et mä joudun aina pesee sitä. Ja Miisa hei, sä oot sit ite täs jos epäilet et tos kuvas on joku random-misukkeli ku ei nää nassuu.

Ja täs on sit taas tää mun yhen sortin rakkaus. Ei paljo tarvii selitellä.

Nii on mun sit asiaaki tai raportoitavaa. Eli siis mähän oon nyt täs kuukauden ajan ottanu vähä etäisyyttä mutsiin. On pikkasen vaa nyppiny toi sen ja Mitsun yhteinen ällörakkaus, johon kuuluu tyyliin joka aamunen "moooi miiisa!" "maaaauuuu".... Jaa, mä jäin vissii välistä?! Miisa nukkuu sen sylissä, Miisa kehrää, voi ku Miisa on niin söpö, OI KU ON IHANA MIISA.

Hitto soikoon, vaikka mä en edelleenkään tykkää olla sylis ja en aina vastaanota paijauksia, ni ei se tarkota sitä ettei vois silti väkisin yrittää ottaa syliin. Mut tänään mä ajattelin laittaa pisteen tälle hommalle. Kuulin ku noi kaks jutteli keskenään, äippä vuodatti et "kui Onni on nii etäinen mua kohtaan yhyy". Sit iskä paljasti, et kerään tarvitsemani ihmisrakkauden aina aamulla, sillonku se on vaa hereillä. Meil o sellanen juttu et saatan vähä kiehnätä iskää aamusin. Mut luulin et se on tarkoin varjeltu salaisuus.

No, sit ku se paljasti sen ni aattelin et no sama kai se on mennä rakastaan äippääki. Ne nukku päikkäreitä, ja mä vaan menin siihen äipän kainaloon. Se alko paijaan mua ja meitsi vaan melkeen-kehräs (mähän en osaa nykyään enää kehrätä). Laitoin nenän sen nenää vasten ja sit nukahdin siihen. Me ollaan nyt sujut siis.

Mikä munkki

2010-08-18T09:51:00.000+03:00

Tsiisus mikä munkki kävi eilen 18.8.2010 ihmisten aikaa noin kello 23:30. Meillähän on nykyään oma komee ruokakaappi, ja safkat on siellä. SIELLÄ sijaitsee myös kissanmintut ja koko talouden kissankarkit. No, äippä anto meille illalla ruokaa mutta ovi ei napsahtanukkaan kiinni!

Olin muka välittämättä asiasta. Sitte, se meni nukkumaan n. 3 tunnin päästä (siis kestin niin kauan). Sit mä iskin. Mä avasin sen oven tassulla, menin ylähyllylle, poimin melkeen täysinäisen kissanminttupussin ja poistuin paikalta. Tai, yritin poistuu mut selvisin ainoastaan kaapista pihalle ja sitte himot vei voiton.

Raatelin sen kokonaisen pussin PÄÄLLENI ihanaaaaaaaa, sitä oli joka paikassa. Olin yltäpäältä kissanmintussa!

Ouuuh rakastan sinua minttuseni...

Pikku pussukkaiseni törröposkeni...

AAAAAAHHHH....

Uuuuuuuh....

Mitäpätä meitsi duunaa jou!

2010-08-13T19:12:00.005+03:00

Nyt sitä kuva-aineistoo siitä, mitä meitsi on duunannu taas pari viikkoo. Ootte varmaan funtsinu kovaa, ja täs tulee guvamazkuu!

Eli, relannu oon. On ollu niin pirun kuumat kelit ettei oo kauheesti hommia jaksanu paiskii. Jotenki siinä vaan kävi niin et ajauduttii läpsykorvan kaa vierekkäin koisii. (jos oon jonku mielestä lihavannäkönen tässä, niin en oo oikeesti lihava ja se on sitäpaitsi lihasta EI läskiä)

Laatikoita oon siivoillu. Löyty muuten aimo kasa ruokapapanoita tuolta välistä ja kuka ne ois siivonnu muuten jos en minä... ei kukaan. Ois kyl ollu hienoo jos toi kolo ois vaan jätetty tohon. Aimohyvä jemma ois ollu nukkua. Mutta ei, elämä on.

Nii ja sit äippä herkkänä hetkenä teki mulle tollasen istuimen eteiseen! Osaa se joskus yllättääkki, sanoi että tos lukee latinaks "Onnin oma". Nyt mä sit nukun siinä aika usein, mun oma kissanistuin.

Avustin vähä ompelukoneasioissa. En tarkalleen tiedä, tai siis en voi kertoo mitä sillä koneella tehään mut kovaa ääntä se pitää. Hauska vekotin, se tuottaa kivaa kangasta jota voi raapiskella ku se tulee toisesta päästä. Ja se lankarulla! Sitä lätkin myös. Siis niin kauan kunnes sain "bannit" eli mut ajettiin pois huoneesta VÄKIVALLOIN.

Kaappitarkastuksen tein myös, hyväksyin sen keittiöön. Tosin toi väli on niin pieni, että tuun tuskin viettämään sielä kovin monia hetkiä. Ilmeisesti se on siis Miisalle tarkotettu, koska oli niin pieni rako. Ei se ainakaan läpsykorvalle voi olla koska se nukkuu vaan lattiatasossa. Tiiä sitte, ihme aivotuksia noille välillä tulee.

Loppuaika me ollaanki oltu vaan ihanii ja söpöjä.

Ondensaattorin blogin 1-v arpajaiset!

2010-08-12T19:09:00.003+03:00

TÖTTÖRÖÖ SE PÄIVÄ ON TULLUT SE PÄIVÄ ON NYT. Okei, yhen päivän etuajas. Mut en kestäny enää!

Eli homman nimi on nyt se, et meil on tuol oottaas paketti, jossa on kaikkee kissakivaa. Siis voin kertoo et sen yhen jutun oon testannu (okei, AINAKI yks on lelu) ja se on siis Onni-approved. Toimii kissoilla. Sit siinä on myös kaikkee muuta kivaa mut en kerro enempää ettei mee kaikki jännitys. Okei jotain hyvää sielä on. MUT SE SIITÄ.

Meitsin arpajajaisiin voi osallistuu kaikki blogikissat ja blogi-ihmiset joilla on kissa (tai jokka tykkää kissojen jutuista)linkittämällä tän meitsin arpajaisparpajaisaiheen omaan blogiinsa ja sit tietty tähän jatkoks et DAA MEITSI (=NIMI ET KUKA) OSALLISTUU. Suurimuotoinen arpajaisitilaisuus suoritetaan tääl meijän kotona, todennäkösesti keittiössä sunnuntaina 22.8.2010 ihmisten aikaa. Sit me kerrotaan kuka voitti ja sit sen voittajan pitää antaa meille oma osotteensa. Okei, eli myönnän. Tarviin tähän arpajaisjuttuun äipän apuu, mut se on täysin hiljaa ja tekee vaan pakolliset jutut. Koska tää oli muutenki mun idea.

Virallisena valvojana toimii mun akka, Miisa 2-vee.

JÄNNITTÄÄKÖ TEITÄ?

2010-08-10T15:10:00.002+03:00

Tröm tröm tröm tutturuuu tutturuuu KOLME PÄIVÄÄ MUN MEGALOMAANISEEN ARVONTAAN! Oon tilannu ulkomailta asti yhen jutun siihen palkinnoks, mut se ei oo saapunu vielä.

Sori vaan mut oon nyt reissus enkä kerkee laittaa teille kuvamateriaalii. Mut voin kertoo et oon vähä kaappeja siivoskellu täs aikani kuluks, ja yhen hyllyn oon kans taas kasannu keittiöön.

Myös jasmiinipuun alla oon viettäny aikaani, oikestaan se on aika hauskaa puuhaa karata pihalle. Ehän mä sielä mitään muuta tee ku istu sielä puun alla, mutta sitä on hupaisa kattoo ku mua yritetään kaivaa sieltä pois. Ärsyttää vaan ku äippä saa mut aina kii. En tiiä, sillä on joku ihme tatsi meitsiin. Se toinenhan ny on niin onneton saamaan kiinni. Seisoo paikoillaan ja polttaa savuavaa keppiä ja kiroo, ei toimi muhun.

Nyt on kyl viime päivinä satanu niin paljo mitä ikkunasta oon tuumaillu, etten taida jaksaa lähtee hetkeen karkureissulle. Kastuu tassut eli hyi.

NIIJOO. Meijän keittiössä-istumis-pyllylläköllöttämis-jakkara on viety keittiöstä POIS. POIS VIETY. En taaskaa tiiä mihin se on viety. Äippä toi kyllä onneks sellasen sijaistuolin, mut ei se oo nii hyvä. Siinä pitää seistä takajaloilla et saa nuuskutettua ilmaa. Täytyy ehkä tehdä asialle jotain jos siihen ei tuu lähiaikoina muutosta.

Myydään liian suuret voimat!

2010-07-30T10:55:00.003+03:00

Ei hitto, taas nää mun voimat viime yönä lähti käsistä! Ja tällä kertaa voin kertoo etten yrittäny taaskaan!
Piruvie ku mun kamut oli liipasimen alla. Mun voimat kaatoi taas puun ulkomaailmasta, melkeen mun kamujen kämpän, eli Pupulan päälle. Onneks ne on vielä sielä elossa. Pelastin ne mun ajatuksilla, ku oon hyvä kissa.

Ku klikkaat kuvaa ni saat urkkii meijän takapihaa.

Case kissanminttu ja Laatikot!

2010-07-28T22:13:00.002+03:00

Käytin taas ajatustenmanipulointikätevää-taitoani ja manipuloin äipän antamaan kissanminttua.

Me 2 ja kizumizunminttu <3

umpf umpf mitä tää on...

Oijjoih....

Äää slurps!

En kestä.

Ja loppuun lupaamani minä ja laatikko <3

IHANAA LAATIKOITA IHANAA!

2010-07-27T02:16:00.005+03:00

Olen tänään henkilökohtaisesti ja virallisesti kohdannut kaksi erittäin vakavaa ja elämää mullistavaa seikkaa. Nää kaks asiaa tulee jäämään mun eli kaikkien historiankirjoihin ikuisiks ajoiks, niitä ei pyyhi pois ees, no mitkään.

1. Oon oppinu aiheuttamaan pihalla luontoilmiöitä. Se on yhteydessä mun nukkuma-aikoihin. Luontoilmiöillä tarkotan nyt valtavia valonvälähdyksiä, jotka pitää valtavaa meteliä, aina ku nukun. Välillä mua pelottaa mun omat voimat et mihin kaikkeen mä pystynkään joskus parin vuoden päästä ku oon kykeneväinen jo nyt tälläsiin asioihin. Ja oon vasta 1 vuotta ja 2 kuukautta vanha (komea) kissa. Mun voimat on niin voimakkaita että sain kaadettua puun meijän talon päälle. Joojoo! Ehän mä sitä tahallani tehny, mutta oon vaan Onni, voimakas kissa.

2. Osaan tahdon voimalla saada asioita tapahtuun. Ollaan monta päivää syöty pahaa ruokaa. Pahaa, pahaa, pahaa. Aina on joka aamu ja ilta tuotu pahaa ruokaa nenän eteen. No, sit mä menin yks ilta sohvalle makaan ja mietin oikeen kovaa niitä aikoja, ku tuli iso laatikko. Ja sit samana iltana me saatiin jotain törkeen pahaa ruokaa taas. Sit mä vaan mietin sitä pitkään.

Seuraavana aamuna NE tuli.

Niitä ei ollu yhtä kappaletta. Niitä ei ollu kahta kappaletta.

Niitä oli kolme (3) kappaletta. Oi kyllä. Kolme isoa, tummansävyistä, pahvintuoksuista, rohisevaa Laatikkoa. Kaikki aivan valtavan isoja, ehkä jopa liian isoja. Kuorrutuksena niillä oli maailman toiseks ihanimpia narun tapasia jäykähköjä keppejä, jotka suorastaan tanssi mun käpälien läimäytyksistä. Mä oisin voinu läimiä niitä loppuelämäni ja sen jälkeenki.

Mä lupaan teille, ihmiset ja kissat, kuvatodisteita näistä kolmesta (3) Laatikosta. Koska muutahan mulla ei enää oo. Ei oo Laatikon Laatikkoa. Ne vietiin pois. Niin vietiin Onni-kissalta laatikot pois ja jäi komea kissa ilman Laatikoita.

Mutta mä oon päässy jo siitä yli, koska mulla on lisää asiaa.

Mähän oon kertonu tosta et meil on tollanen parveke jossa mä viihdyn n. 320 kertaa paremmin ku pihalla. No, me ollaan saatu Mitsun kaa kohtalaisen paljo ny hengailla sielä, valvotusti of koors. Mä yleensä tutkailen maailmaa sillee et pää on sieltä välistä pihalla, vaarallista, mä tiiän. No, mä sit huomasin et ei helkutti ois siistii jos osais lentää. Sit mä kokeilin et osaanko mä. No, osasinhan mä! Mut ei se ollu niin kivaa. Ois kai voinu jotain ruumiinosia hajota. Nyt mua ei kuulemma voi enää päästää ees partsille. Urpot.

Pssst. 13.8.2010 mun blogi täyttää 1 vuotta, ja sillon on ehkä jokku arpajaiset tulos. Eli kannattaa jo mennä kuvitteellisen arpajaisoven eteen oottelee ja ilmottautuu et saat 12 kiloa jotain sardiineita ja viis villasukkaa + 2 Laatikkoa.

Elämäni valopallon sisällä!

2010-07-19T19:40:00.003+03:00

Valopallo on vallottanu meijän asunnon. Ei täälä kestä enää ollakkaan, kuuma on. Ollaan Mitsun kans pääasiassa vaan nukuttu viimeset kaks viikkoo. Yötki menee oikestaan nukkuessa, on äippäki saanu rauhassa nukkuu ku ei olla mekkaloitu. Kumma juttu, ei vaan jaksa riehuu. Miisaki on ollu ihan hämy, ei se oo paijausta huolinu, köllöttäny vaan raapimapuun ylimmällä oksalla päivät pitkät. Mietin vaan et kestääks tätä kuumuutta sit loppuelämän ny vai?
Onneks ollaan saatu olla partsilla, mut sieläki vaan sillonku joku on meijän kaa. Emmä ite enää harrasta siihen kaiteelle hyppimistä (paitsi välillä), mut Miisa-kaaliaivohan sielä on koko ajan hyppiis!

Mulla on teille ihan törkeenä kuvasaastetta myös.

Ekana tietty minä, komea ja komea:

Mitsu on alkanu harrastaan Les Kissiä. En tiiä mitä meinaa, mut tollee se jumppailee akvaarion päällä. Pylly ylös, pylly alas. Pylly ylös, pylly alas. Tai sit se yrittää liehitellä mua. Mut se unohtaa sen faktan että oon palliton tosimies. Tyhmät käyttää ja tarvii palleja, EI TOSIMIEHET. Nojoo, se taas siitä...

Nojoo, täs mun Mitsukka leikkii kai omenaa. Tonne se eilen meni ku vimppa omppu syötiin. Ei se tiiä et se on hedelmien säilytyspaikka. Vaik onki ite aika herkku kyllä...

Loppuun me ja meijän parisuhde <3

Riita poikki ja voita väliin!

2010-07-09T13:37:00.002+03:00

Sori tyypit, oon ollu vähä poissaoleva mut sitä se kesä teettää. Ja tuo ykski pelle laittaa aina koneen kii ku lähtee töihin ni ettei kukaan eli mä voi ikinä ylläpitää mun blogii!

Me siis tosiaan seukataan Miisan kaa, mut on tää kyl aikamoista rallii siltiki. On niin vaikee välillä hillitä itteensä ku se ketkuttelee ohi. Oon nyt onneks alkanu hillitteen itteni sillee et vaan aamulla ja yöllä lähtee vähä lapasesta. No siitähän toi yks vetää herneet nenään ja keskellä yötä kesken parhaimman mouruamis-huutamis-miukumis-painimisottelun tuo laittaa oven meijän välistä kii ja erottaa meijät! Kamoon, emmä ny mun misukkaa tappais sentään. Se ny vaan on sellanen satakieli.

Mut tapahtu täs eräänä päivänä jotain kauheeta. Istuin kakalla, eli äijäkielellä paskalla. Ja meijän vessahan on tuolin päällä sohvan takana siks ku meillä on kissankakansyöjä-koira. Ni. No sit se vessa alko kummasti keikkuu, ja TIPPUI LATTIALLA. Oi kyllä. Tippu lattialle ja meikä oli sielä koppivessassa sisällä. Jäin traagisesti sinne jumiin koska vessa tippu naama edellä lattiaan. Onneks mun äippä pelasti tilanteen, mut kyllähän se vähä hävetti. Olin yltäpäältä pissapelleteissä. Hyi oi ei. Pahimmat onneks sain hinkattua sohvaan, mutta se esanssi jäi ylleni. Ei ollu Miisa kovin romanttisella tuulella sen jälkeen. Nyt meijän vessa on onneks muuttanu turvallisemmille vesille.

Vessasta tuli mieleen että mua on peloteltu jollain Litterivitterillä. Saatais kuulemma kakata ihmisten vessaan. En tiiä miten siihenki suhtautuis. Mun mielestä ois parempi idea opettaa kissankakansyöjä-koiralle että ei oo hyväks syyä kissankakkaa. Aina ne kilpaa juoksee äipän kaa lootalle et kumpi saa satsit. Tosin ei äippä niitä syö. Se vaan kippaa ne pönttöön ja Luna kattoo apeana vieressä. Voi olla, että ne ei anna sille ollenkaan ruokaa ja sen ainoota ravintoo on meijän kakka. Kuka tietää.

Huh vihdoinki!

2010-07-02T03:00:00.003+03:00

Johan kesti päästä koneelle, yöllä pitää naputella et ehtii!

Mulla ei valitettavasti Suomen kansa oo teille ny antaa kuvii, mut niit on taas tulossa. Oon taas niin vehemas ja komiaturkkinen muuten näin sivumainintana. Oon myös erittäin lihaksikas ja kulmikas kolli. Eliittitasoa, niin se mude sano, eikä sitä kyllä käy kieltäminen!

Monet oli tääl veikkaillu et Miisalla ja mulla sykähtäs käyntiin joku juhannusromanssi. Pitihän se tavallaan paikkaansa, nimittäin

MINULLA ON TAAS TYTTÖYSTÄVÄ. Hänen nimensä on Miisa, ja hän on hyvin hentoinen tyttö jota oon nyt oppinu käsittelemään hieman. Miksei kukaan kertonu ettei sitä kannata koko ajan haastaa leikkiin?! Voin kertoo et mm. viime yö nukuttii iskä, mä ja Miisa kolmestaan sängys. Miisa toisella puolella ja meitsi toisella. Ja sit vähä ehkä huvitti painii ni pistin ranttaliks. Mut sit myös huom aamulla ku äitee tuli kotiin (tiedä missä liesussa seki on kulkenu taas) nukuttiin taas toiset yöunet! Tällä kertaa kuviois oli myös Luna ku se nukkuu vaan salaa iskältä äipän kaa. Ni enivei, Miisa ja meikä nukku vierekkäin. Silleen et tassut kosketti toisiaan. Sitä ennen olin pessy tän saman tytön. Sen Miisan, mun tyttöystävän. Nyt ku mulla on Miisa, ni täytyy pitää siitä hyvää huolta. Täytyy tehä miehen työ ja pitää eukosta huoli!

Mun Misukkeli on käyny ulkoileeski. Näin ikkunasta ja testasin lasin kestävyyttä; ei siitä läpi mennä. Onneks Miisalle ei sattunu sielä mitään taaskaan. Outoa kyllä, se näyttää edelleen sielä viihtyvän. Jos en tietäs, et Luna on tyttö ni epäilisin et sillä ja Miisalla on jotain teerenpelii. Sielä ne juoksi peräkkäin. Miisa aina lähti Lunan perään juokseen ja se oli sit ilmeisesti aina hauskaa? Kai mä voisin mennä joskus Miisan kaa etupihalle. Mut niitä punasia valjaita en todellakaan laita päälle jos meen.

Laatikkotilannekki on ku kuivunu vesisuoni. Eli hyvin kuiva, ei oo lootia näkyny. Alennuin tänään jo jonku pahvinpalan päällä makaamiseen, se toi vähä laatikon tuntua mutta eihän se tietenkään sama juttu ollu. Mulle on tosin luvattu että lähiaikoina saattais tulla isomman luokan Pahvilaatikko. Sitte me sielä pötkötellään vierekkäin, mä ja Miisa. Ehkä vähä järsitään lootan reunoja, ja sitte nukahdetaan sinne yhessä. Ja sitä ennen oisin ehkä voinu pestä Miisan sielä lootassa. Sitte ois lämmin yhessä nukkua.

Kiirettä pukkaa!

2010-06-24T08:33:00.002+03:00

Mini-ihminen on ollu meillä koko viikon. Ohan se välillä ihan hyvä leikkikaveri, mut hei kamoon oikeesti! Ei mua kiinnosta napata mitään snorkkeleita kii vaikka niitä heiluteltaiski mun naamas edes. Ja sit välillä taas huudetaan "ONNI SÄ OOT TYHMÄ KISSA" ja se mini-ihminen paiskaa oven nenän ees kii. Ei niistä ota selvää...

Mut back to business, oltiin Miisan kaa pari yötä keskenään kotona, ja zädää me saatiin ehkä vähä sovittuu meijän välejä. Nykyään on pienenpieniä hetkiä, joita vois joku kutsua leikiks. Toki ne vissiin lipsahtaa vähä johki lopuks. Oon yrittäny osottaa halukkuuttani ystävyyteen tolla Miisan korvien lipsuttelulla. Aina välillä vaivihkaa meen sen ohi ja vähä nuolasen. Eikä se mörise tai luimistele. Voihan meistä tullakki ehkä kamuja pian.

SE KÄVI PIHALLA. Ja se tykkää siitä?! MITÄ?! En voi ymmärtää. Sielä se hiihteli pitkin pihoja ja tutki kaikkee. Yritin vinkata ikkunasta et mee ny ihmees kyhjöttää sinne rappusten alle mut ei.

Tiiän et meijät jätetään taas yksin viikonlopuks. Tunnen sen luissani.

Väliaikatiedotus!

2010-06-18T09:33:00.002+03:00

Mä nuolasin sen päätä puhdistusmielessä!

Mutta sitte en enää kestäny ja hetken päästä olin sen perässä ja taas raapasin sen naamaa. No hitto ku se on nii vastustamaton!

HUOM KAIKKI! Onko tämä lähentymistä?!

2010-06-15T15:55:00.002+03:00

Kuvatodisteita.

Evidence A:

Onko kolmas pyörä tässä kuvassa minä vai voipaketti?

Evidence B:

Tää on varma keissi. Tähystettiin etupihan lintuja YHDESSÄ.

Miisa ei kyllä huomannu että oon sen takana.

Evidence C:

Mun iskuyritys "Oletko sinä pehmolelu kun tunnut niin pehmeältä?

Ei toiminut.

Mutta onneks oon ite tajunnu et voi mennä jäähylle, jos alkaa innostaa.

Oho!

2010-06-09T16:20:00.005+03:00

Me tai siis mä, sain eiku saatiin Susannalta ja Saminalta (haluisin aina sanoo Susku ja Samppa) tällänen haastispaastis! Mä oon ihan untuvikko tälläsis jutuis. Mut nyt sit pitää kertoo viis askaa jokka tekee onnelliseks.

1. Leikkiminen

Se on meitsin duuni ja elämäntehtävä.

2. Sohva

Mä rakastan sitä ja se mua.

3. Ilonan kolo sydämessä

Ei tarvii sanoja <3

4. Mitsu-Miksu-Miisa

Kaunis nainen, silti niin tavoittamattomissa <3 (yhteiskuvaa ei saatavilla)

5. Äippä ja vähäsen Luna (Luna myös peloittaa ja säikyttelee)

Se antaa ruokaa, paijaa (jota en kaipaa tod), lässyttää (ei tarttis, pärjään ilmanki), suojelee ja keksii kaikkee kivaa.

Jou!

2010-06-09T09:57:00.003+03:00

Vähä on taas kiirettä pukannu. Nimittäin veikkaan että se on tuo keli. Päivät on välillä niin raskaita ku etupihalla varsinki täytyy vahtia noita lintuja, ne tulee sinne melkeen niinku tarjottimella. Mulla on keittiös oma vaklipaikka, tuuletusikkunan luona. Siinä meitsillä on oikeen oma jakkara jonka päällä mä kyttään, joskus vierähtää kauemmin aikaa, joskus taas en kestä enää kauempaa katella. Tästä samaisesta ikkunasta nuoruusvuosinain aina karkasin, mutta en enää. Joku on laittanu siihen typerän verkon, kuten jokaseen pirun tuuletusikkunaan täälä, ihan mun kiusaks!

Mua on mukavasti viihdytetty täs viime päivinä, ku äippä on ilmeisesti lopettanu kaiken muun sosiaalisen elämän ja päättäny paneutua pelkästään muhun. Ei se lähe enää aamulla aikasin mihkään. Se vaan on mun kaa koko päivän, ja haluu silitellä. Mut mä esittelen vaikeesti tavoteltavaa, koska MÄ OON TOSIMIES!
Teki mulle sellasen härvelinki yks päivä. Jemmas sinne kissanminttu (hurrrrrrrrrrrrr) karkkeja, ja mun piti kaivella niitä. Tiedoksenne myös teille lukijoille että olen saanut kaksi (2) kappaletta lisää foliopalloja, tilanne hallinnassa.

Miisa EI VIELÄKÄÄN LÄMPEÄ MINULLE. Meillä on ollu jopa muutama orastava perheriita. Ei naisii sais kai lyyä mut nyt Miisalla on naarmu nenässä ja korvassa pieni haava, ku vahingossa lipsahti. Äippä on ihan raivona ku ei voida söpöinä nukkuu vierekkäin. Kyl mä haluisin mut ku tää on niin rankkaa tää kissanelämä välillä! Se meinaa ostaa jotain Veliveita joka tekee meistä rakastavaiset. Oisko jotain ruokaa, hyvää ruokaa!

Se Miisa kyllä on muutenki pistäny kovat panokset pyssyhynsä. Nukku yks päivä päikkärit äipän mahan päällä?! Pyöriskeli siinä ja kehräs kovaäänisesti. Mä vaan katoin sieltä raapimapuun huipustani että mä en ikinä saa tollasta lempee. Ei se ny sitä meinaa, et jos hyppään pois sylistä, etten vois nukkuu siinä samalla tavalla! Hitto vieköön. Mut mun misu on onneks tullu jo aika rohkeeks, sen lempparipaikka on nykyään kait sohvanalunen, sielä se möyryää ja jekuttaa mua mennen tullen.
Nuori ja simpsakka nainen tämä Miksu.

Elämä rankkaa, foliopallo pehmeää

2010-05-31T10:33:00.005+03:00

Moi.

Elän rankkoja aikoja täs mun kissamaailmas, täytyy sanoo. Tuntuu, et me Miisan kaa ajaudutaan kanooteillamme koko ajan kauemmas toisistamme täs omakotitalo-Atlantissa (siis ei mulla oo oikeesti kanoottia huom). Aina se vaan juoksee sohvan alle ku meen sen luo ja ärisee mulle. Ja sit se jää sinne nukkumaan. Noi yhet on ainoot jotka saa sen sieltä pois vaan lässyttämällä. Mut mä en saa vaikka menisin vähä tökkii tassulla sitä, siitä se vaan suuttuu.

Laatikkoki on viety pois, mutta se joutiki pois koska tosiaan en saanu siitä samanlaista nautintoa ku yleensä, koska se oli täynnä niitä pikkulaatikoita... joten en jää häntä nyt sitte kauheesti kaipaamaankaan.

Sitte, no Lunan (sen läpsykorvan) se hämy juttu on nyt ohi. En tiiä saisko kertoo et suuttuukse, mut sillä oli sellanen aika nolo juttu, et se kuskas noita sen vinkuvia kumiankkojansa jatkuvalla syötöllä makkariin sen sänkyyn. Sit se makas niitten kaa sielä päivät pitkät?! Jesus se oli vihanen jos sinne meni. Sain mäki muutamaan kertaan turpaan mutta se nyt ei tuntunu missään. Se on nyt joka tapauksessa loppunu, ja saan taas onneks liikkuu vähä vapaammin täälä. Miks hitos se luulee et mua kiinnostaa sen haisevat kumiankat?! EI KIINNOSTA SEN HAISEVAT KUMIANKAT. Mut sitä kyllä kiinnostaa mun foliopallot, tiedän sen kyllä. Kattelee niitä korvat höröllä ja haluis noutaa niitä. Mutta ne on MUN.

Eli päästään keissiin foliopallot. Meillä oli Iltsun kaa aiemminki foltsupaltsuja, mut Iltsu aina repi ne rikki ja äippä sai hepulin ku oltiin ripoteltu sitä folioo pitkin kämppää. Ni ei sit saatu enää hirveesti niitä. Mut eilen sain taas, ja se on hauskaa. Menee melkeen yhen sellasen leikkilaudasta revityn vieterihiiren ohi, mut ei ihan. Äippä pistää meitsin pään sekasin joskus heittämällä sekä foliopallon ja hiiren. Siinä vaihees täytyy tehdä vaikeita ja nopeita päätöksiä. Eli siis pääosin pallottelen sitä mun foliopalloo tassusta toiseen ja oon siinä kyllä maailman paras todennäköisesti. Ajattelin hakee FC Foliopalloon, jos ne ottais mut joukkueeseensa. Ja miks ne ei ottais. Ottaishan ne! Voin ehkä joskus laittaa kuvaa/videoo mun suorituksesta.

Varpaita oon alkanu taas syömään. On niin yksinäistä taas, ku ei kukaan leiki (VINKKI SULLE MIISA JOS SATUT LUKEE AKKA) mun kaa.

Ainii. Oon alkanu tupakoimaan, ku Luna ja iskäki harrastaa sitä. Yleensä aina iskä huutaa "kessulle", ja sit Luna juoksee sen mukaan, ja sit mä juoksen Lunan perään. Mut käyn ainoastaan partsilla kessulla. Pihalle en mene. EN MENE.

Mä ja mun kessukamu käsi kädes.

Unta palloon äijät

2010-05-28T22:20:00.003+03:00

Aattelin rykästä teille äijät kunnon unikuvamaratoonin. Näin meikä ottaa lepii!

Äippä käski laittaa loppuun nää "tuitui"-kuvat. Kuulemma kissanpentukuvia ei oo ikinä liikaa. No täs on kuitenki Miisa ja meitsi lapsina.

Lämpenee, lämpenee, KYLMENEE, lämpenee

2010-05-27T09:51:00.004+03:00

Tällä viikolla tuli taas Laatikko, joka mun mieliks jätettiin eteiseen. Eräät ei vaan tajua, että se laatikon hauskuus häviää, jos se tungetaan täyteen pienempiä laatikoita niin, ettei sielä mahdu ees oleen.

Mut palaten nyt Miisan (äippä on keksiny sinne "HAUSKAT" lempinimet Mitsu ja Miksu....) ja mun välit on lämmenny ehkä noin 0,5 astetta asteikolla 0-ääretön. Se on hieno juttu se! Mutta ei noita naisia aina voi ymmärtää.

Ensiks ollaan silleeen "ah, olen niin kaunis katsellessani ruusupuutarhaani pihalla... Voi kun olen yksinäinen"

Sitte, no meitsi tulee kans kattoo ruusupuutarhaa sun kaa!
"Oi en huomaa ympärilläni olevia miehiä, tulisivatpa he lähemmäs että voisin haistaa heidät... oi olen niin yksinäinen"

Sit ku automaattisesti vähä lähentyy, niin...
"AI. Säki tulit tänne. Tuu vielä senttiki lähemmäs niin en päästä sua enää ikinä kakkkalootaan paskalle (eiku kakalle, niin tytöt sanoo)."

Sit ku mä vaan meen, niin tulee tää pallokalameininki. Tilanne on tosin eri täs ku aiemmissa kuvissa, mut voitte ehkä hahmottaa läheisyyden mun tassusta.

Niin, sellasia ne akat on!

Ihme pelii muutenki vetää. Onko se muka sit tyypillistä et alkaa kehrään ku kuulee oman nimensä, ja et kiehnää hullun lailla ihmisten jalkoja, naamaa ja muita ruumiinosia? Lisäks Miisa leikkii kai jotain ankanpoikasta. Juoksis varmaan äipän perässä kuuhunki jos se ois sinne matkalla. Mutta lähinnä se kulkee eri huoneisiin toistaseks. Sinne se Miisa juoksee perässä. Eilenki se NUKKU SYLISSÄ SOHVALLA. (ja kehräs). Kyllä sitä ny yritetään. Emmä ainakaan aio nukkuu sylissä. Nukun yksin sohvalla. AINIIJOO. Eilen, ku se nukku sielä sylissä, ja sit tuli yhtäkkii mun viereiselle paikalle nukkuu, ja ennen sitä nuuhki meitsii. No, mä siinä nostin vähä päätäni et mikä meininki, ni kauhee säksätys. Naiset...

Loppuun vielä ankara arvoituskuva. Arvakkaa mis oon! Ette arvaa.

n, y, t, ihkutelkaa

2010-05-25T10:49:00.003+03:00

Sohvan alla sähisee

2010-05-24T10:26:00.002+03:00

Siellä on joku kissa. Eilen se tuli, ja juoksi sinne, ja se tulee sohvan alta pois ku äippä sanoo eläinäänellä "miisa".
Se on ihan Ilonan värinen, ja yhtä tulinen ku Iltsu alussa. Mitähän tästä tulee?
Voisko tämä nyt olla se Iltsun rakkauden lähettiläs, mitähän sanotte? :O

Täytyy mennä ottamaan lepoa.

Äippä ja meitsi kiittää kaikkia kivoja chatsiskoja - ja veljiä osanotoista, ootte kivejä <3
Onneks Iltsun souli ja sen merkkauspissat elää meijän kotona aina :)(:

2010-05-23T13:58:00.005+03:00

"Entä jos..". Risto Reipas sanoi, eikä katsonut Puhia silmiin, "huomispäivänä emme olisikaan yhdessä?"
"Mitä tarkoittaa ei yhdessä?" Puh kysyi.
"Se tarkoittaa, että minä olen aina sinun kanssasi, mutta minä en ehkä aina ole täällä."

Me ollaan nyt murehdittu, ja kaikki meinaa että elämä jatkuu. Vaikka oon yksinäinen, ni Ilona on silti mun kamuna. Se sanoi, että se hoitaa mulle uuden painikaverin.

Äipälle tapahtu jotain mystistä. Se myös käyttää intternettiä, ja selailee kaikkia paikkoja. Eilen se kuitenki hyppäs tuoliltaan ja rupes huutamaan. Tapahtui tämä:

Menin kattomaan. Ei siinä enään sanoja tai miukuja tarvittu.

Katottiin vaan noita silmiä.

Lepää rauhassa pikkuinen....

2010-05-20T07:56:00.004+03:00

Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.

Ilona oli jäänyt auton alle aamulla ylittäessään tietä tuossa muutaman kymmenen metrin päässä.

Ikävä on kaikilla suuri, ja harmittaa tietysti kun loukkua ei sinne pihaan laitettu, josta Ilona oli aamulla lähtenyt, vaikka tiedossa oli että se oli siellä nähty.

Heippa Iltsu. Mun oma painikaveri, painitaan jatkossa sitte vaan unissa ja mielessä, kyllä me osataan. Mulla on sua nyt ikävä, kestääköhän tätä kauan. Oot aina mun ananas ja mä oon sun kookos.
- Onni.

Onnin blogi jää nyt hetkeksi taustalle.

Hönöä!

2010-05-19T17:43:00.003+03:00

Voi tiettekö mitä, oli se loukku räpsähtäny kiinni! Mutta aiheuttajana oli a)isokorvainen b) pitkäkarvainen c) haiseva d) ajoittain tyhmäkin e) kissankakasta tykkäävä.

Got it?

Kuvavinkki:

Lunakkeli oli hurmioitunu sardiineista ja päässy vissiin melkee niihin käsiks mutta ei oo mahtunu sisään haha!

Eli ei Iltsua :( Sardiinit loukun ympäriltä oli hävinny, muttei loukun sisältä.
Ens yönä äippä laittaa kovat panokset piippuun. Luvassa on paikanvaihto keskelle naapurin pihamaata (jossa Iltsun on sanottu hengailevan), loukun kyllästäminen feromonisuihkeella ja kissanmintulla. Saattaa tosin olla että Iltsu arvaa et ollaan vähä punottu juonii sen varalle.

Eijoo ollu peittoo loukun päällä aiemmin. Nyt laitetaan seki. Jumalauta.

Oon liian nuori leskeksi.

EDIT: Noi vei loukun eri paikkaan, ja ku tuli takas pihaan ni ne ehkä näki Iltsun ku se käveli pois pihasta! JÄNSKÄÄ!
Nyt ne siirsi sen lootan meijän pihaan. Mut täytyy kyllä sanoa että aika noloa, äippä ei ollu varma olikse Iltsu. Oli kuulemma "samanolonen ja vähä värinenki"... kamoon!

Eikä mitään!

2010-05-18T16:01:00.003+03:00

Kiitsa onnitteluista! Sain ku sainkin gourmet-ruokaa, mutta se oli pahaa. Roskiin meni aamulla, yök. Oon kyllä onneks saanu helliä hetkiä.

Ei oo Ilona vieläkään täälä! Eilen tänne tuotiin sellanen häkkyrä, johon laitettiin sardiineja (sain maistaa niitä) ja se vietiin sinne Ilonan mestaan. Mut ei se ollu tullu aamulla ollenkaan. Äippä epäilee että se on vaihtanu pleissiä ku sielä navetassa oli se toinen ärtsy kissa jonka takia pissasin alleni. Hups, ei pitäny kertoo. En pissannu siis, joku ois voinu pissata.

Mä en usko että haluan enää pihalle ollenkaan. Tykkään olla parvekkeella, mutta sielä mua aina vahditaan, vissiin kai siks ku ne aattelee et lähtisin liitämään ilmojen halki sieltä. Mutta siellä on kyllä kiva pötkötellä ja vaklia maailmaa.

En tiiä oottekste kani-ihmisii, mut voin kertoo et Väinö ja Kimble muutti tänään yhteen sinne Pupulaan, joka ei sitte kai ollu mulle ja Ilonalle. Niitä pystyy vakliin täälä:

http://puput.tutkalla.com/?sivu=pupucami.php

Kantsisko sitä loukon paikkaa nyt sit siirtää ens yöks, vai kantsiskohan se jättää sinne navettaan hä?

KIITOS ONNITTELUISTA KAIKILLE

2010-05-17T09:54:00.002+03:00

KIITOS PALJON ETTÄ MUISTITTE MINUA SYNTYMÄPÄIVÄNÄNI 2.5.2010. YHTÄ SYVÄSTI MINUA MUISTI OMA ÄIPPÄNI, JOKA VASTA EILEN MUISTI SYNTTÄRINI. ILMEISESTI VIHAA MINUA KOSKA MUISTAA KAIKKIEN MUIDEN ELÄINTEN SYNTTÄRIT.

KIITOS VAIN.

EN SAANU EES GOURMET RUOKAA.

Ihan varmaan saan tänään. Mutta jos en saa niin enempi toivoisin että Ilona tulis takas ku mulla on ollu synttäritki ajat sitte. Jos en saa a) hyvää ruokaa b) Ilonaa takas niin poistun naapurinavettaan kuten kaikki muutki. Ja tappelen sielä.

Edesmenneiden synttäreitteni kunniaks VAUVAKUVA!

PS. Ilona ei siis tullu yöllä kotiin, äippä metsästää loukkoa.

Melkein!

2010-05-16T23:36:00.002+03:00

Saldo:

Revähtäneitä olkapäitä 1 kpl
Sijoilta menneitä lantiota 1 kpl
Sankarillisia kissanetsijäkissoja 1 kpl
Löytyneitä karkurikissoja 1 kpl
Kissatappeluita 1 kpl
Kotiin tuotuja karkurikissoja 0 kpl.

Naapurin naapuri käväisi illalla sanomassa Ilonasta, kun olin laittanut ilmotuksen postilaatikkoseinustalle. Otettiin Onni mukaan, joka sai törkeän juoksukohtauksen ja lähti juoksemaan tuohon läheiseen ulkorakennukseen, ja jäi könöttämään sen edustalle. Sielä sisällähän se Iltsu oli, ilmiselvästi jonkun reviirillä koska alkoi kuulua aikamoista meteliä. Aikaa kului noin tunnin verran kun yritettiin maanitella Ilonaa koppaan, mutta karkuunhan se lähti... Kerran saatiin se vielä ahdistettua nurkkaan (joo, meillä on ihan lämpimät välit) mutta sai sellasenkin sähistyskohtauksen ettei tohtinu napata kiinni.
Nyt on siis tyttö edelleen reissussa, mutta sentään tuossa viereisessä piharakennuksessa ainakin toistaiseksi, kunnossakin näytti päällisin puolin olevan.

Huomenna täytyy hankkia se loukku, ei sitä ketaletta muuten saa kiinni. Yritin tehdä Hannut ja Kertut ja ripotella ruokaa ulkorakennuksesta omalle pihalle jos akkeli ei vaan osaa kotiin. No, ja takuuvarmasti osaa mutta ilmeisesti ulkokissan elämä maistuu paremmalle :(

Huomenna jatketaan...

Missä on meidän tyttö?

2010-05-16T09:12:00.002+03:00

(Anteeks Onni ku lainaan sun blogia)

Ei vieläkään näy tyttöä! Jätettiin eilen sama karkuri-ikkuna auki yöksi yläkertaan, ja Onni alakertaan. Siihen eteen laitoin tuttua ruokaa, ja rapistelin tuttuun tapaan pihalla ruokaa, mutta ei mitään.

Lähiseudun palstoille laitoin nyt samantien ilmoituksen, jos jonkun rakennuksessa Ilona lymyilisi, niin saatais edes olinpaikka tietää.

Uskon, että se kyyhöttää jossain lähiseudun ulkorakennuksessa, ja ei muuten ihan heti oo tulossa sieltä pois kun on niin arka.

Huudeltu ja kiskitelty ollaan, ja pian lähdetään taas Onnin kanssa rundille pihalle. Pikkuäijäkin on vähä pihalla että missä se morsio on, korvat skannaa normaalia enemmän ja ikkunoita pitää vahtia.

Millainen tuo loukkusysteemi on? Ilmeisesti ovi räpsähtää kiinni ku sisään ajautuu örkki ja mistä niitä saa?!

Pidetään nyt tässä varmaan muutama yö vielä tuota ikkunaa auki yöt, se tuntuis loogiselta reitiltä Ilonalle palata, kun kerran Onnikin oli toissayönä reissunsa tehnyt mutta palannut ikkunasta takasin.
Olisko ihan hullu ajatus päästää Onni vapaaksi, koska se varmasti löytäis Ilonan? Onni on melko monesti karannu, ja on niin paljon rohkeampi kuin Ilona. Se myös tietää reitin kotiin, Ilonasta en ole vielä varma.

"Ollaan tosihauskoja ja keksitään tosihauskaa tekemistä!"

Karkuri kotiin

2010-05-15T08:39:00.003+03:00

Vinkkejä miten saataisiin leikkaamaton, arkaakin arempi naaraskissa vielä joskus kotiin? :(

Ilona ja Onni oli tehneet yhteistyötä tuuletusikkunan kanssa. Onni oli jäänyt puoleenväliin matkaa, ja Ilona pihalle asti.

Kevätnuuhkuja!

2010-05-13T09:31:00.002+03:00

Ihme menoo nykyään. Se lämmittävä pallo kuumenee koko ajan, ja oon siitä syystä joutunu vaihtaan unipaikkaani useaan kertaan päivässä. Tosin oon tutustunu sen pallon mielenmaailmaan, ja tiiän missä kohassa se on tietys kohtaa päivää. Mun rinki menee näin: Aamulla keittiönpöydällä, päivällä sohvalla, iltapäivällä parvekkeenoven matolla ja sängyssä, illalla olkkarin matolla. Ja sit sama homma uudelleen seuraavana päivänä. Älkää kysykö miks se liikkuu!

Meille on tehty tässä parina viime viikkona hauskoja kaivuulaatikoita ja kippoja. Sellasia pieniä kippoja, joissa on multaa. Tai sitte pitempiä laatikoita, joissa kasvaa jotain vihreetä. Niissä on kyllä ollu mukava kieriskellä! Ei varmaan tarvii erikseen mainita että huutoahan siitä tuli.

Mun kamulta, Väinöltäki lähti pallit. Ollaan vähä niinku samaa joukkuetta, Team Ballness. Meijän iskulause on "Tosimies ei tarvi palleja ollakseen tosimies!" Kuuleman mukaan tosiaan Ilonaltaki on lähössä pallit, tai mitkä sillä ny on, kai silläki on pallit. Se teki vähä tuhmuuksia, tai aika paljoki. Sellasia merkkailujuttuja. En voi kertoo enempää.

Sit mitäs vielä. AINIIJOO. Meille oli laitettu hauska lelu makkariin. Sellanen pitkä naru, jonka toinen pää oli seinässä kii ja toinen pää siinä kaukosäätimessä joka soi. No, vähä leikittiin ja kyllähän se sitte katkes. Onneks tuli uus samanlainen, mut seki sit meni katkeemaan! Huutoahan siitäki tuli.

Iltsu on muuten alkanu pehmenemään. Vaikka se vieläki on sellanen jörö, niin ottaa sellasia urheustestejä, menee esimerkiks tietokonepöydälle kesken naputtellun. Kyllähän se siitä sitte lähtee livohkaan jos sitä kattoo. Mut kuitenki!

Mulla tosiaan karvoja lähtee niinku esterin p*rseestä (vai lähtikö sieltä karvoja?), mites teillä muilla?! Onko tää normaalii?!

TERSPE.

2010-05-05T10:15:00.003+03:00

Jou, ootte varmaan ihmetelly mis meikät on! No siis nyt voin kertoo tälläsen jutun, että jompikumpi noista roikkukorvasista kaneleista on syöyny kameran piuhan poikki! Ei saa kuveja koneelle! Sielä on niin monta herkullista otosta meistä, mutta ettepä nyt sit nää niitä. Kuulemma sen saa korjattuu, eli älkää tyypit hätääntykö.

Mä oon nyt onneks palautunu normaaliks. Luulin hetken, että musta tuli sellanen rauhallinen löllöpallo ku pallit poistu, mutta hähää eipäs niin käynykkään! Ilona saa nauttia mun energiasta kovastikkin, välillä kuulemma menee liian pitkälle (mutta menköön!). Iltsukallaki on se mouruamiskausi ohi, tierä sitten mistä seki johtu. Nyt mä oon taas sen elämän valo ja ilo. Tossa loppuvaiheessa päätin jo pitää mammaan etäisyyttä ja aloin nukkuu yksin eri paikassa, sydämeeni sattu niin kovaa ku mietin vaan et se unelmoi jostain takapihamme Rikhard Kere-kollista.

Meijän pihaan rakennetaan varmaan meille jotain ulkoilualuetta, eikö niin? Sitä on jo monta iltaa väsätty. Mitä luulette, tuleeko se meille?

Sit viel toisen kuvan löysin mun salakätköistä. Tää on taas sellanen Etsi kizumizu(mun uus lemppari, lausutaan japanilaisittain)-visa!

Ihme mouruamista!

2010-04-26T10:01:00.004+03:00

Ihmisiä oli taas käymässä. Asuttiin tästä syystä makuuhuoneessa kaks päivää. Tai siis Ilona asui, ja mä aina välillä kävin sitä viihdyttämässä. Sillä on se teoria, että ihmiset voi syödä sen jos se on näkyvillä... ju nou. Mut se on oppinu sohvallaköllöttämisen syvimmän ytimen (jota ei tosin viikonloppuna uskaltanu toteuttaa):

Mut meitsi on kans vaan chillaillu. Se tosin on alkanu oleen vähä vaikeeta, kun Ilonalla on ilmeisesti joku kausi menossa. Se huutaa aivan jatkuvalla syötöllä, aina jos meen pois niin se alkaa rääkymään. Siis se ei oo mitään vienoa maukumista, vaan KRÄÄÄÄ KRÄÄÄ KRÄÄ KRUAAAR KRÖÖÖÖÖÖÖÖÖR. Ja ikkunalle kattelee jatkuvasti. Mikä lie on, ei se äijää voi vaihtaa ku sit sen pitäs karata pihalle. Eikä se uskalla.

Happenings

2010-04-17T18:46:00.003+03:00

Mulla on remppahommia. Näin paljo revin seiniltä tapetteja yks päivä. Haha, no huijasin. Emmä oikeesti oo repiny, jeesannu vaan vähä. Nyt on hommat pikkusen jäissä, en oo hetkeen ollu apuna. Ei täällä tyypit saa mitään ikinä aikaseks, kaik jää aina kesken.

Ilonalla on ollu tutustusviikot meneillään. On se jo täälä niin kauan asustellu et syytäki ois.

Nii ja sit Kimble-löpis sai uuden miehen. Ne sano et sen pitää saada semmonen ku se vaan masisteli. Kyllä mäki masistelisin jos Ilona heittäis haarukan tai lusikan nurkkaan. Täs se on. Hämärän näkönen tyyppi, kauheen karvanen. Äipäniskän on muuten aivan turha jeesustella meijän uutta kamuu, Väinöö.

Loppuun hassuttelukuva!

Tyhmää.

2010-04-15T16:16:00.002+03:00

En oo kirjotellu ku meil on suruaika. Yks meistä joutu lähteen huolehtiin meistä yläkerrasta käsin. Mun hyvä kamu, löpiskorva Taavi oli kipee ja sit se lähti. Ja se on mun mielestä tyhmää.

Moro äijä, nähään sit myöhemmin!

Viljon kuulumiset

2010-04-05T19:35:00.002+03:00

Moi, Viljolle kuuluu hyvää. Paljo ollaan vietetty aikaa yhessä ja mitään ei kaduta!
Tässä se on, kyllä se on Viljo, vaikka onki vähä muuttunu. Lempeä tapaus, viihtyy, nojatuolissa päivät pitkät.

Mutta sitte, meille on laitettu ikkunan yläpuolelle lämmittävä pallo! Ne laittaa sen aina aamulla päälle, mutta sammuttaa yöks. Hämäriä muistikuvia mulla on viime vuodestaki, että tollanen pallo ois ollu, mutta mä olin nii tenava vielä sillon et leikin vaan turtleseilla enkä tienny ees tytöistä mitään.

Tos oon mä, ja lämmittävä pallo.

Sit loppuun viel kuva-arvotus (äkkii vaan ku tulee salkkarit ja Ilona vie taas keskipaikan kuitenki)

ARVAKKAA MIS TÄS KUVAS ON ILTSU!

Ruoho kasvaa katellessa!

2010-04-01T15:26:00.007+03:00

Moi. No mitä me ollaan nyt sit täl viikolla tehty?

Me ollaan katottu ku ruoho kasvaa...

...ja sehän kasvaa! Alkuviikolla tuola ei ollu vielä mitään. Sitte yhtenä yönä ku ei ollu kukaan vahtimassa, sieltä oli tullu töyhtöjä. Ilona syö tota ruohoo, mä en. Kai kissojen sit kuuluis syödä sitä, en tiiä. Äippä ei tykkää ku keittiönpöytä on mullassa, mutta ei se Ilonalle silti myrskyä. Kai se jostain sitte ennusti et jompikumpi meistä syö sitä. Sitä en tiiä miten se vois sen ennustaa.

Ollaan tosiaan lähennytty Iltsun kaa jonku verran. Sen verran että kuurataan jo toisiamme. mut kuten parisuhteessa kait yleensä, ni meilläki on omat myrskymme. Yleensä kello 05:20, ja melkeen poikkeuksetta tilanne menee niin pitkälle, että mut nakataan alakertaan. "..ttu ku ei saa nukkuu rauhas!", joku huutaa ja heivaa pallit eellä menemään raivoisasti ja hermoa tihkuen!

Tässä teille kuurausopas 2010:

Alota pitkillä vedoilla, ja laita itekki silmät kii ni voit eläytyy tilanteeseen. Tilanteessa saattaa mennä kamun viiksiä suuhun; ei haittaa. Jatka menoa vaan.

Nyt tulee viiksikarvojen ja suupielien puhdistus, ja siihen täytyy käyttää pitkää kieltä! Puhdista myös samalla nenä. Ja silmät/korvat/varpaat/häntä.

Lopuks voit kuiskutella kamulle ja pyydellä kamun lisätoiveita puhdistuksen suhteen, ja täyttää toiveet.

Tajusitko?

Lopuks vielä Päivän uni/päiväuni/päivännuninu-kuvat!

Laser point, I'll kill ya!

2010-03-30T06:54:00.003+03:00

Sori tyypit tummasta kuvasta, mut tehkää ite paremmin. Mut nii, Ilona vähä innostu!

Jos sun lysti on niin tassut yhteen lyö!

2010-03-26T15:50:00.003+02:00

ONKO TÄÄ TARPEEKS LÄHELLLÄ NY SIT?!

Iltsu on kova mamma leikkiin!

Jos sun...

lysti on...

...niin tassut...

Yhteen lyö!

Loppuun vielä päivän maha-kuva:

Pallimuutoksia ja muuta

2010-03-24T17:30:00.002+02:00

NO TERRVE, ei kukaan sitte viittiny kertoa että ei kannata nukkua tälläisen esineen sisällä. Pallileikkaukseenhan sitä vei tie, touh!

Kai siitä sitte selvis hengissä, tosin tuntuu että ihmiset ei ymmärrä minkätasoisessa operaatiossa olen käyny. Iskäki SAMANA ILTANA kysy tolta toiselta et "kirjottaakohan onni tästä sen kriisistä blogiin..." NO VISSII KIRJOTTAA KU PALLIT ON TULESSA. Pitäs jonku sitäki käydä vähä fileeraamassa, ihme tajuamaton äijjänkäppyrä.
Ainii, piti puhuu siivosti ku se toinen tunki mun kans MUN koneelle. Sillä on kuulemma liian ahdistavaa lukea jotain collum femoris-phalanges proximalis-talocalcaneoclavicularis-shittiä. Mitä lienee, niitä se on kuitenki hokenu tuola koko ajan, en oo hirveesti hyötyny. Aikani siinä papereitten päällä makailin kyllä.

Nii, nojoo. Siellä pallipaikassa oli muuten mun mukaan nimetty kissa, se oli Onni. Luulen että se on joku mun blogin lukijoista ja arvellenki aika suuri fani. Jos oot sielä lukemassa, nii olen hyvin otettu tästä jutusta!

Janoatte varmaan tietää Ilonan (jota jonku kumman takia nuo kutsuu Ilkaksi, vaikka se on nainen) ja mun perhe-elämästä. Eli, oon huomannu Ilonassa sellasen oudon piirteen, että se yrittää aina viedä mun nukkumapaikan ku oon saamassa unen päästä kiinni. Nuolee mua ja rytkäsee sen pyllynsä mun viereen. Mitä se yrittää? Oon onneks ajanu sen aina pois, en luovu nukkumapaikastani jos sen kerran oon päättäny. Sohvasta seki tykkää, mutta tän lähemmäs en sitä päästä nukkumaan:

No okei, eilen tuli Salkkareista hyvä jakso ja se halus kattoo lähempää...

Täälä on menossa joku Ilonan kosketus-kampanja kait. Se menee sillee, että pitää hihkasta "SILITIN SITÄ!", jos saa silitettyy Iltsuu niin ettei se lähe pakoon. Ja loppuajan ne makaa sit maassa sen edessä ja siristelee silmiään. Mitähän per.. ai niin, ei tykätte ku kiroillaan. Mitähän pertsaa?!
On se antanu jo silittää monta kertaa, mut en tajuu mitä ihmeellistä siinä on.

Täs mun beibestä iltaherkuttelukuva:

Iltsukka-news

2010-03-21T08:53:00.002+02:00

Nonii, ny Ilona (mun vaimo) on ollu meillä 2,5 päivää. Se ei oo enää ni arka! Mut ei se vielkää tajuu et ei ihmiset sitä syö. Mut se on alkanu liikuskelee meijän himpes ja se kait luulee et keittiönpöytä on nukkumista varten. En oo viittiny sanoo sille vielä mitään, kyl se sne aikanaan huomaa ehkä.

Kellariski käytiin eilen kimpas, mut jonku takii joku seuraa meitä koko ajan. Ei saada mennä ees sängyn alle yhessä, vaikka se ois varmaan aika hauskaa. Ja pahin kaikista (ei niin paha ku pallileikkaus) on se, että joudun asumaan alakerrassa. YKSIN. Kai noi sitte pelkää et me tehtäis Ilonan kaa rakkauslapsii. Tai siis sitä ne oikeestikki pelkää. Kuulin ku ne puhu siitä asiasta. Ilona sano et se käyttää pillereitä! En sit tiiä, oishan se aika vinkeetä jos täälä ois 8 pikkulasta. No ei ois. En nyt sit taas tiiä mikä on totuus. Mua vaan aina huijataan...

Mut ollaan tosiaan onneks saatu viettää aikaa yhessä, kuulemma ollaan ni hirveen hellusia yhessä. Meillä on sellanen tapa, et ku pääsen yläkertaan, ni kirkastaan Ilonan kaa kimpas sellanen jännä ääni, ja sitte hinkutellaan poskia toisiamme vasten. Ja sit vähä nuoleskellaan naamoja. Se on hupaasta, en oo pitkiin aikoihin saanu tehä niin.

Välillä tosin tuntuu että Ilona on ehkä vähä riippuvainen meitsistä. Se aina välillä itkeskelee yläkerras yksinään ku lähen omille teilleni. Kait ny ku se pelkää ihmisii, mä oon sen ainut tukipilari. Se on niin ihastunu muhun, oon niin komee ja kiva ja hauska. Siitä se varmaan johtuu.

Haluutte kuitenki kuvii, ni tästä saatte.

Oltii kuutamokävelyllä yhessä.

Ilonan ja Lunan läheisyysenkka.

<3

Vauvakuumetta ja Ilona-raportti

2010-03-19T14:38:00.005+02:00

Tänään on ollu meitsin eka päivä oman misukan kaa. Ei tää ny ihan sellasta olllu ku mä kuvittelin... en tiiä onks tää ny sit tätä loppuelämä? :O Mulle on tullu haluja perustaa perhe. Tai ainaki kokeilla yrittää perustaa perhe. En tiiä mistä se kumpuaa, mut tiiän et Ilona ei haluu samaa. Turpaan tulee niin ettei veri kierrä! Tulta ja tappuraa tuo muikkeli.

Eilinen päivä meni siis vähä vääntäen. Muutaman kerran tipuin tuoliltaki. Mä vaan tipuin siitä ku katoin Ilonaa! Sitte pari kertaa tipuin myös raapimapuusta ku Ilona anto pakit ja kylymää kyytiä. Mut ei se mitään, ei se tykkää noista ihmisolennoistakaan. Se pelkää niitä. Korvat menee luimuun, sen kantsis oppii et niiltä saa ruokaa. Äippä on jo ihan masentunu ku Ilona ei tykkää siitä... Se vaan epätoivosesti yrittää kiskitellä sitä ja tyrkyttää leluja ja herkkuja. Epätoivonen akka!

Sit Ilona vaan jöröttää yhes paikas. Ei se liiku mihkään... Paitsi et tänä aamuna, ku mut oli kylmästi lukittu kellariin, ni Ilona oli menny sängyn alle, hih! Kyllä meillä kemiat toimii ihan selkeesti ku mäki tykkään olla sängyn alla, ihan selvä merkki. Ja kyl se on tänään jo yrittäny liikuskella, mut oon niin komee adonis ettei se kestä mennä mun ohi ees.

Mitä te ootte mieltä, pitäskö mun alkaa opettaa Ilonaa bloggaan kans? En kyl kestä jos siitä tulee joku rillinörtti.

Mut nii, Iltsukka Ilona Pirpana Pirpana!

Se on niinku 1,5 vuotias, koska se on syntyny kesällä 2008. Se tuli meille, ku sillä ei ollu oikeeta kotii ja sit kait ku se halus olla mun vaimo. Nii ja se on tyttö tietty, koska Ilona on tytön nimi. Se on ollu joskus yksinhuoltajaki, mutta en tiiä missä sen lapset on nyt. Ei ne ainakaan mukana tullu, joka on aika helpottava asianhaara. En kestäis niin suurta elämänmuutosta... Mutta tästä päästäänkin siihen asiaan, ETTÄ... No kerron lopuks. Tähän kuva mun misukasta.

No, turha kai sitä on salailla koska se tulis kuitenki joskus ilmi.

22.3.2010 minä, Onni menen pallileikkaukseen.

Ilona

2010-03-18T19:25:00.002+02:00

Se tuli kuin salama jostain kaukaa ja tuntemattomasta. Tiesin, että oon ollu hömppä enkä ehkä ikinä saa itelleni ystävää. Mutta silti illalla kun nukahdin, piirsin munmieleen pienet, tai pyöreät kissan silmät jotka kattelis mua niinku olisin sen koko maailma. Niinku oltas paita ja peppu. Syötäis samalta kipolta ja nukuttais päällekkäin. Niin että mä olisin alla. Ajattelin, että ehkä en syntyny hyvien tähtien alla eikä ikinä sellaset kissansilmät mua kattele. Mutta toisin kävi!

"Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Sardiineita ja tonnikalaa
Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida maukuttaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa

Alkoi kotiväki mennä nukkumaan
Ja meitä alko paleltaan
Sä pyysit mua vierees nukkumaan
Joo, mä olin valmiina!

Aamuyöstä vielä kuuden aikaan
Kuuntelin kurnutustas
Seinän takaa meijän iskän kuorsausta
Mmm, mä taisin maukaista

Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa!"
Sanoittanut Onni 10kk.

En tiiä osataanko me kissat ees olla onnellisii. Mut jos osataan, ni mä oon ny. Siis onnellinen.
Onni Onnellinen.

Mitä täälä tapahtuu?

2010-03-18T12:43:00.001+02:00

Aistin kummia. Eteiseen on ilmestyny kantokoppa. Mitään muuta tavaroita ei oo pakattu, eli ne ei oo lähössä mihkään kauas. Ei oo mulle pakattu ruokaa. Mitä tapahtuu? :O

Jätkä on leija!

2010-03-14T19:58:00.003+02:00

Mä olen leija, mä olen leija jolle ei koskaan tapahdu mitään:

Harjotin taas levitointia hieman olohuoneessa, onnistu hyvin. Muutaman kerran piti treenaa mut kyl se sit onnistu. Piti pikkutsirbuleita päästä tsiigailee. Mut muutenhan mulle ei oo tapahtunu paljo mitää niinku se biisiki kertoo, sehän on musta kirjotettu.

Pihalle mut pakotettiin taas tossa hetki sitte. Väkivaltaa taas käyttivät, laittoivat hirttoköyden taas ympärilleni mun. Ja toi väri. Nojoo. Kuka käyttää punasia hirttoköysiä?

En oo vieläkään saanu muijaa itelleni. En tuu varmaan ikinä saamaan, alkaa tympäsee tää jatkuva sylissänukkuminen ja yrittäminen. En mä pysty enempään! Oli kai virhe kaataa viime viikolla se hylly. Ei se edes ollu niin hauskaa, kaatu päälle vaan.

Viljo Villasukka ja vähä muutaki!

2010-03-04T16:36:00.006+02:00

Oon alkanu ystävystymään Timo Talvihanskan ja Viljo Villasukan kanssa. Päästin ne viikonloppuna päiviltään, ja siitähän tuli huuto! Tänään kuitenki Viljo palas, ja se annettiin mulle. Oon siitä hyvin ilonen ja kantelen sitä pitkin asuntoa, koska minulla on ny oma villasukka teurastettavana. Se on ihan oikee villasukka.

Kamuasia ei oo edenny yhtään mihkään. Ei noi oo ees hakenu sitä tai ees aatellu sitä. Olin vähä bilettäny täälä viikonloppuna, (NO KOSKA OLIN YKSIN) ja uhkaili taas asialla X, eli kissakamun kyseenalaistamisella. Ja, kyllä mä tein jotain muutaki. On ollu puhetta että koska oon aika nuori vasta, ni ei kauheesti sais bilettää...

MUTTA....

EHKÄ OTIN, EHKÄ EN!

Höhöhöö, hauskaa oli kuulemma!

Se anonyymi ressas tuola mun viesteissä joskus näistä mun laatikkoasioista, ja voisin nyt kertoo vähä uutisia siltä rintamalta. Laatikko on siis tullu pysyäkseen, ja se on löytäny oman paikkansa patterin vierestä. Sinne on myös ilmestyny pehmiä tyyny, ja oon siis ottanu siitä ihan täyspäiväsen pesäkolon itelleni. Laatikon tulevaisuudesta ei oo tietoo, mut nautitaan jokaisesta yhteisestä päivästä, jotka saamme viettää yhres.

PS. Pikkuihminen oli taas täälä. Juoksi mun perässä ja huusi että "mä jahtaan onnia"!

Herranie!

2010-02-20T11:00:00.002+02:00

On tapahtunu traakisia asioita viime viikolla.

Heräsin yks aamu, eikä Luna lähtenykkää pihalle. Se vaan makas yhes paikas, eikä se murissu mulle, ei jahdannu mua, ei haukkunu mulle. Se vaan makas. Sit kaikki ihmetteli ja istu sen vieres et mikä sullon hei.

Sit ne lähti. Sillä liikkuvalla esineellä joka on meidän ikkunassa. Ku noi tuli takas, ni niillä ei ollu enää Lunaa mukana :O Luulin et nyt otti ohraleipä.
Mut sit se tuli myöhemmin päivällä takas. Se oli ihan räkää, ja se käveli miten sattu. Eihän se ees pystyny herran tähden istumaan! Koko ajan sille kuskattiin peittoja ja kauratyynyjä, mutta se vaan nukku eikä tajunnu mistään mitään. Välillä se piti sellasta piipittävää ääntä, mut siinä kaikki. En tajuu mikä sillä oli.

Mut sit siitä tuli taas normaali ja kaikki oli ilosii. Sille laitetaan vieläki suuhun sellasella kepillä jotain ainetta, aina aamusin sitä laitetaan. Luna ei tykkää siitä yhtään, mutta se saa sen jälkeen aina karkkia, joten voisin itekki ottaa sitä myös. Mut en tiiä, epäilen että se oli sielä samassa paikassa missä mua sillon pistettiin. Sitä saatettiin myös pistää sielä ja sen takia se oli niin huonossa kondiksessa.

No kuitenki, tunnen itseni vähemmistökansaksi tässä porukassa. En oo saanu ku maksimissaan 3 karkkia koko viikon aikana, ku ton yhen tarvii vaan juosta keittiöön niin se saa koko ajan karkkia.
Mut niin, oon mä vähä ilonen ettei se typerys heittänykkään veiviä. Ois ollu ihan paskaa ku ei ois ollu mitään jännitystä että koska saa taas paeta henkensä edestä pitkin sohvia ja hyllyjä. Näin on hyvä.

Laitan loppuun musta, ja mun eri väestöryhmää edustavasta siskosta kuvan. Ollaan nois kuvis lapsia, ja tosi ihanii.

Moi

2010-02-12T12:10:00.004+02:00

Haaveilin eilen illalla kovasti ja pähkäilin asioita...

...Kunnes päätin lähteä reppuselkämatkalle kohti unelmieni kumppania.

PS. Pääsin olohuoneeseen asti.

Ihan se on lähellä!

2010-02-10T20:03:00.002+02:00

Aistin talomuksessamme muutoksia.

Olin lauantain ja sunnuntain TAAS yksin kotona, mutta kovin kiltisti oli tämä poika tässä näin. Vain vähän olin paahtoleipää syöny mutta pussi oli jääny näkyville. Muuta en ollu tehny! Olin myös hirveän kiltti ihan tähän aamuun asti taas. Sitten tietysti jossain vaiheessa pitää vähän päästellä höyryjä.

Mulle oli kuulemma löytyny poissaollessani maailman ihanin kaveri; sillä oli kierot silmät! Myös äispä oli rakastunu siihen oitis. Mutta se oli liian kaukana. Kissatoveriasiani kuitenki tuntuu saaneen hieman myönnytystä urpon suunnalta, luotan äipän voimaan tässä asiassa. Se on erittäin sitkeää lihaa näissä asioissa. Ollaan sen kaa vähä kateltukki kavereita. Ollaan ehkä päädytty Koiratarha Kulkuriin tsiikaileen kodittomia misuja, sieltä kyllä löytyiski pari hekumallisen näköstä. Mut en sit tiiä. Jos sielä ruudun toisella puolella on kissaihmisiä ni voisitteks kertoo et jos multa ei lähe palleja, ni alanko mä sit heti tappeleen leikatun kollin kaa et pitääks mun ettii ihan oikee muija itelleni?
(Ja äipän iskälle ja urpollekki tiedoks ihan vaan että mä rauhotun paljo enempi ku mulla on kaveri että turha nostaa verenpainetta!)

Voin laittaa teille mun lempparikisuja. Nää kaikki kuvathan on sit niinku sieltä http://koiratarhakulkuri.com

Tinja-beibe. Tää ois aika ihana. Se tulis toimeen Lunanki kaa. Ja se on leikattu, ei tarttis murehtii lapsista kuhan vaan rakastettais toisiamme päivin ja öin.

Aurora-nainen mun makuun. Hieman varttuneempi opettaja tälläselle villikissalle, GRAUH!

Blondi Milady vois pistää mut ruotuun. Kaunis pakkaus, sopis maistella sen turkkia illat pitkät <3

Mulla ei oo valitettavasti kuvii musta, ku en oo jaksanu siirrellä. Sori, voitte kattoo noita vanhoja. Lähen haaveilee moi.

Daaa

2010-02-05T09:54:00.002+02:00

Hei tyypit, mä oon kyllä elossa hei!

Tolla yhellä pellellä on kuulemma "ihan hirweeesti hommiii niinq", joten en oo ees koneelle päässy. Nyt ainaki tiiän kaikki luut latinaks ja osaan laittaa teille kamut diffuusiona vaikka öö kissanminttuu, en jaksa enää kuunnella tota sontaa!

Tästä tulee aika lyhyt viesti, koska tyypit on lähössä jälleen kerran veke lauantaiks ja sunnuntaiks, ja nauttii oikeen sydämensä kyllyydestä ku saa jättää mut yksin himppeen. Tosi siistii.

Takaisin uutissyötteeseen. Viime aikoina tapahtunut runsas kissanpissan- ja kakan määrä takkatilassa aiheutti toimenpiteitä. Tiistaina, toinen helmikuuta takkani eteen asennettiin lasiovi, joka estää pääsyni urinoimaan takkaan. Masennuin tästä, ja urinoitsin salaiseen paikkaan, josta en kerro. Haju kyllä kertoo puolestani.

Sain valtavan ruokatilauksen keskiviikkona, joka sisälsi ilmeisesti ainakin 8 kilon ruokasäkin, sekä märkää ruokaa kolmeksi kuukaudeksi. Tästä tilanteesta on kuva, mutta en sitä teille näytä. Ruokatilaus kuitenkin johti asiasta toiseen, ja nyt minulla on jälleen laatikko. Merkit viittaa vahvasti siihen, että tänään on kuitenkin siivouspäivä. Se viittaa puolestaaan siihen, että laatikko lähtee mäkeen. Toivon että noi ottais sen seikan huomioon, että olen yksinäinen kissanpoika vailla emoa, jonka tekis iloiseksi laatikko. Kun yksinki jään kotiin.

Mä joskus kerroin teille siitä mini-ihmisestä, joka oli meillä käymässä. Myös meidän välillä tapahtu laatikkotapahtuma, mutta kuva kertokoon kaiken.

IKÄVÖIN.

2010-01-10T19:40:00.005+02:00

Se vietiin tänään pois. Tänään kello 19.10 iskä otti laatikon. Se täytti sen erilaisilla lehdillä, että sen ois vaikee hengittää. Se otti sen, laitto kengät jalkaan ja käveli pihalle sinne huoneeseen missä haisee savu ja tuska. Mä en haluu tietää mitä se teki sille, mutta tiiän silti.

Nyt olen hyvin läheisyydenkipeä koska menetin erään läheisimmistä pahvilaatikoistani.

Oon löytäny korvikkeeni, mutta se ei saa ikinä samanlaista paikkaa mun sydämmes ku toi edellinen. Plus että mulle nauretaan ku vietän ton punasen kaa aikaani. Kutsutaan mäyräkoiraks ja nauretaan niin et koko talo tärisee.

PS. Voiko musta itestään tulla pitkäkarvanen vai miks mun karvat on alkanu kasvaa ni paljo, et näytän ihan just pitkäkarvaselta?!

Kuvasaastetta!

2010-01-09T12:51:00.003+02:00

Meille tuli pahvilaatikko leikkimistä varten! Kaikennäköstä haisevaa tavaraa laatikko sisälsi.

Ruokaa tuli mulle, nämä on mun. En tiedä vielä suostunko syömään, saattaa olla pahaa. Siinä tapauksessa heitän taas kipot lattialle, mutta tarkastellaan tilannetta. Schmusy oli ainaki hyvää, nam!

Mutta parasta antia kaikista oli tää:

"Kukkuu, arvaa oonko ihan terve!"

Terfe.

2010-01-06T12:45:00.005+02:00

Multa toivottiin erikoisviestii niinku ku meil kävi jotain ihmisiä. Joukossa oli yks pienikokonen ihminen. Kaikki ruumiinosat oli samanlaisia ku isommillaki, mutta se oli vaan pienempi. Ja se jahtas mua! Mut se leikki mun kaa. Ja laulo äispän kaa sillee et "kissa nimeltään Onni, onni, onni."
Ne oli mun sukulaisia, mutta niillä oli kaks jalkaa. Ei siis yhteensä. Yhteensä niillä oli 6 jalkaa.
Sit oli myös iso Luna. Siis Lunathan on koiria, sellasia jotka haukkuu. Mutta se oli PALJON ISOMPI! Sen nimi oli Roosa, eikä se ollu kiinnostunu musta.

Meiltä otettiin tänä aamuna joulupuu pois. Soluttauduin siivoamisen ohella joulupuu-pahvilaatikkoon, mutta mut löydettiin sieltä. On kyllä aika ihanaa kun tuli takasin omalle paikalleen sellanen vanha tynnyri jonka ympärillä on rehuja. Hyppelen aina sinne tynnyriin ja revin rehua. Sitten taas tanner tyrisee ja meikää heitellään menemään pitkin maita ja mantuja!

Mä huomasin tos yks päivä et oon tosi hyvä melkeen kaikes! Klikatkaa kuvii isommiks jos ette muka nää.

Reteetä uutta vuotta!

2010-01-02T12:47:00.006+02:00

Moi.

Onpa tylsää ku kaikki on koko ajan kotona. On niin raskasta keksiä koko ajan uusia juttuja joilla saa huomiota :( Onneks meillä on edelleen se iso puu olkkarissa. Oon huomannu että sen kaataminen/repiminen herättää aina kuumia tunteita. Tänä aamuna sen kaadoin ja kyllä tuli huomiota! Vielä kun tajuaisivat jättää sen suihkepullon sinne kaappiin, se on ihan tylsä juttu.

Oon ehkä aiheuttanu nyt liian kuumia tunteita, ku oon kuullu puhuttavan notta en kyllä ihan heti oo saamas kissakaveria jos mun apinointi jatkuu :O Ne ei vaan ite tajuu et mun kaa pitää leikkii eksponentiaalisesti sitä enemmän, mitä enemmän ollaan kotona! Fakin vajukit. Ärsyttävät! Argh!

Tässä kuvassa me purettiin joululahjoja. Olin kuulemma niin kivasti mukana toiminnassa että mut ois voinu lähettää jollekki lahjaks johki Siperiaan. Oon kyllä aika ihana hih!

Sit oon myös jonku verran tiskaillu. Tuola on tosi ahtaat tilat varsinki jos joku yrittää työntää tota verkkoo mua päin! Mutta onneks en välittänyt vaan hoidin hommat asiallisesti loppuun.

Sitten yks rakkaista harrastuksistani on mattojen möyhentäminen. Levähdin tässä hetkeksi kaapin siirtämisen tuoksinnassa. Olin kuulemma tiellä, mutta minkäs teet ku alkaa väsyttää. Raavas mies tarvii raavaat unet.

PS. Pakko kai se on myöntää et oon vähä kasvanu :( Mut en oo silti paljoo.

Hihihi!

2009-12-22T23:18:00.000+02:00

Omg! Kuulin ku mulle suunniteltiin olohuoneen katonrajaan sellasta hyllytasoa, ja iskä sanoi että "tekis NIILLE sellasen..." NIILLE = VÄHINTÄÄN 2 ELI MÄ + JOKU! MÄ + JOKU MÄ + JOKU MÄ + JOKU MÄ + JOKU MÄ + JOKU

Hauskaa joulua urpot

2009-12-21T12:31:00.001+02:00

Onsku pieni pehmoinen, kovin on nyt jouluinen.
Ovi kolisten suljetaan, kuusesta koristeet putoaa.
Oli kesä Onnin aikaa, sohva lämmin ja suihkepullo poloinen.
Vaan nyt on Onni pikkuinen, hylätty ja yksinäinen.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissakaveria kaipaa, mitä se saiskaan aikaan!

Välitiedotus

2009-12-20T08:33:00.004+02:00

Mä oon onnistunu hyvin!

Nykyäänhän meitsi saa mennä sohvalle nukkuun eikä mua enää ajeta pois. Voi niitä heikkomielisiä ihmeisiä. Niin, no sitte iltasella hiiviskelin saunanlauteilta nukkumaan iskän syliin. Yleensä en melkee ikinä nuku sylissä. Menin sohvalle siihen sykkyrälle ja näytin söpöltä. Sitte se sanoi kuinka maailman söpöin mä oon ja että hyvin hoidan missiotani! Höhöö.

Sitten oon näyttänyt myös eilen illalla söpöltä ku nukuin itekseni sohvalla. Oon huomannu että mun sykkyräasento on kaikista vetoavin:

Mutta on tullu myös huutoa. Onneks huudot on tullu lähinnä äispältä, ja sitähän ei tarvi millään lailla pehmittää niin oon sitte kiusannu sitä. Meille tuli perjantaina iso vihreä karvakasa olohuoneeseen, ja siinä roikkuu kissanleluja. Oon aika hyvin metsästäny niitä jo. Siis se korkee karvakasa on tällänen:

Mä jään yksin jouluks kotiin :( Tai siis jää tänne Kimble ja Taavi ja Jönde ja kalat. Mutta ihmisiä ei oo. Eikä ne vie mua sinne paikkaankaan. No ihan hyvä, emmä jaksaiskaan sinne mennä enkä ois lähtenykkään vaikka ne ois yrittäny! Mussutan mun maukasta uutta safkaa. On kuulkaa hyvää ruokaa. Ennen mulle tuupattiin jotain tyhmää Eukanuba-kitteniä, mutta nyt sain Pro Plan-kitteniä. Oon päättäny kokonaan hyljätä ne limaset ruuat ja keskittyä koviin papanoihin. Ne on hyviä.

Mä voin tehä ennen jouluu kivan joulu-kissarunon. Ja pistää loppuun kuvan tonttulakista ja musta. Sit meen joululomalle.

Rakkautta jaossa!

2009-12-18T15:14:00.004+02:00

Ettekö oo kanssani samaa mieltä, että on hyvä olla kissakaveri?!

Vetoaisin nyt teihin rakkaat ihmis-ja kissanaamat. Sanokaa vaan että kannatatte mua.
Mä oon keksiny eräänlaisen vetoomuksen, ja sen lopussa on syy siihen. Eli.

1) Yksi kissa on sama ku kaksi kissaa; ei tarvi lisää tilaa eikä lisää leluja.
2) No ruokaa menee vähä enempi, mutta mä voin syödä vähemmän.
3) Mä en härnää kaikkia muita niin paljo, jos mulla ois kissakaveri.
4) Mut vois paremmalla mielellä jättää yöks kotiin, jos mulla ois kissakaveri.
5) En kiusais enää Jöndeä ku mulla ois kissakaveri jota kiusata.
6) Me oltais varmaan aika hauskoja kissakaverin kans yhessä.
7) Ei tulis lisää eläinhuolia ku meitä on jo muutenki niin paljo. Ja ei tulis lisää allergiaa aiheuttavia eläimiä ku kissakaveri ois samanlainen ku mä.
8) Mä voisin nukkuu sen kans aina saunanlauteilla.
9) Me voitais nukkuu yhessä sängyn alla.
10) Mä oisin paljo onnellisempi :O

SYY:

PS. Linkitän tämän jutun iskälle, voitko iskä vastata kommenttiboksiin vastauksesi. Kiitos.

Loong taim no siin

2009-11-29T10:38:00.005+02:00

Siis niinku sydämmelliset pahoittelut vaan, en oo päässy kertoo teille kuumimpia uutisia. Toi yks on rämpänny tätä konetta koko ajan enkä oo saanu edes pientä sijaa tässä perheessä. Yhtenäkin iltana avustin jonku koulutehtävän kaa (en ees tiiä mitä se koskis), mut taas tuli huutoa ku istahdin näppiksen päälle :(

No mut nyt kerron teille tärkeimmät jutut. Eli, pari viikkoo takaperin löysin itelleni uuden kodin. Olen muuttanut itseni sinne. Täs se on.

Sitte, oon kehittäny itelleni Hämähäkkimiehen kyvyt. Huomasin vaan yhtenä päivänä, et mul on kyky tarttuu ilmaan kiinni. Tästäki on kuvatodiste, ja se tulee tässä:

Sit tärkein kaikista. Eli nythän tunnetusti on tulossa joulu, ja mulle on kerrottu mikä se on. Se on sellanen, et mulle tuodaan sellanen iso vihree lattialla pystyssä oleva lelu, jossa roikkuu pienempiä leluja. Sitte saan kiipeillä ja repiä pienempiä leluja alas. Ja sitte sua sohitaan suihkepullolla kans. Sen osuuden hauskuutta en tosin oo oikeen tajunnu. Mut meille on ilmestyny ikkunoihin kaikkia kirkkaita esineitä ja voi että ku niitä on vaikee väistellä ku menee tuumaileen ikkunalle. En oo kuitenkaan pudottanu vielä mitään, koska mä oon melkeen aikunen.
Mullekki on tuotu joulua mun Onnipuuhun.

Se on kynttelikkö, jos ette tienny.

PS. Mulle on sanottu, et mut viedään ehkä kissahoitolaan jouluks. Ja sit mulle on sanottu et jouluna kaikki on yhes. Miks mut laitetaan sit pois ;(

Oh my.

2009-11-12T21:55:00.001+02:00

Mulla oli ekaa kertaa The Hetki äipän kaa.

Hinkattii neniämme vasten, sit sain syyä sen hiuksia, eikä se välittäny. Sitte menin sen syliinki. Mikä päivä :O

Moi.

2009-11-08T09:57:00.005+02:00

En oo ehtiny kirjottaa ny hetkeen, ku mä olen nykyään niin tota mies. Mulle on henkilökohtasella tasollaki eräänä aamuna sanottu, että mulla on isot pallit :O Ja sitte tuo tyhmä äijä, ni huus tolle toiselle ei-äijälle, et "ONNILLA ON JOTAIN PATTEJA TÄÄLÄ!" ni no ne oli mun pallit! Ne on ny vaan sattumoisin laajentunu viime aikoina.

En tiiä onks se soveliasta kertoo tälläsii asioita plokissa. Mut aattelin ny kertoo.
On mulla todellistakin asiaa vähäsen.

Ensimmäinen asia koskee sellasta hommaa, että mää oon oppinu haukkuun. Mä en oikeen viihti ikinä maukuu, ni mä oon opetellu haukkkuun. Yleensä nykyään aamusin meen oven taa haukkuun ku Luna menee kirmailemaan pihalle. Se on noitten mielestä kauheen hauskaa.

Sit ne kaks muuta asiaa ois ne, että mä yritin menneellä viikolla salamatkustaa Verkkokauppapistekomiin. Valitettavasti se paketti oli tullu meille sieltä, eikä meiltä sinne :( Aikani siellä istuin ja huomasin et ei tää oo mihinkään lähös. Ni menin sit vaan kakalle.

Oon James Bond, salamatkustaja!

Niijoo, ja sitten musta pyrittiin tekeen kebablihaa. Mut käärittiin rullalle, ku pööpöilin lakanan alla, ja meinattiin laittaa uuniin. Sitä ennen mua raakilemaisesti juoksutettiin tuola kääryleen sisällä pitkin kämppää. Olen kokenut vääryyttä siis taas.

Minulla on suuri kaipuu kissakaverille. Oon kuullu huhuja, että jopa kaukomailta tulee huutoja että EI MITÄÄN TOISTA KISSAA. Nyyh. Olen niin surullinen. Haluisin ennemmin käpertyy aidon lihan vieree ku jonku tekodelfiinin jolla ei oo ees pulssii.

Ilta, jolloin minusta tuli internationaali-kissa.

2009-10-25T10:18:00.004+02:00

Eilinen siis jatkui iltaan asti jännittävänä!

Homma lähti siitä, että mun kakkatakassa liikkui ylöspäin kuumia punasia naruja. En ollu muuten ennen nähny sellasta, joten päätin vahtii sitä siinä edessä. (Onneks mä sain katseellani ne narut lopuks taltutettua, ja ne hävis).
Ni no enivei, ni sit joku kävi avaan meijän keittiöstä ulospääsyluukun, aattelin et ne haluu päästää mut pihalle. Menin mun vakkari-ikkunankyttäyspaikalle, ja siitä tietty pihalle! Oli pimeetä, ja vähä märkää kans. Ihan hiljaa hiipelöitsin siellä.
Sit, olin menos jasmiinipuun alle taas viettään laatuaikaa, kunnes tapahtu jotain ihan maakista.

Mua vastaan tuli toinen samannäkönen ku mä. Mut se oli valkonen :O

Meijän pihan vieres on sellanen iso pelto. Se tyyppi johdatti mut sinne isolle pellolle. Sit kuulin ku haisuli huuteli mua sielä kaukana. Istuttiin vaan sen tyypin kaa sielä keskellä peltoo, vierekkäin. Ei me puhuttu kyllä mitään. Siinä me istuttiin.

Sit se lähti pakoon. Epäilen, että se oli meijän naapuri. Musta on ny tullu kansainvälinen vaikuttaja meijän pihas. Meen varmaan tänäänki sinne pellolle istuun. Noi puhu jotain et mut viedään pian johki lääkäriin koska alan levittää pikku-Onneja pellolle. En tiiä mistä ne puhu, en mä osaa jakautuu osiin. Mä oon vaan kokonainen :O

Loppuun vielä raatelukuva.