torstai 25. marraskuuta 2010

Naukkisten haaste

Naukkiksen mutsi haasto meikämannen tai oikeesti vastataan tähän molemmat, ni aikapäivii sit. Täs meijän answerit, eli vastaukset. Douh.

1. Miksi loit blogisi?
Siks koska koen että oon tosi hyvä tyyppi ja ois sääli jos ihmiset ympäri Suomee ei tietäs mun olemassaolosta. Oon ilon, tiedon ja fiksuuden lähettiläs. Meitsi.

2. Minkälaisia blogeja seuraat?
Meitsi seuraa kissablogeja. Sit mutsin kaa tsekataan joskus niitten lisäks ihan kaikkii, niinku sillee kynsiblogeista neulomisblogeihin. Sil o blogifetissi.

3. Lempimeikkimerkki?
No siis mineraalimeikkipurkkeja oon vaan pääasiassa availlu ja levitelly sit niitä. Ja ne sudit on kans hyviä leikkikaluja. Hivenen karvaisia ja pieniä - juuri sopivia meitsin suuonteloon!

4. Lempivaatemerkki?

Punaset valjaat on aivan IHQT!!

5. Välttämätön meikkituotteesi?
No siis minähän en valele itseäni muulla kuin vessapaperilla ja kissanmintulla. Enkä syö myöskään salaattia koska olen raavas mies ja ne ei syö sitä eikä meikkaa.

6. Lempivärisi?
Naisessa musta-valkoinen-oranssi, kaikes muus musta-valkoinen (siis mä)

7. Hajuvetesi?
Kissanminttu

8. Lempielokuvasi?

Kaikki lintuaiheiset ja muut kovaa ääntä tuottavat. Näkyy meijän ikkunoista. Nii ja Salkkarit. Mut se ei oo leffa. Vaan sarja, daa?

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?
Mun isovanhempien luona, mut ne kai asuu samassa maassa. Ei vaan olla vissiin tervetulleita sinne. En tiiä miks. Mut emmä muualle haluu matkustaa. Paitsi eläinlääkäriin, jos saa olla sielä kopassa? saisko?

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse.
Mistä kissanhiekkaa tulee koko ajan lisää, ja mihin kissankakka häviää?

maanantai 22. marraskuuta 2010

Valkosta kakkaa!

Niin, nimensä mukaisesti meijän pihalle on kipattu monta kuormallista VALKOSTA KAKKAA. Valkosia MrHankey-tyyppejä, eli kaverillisesti valkosia hänkkäreitä. Jep, piha täynnä. Ja jotkut olettaa, että mä oon kauheen innoissani pomppimassa sielä kakassa?! Come on, get real.

Eli kyllä, mulle ja Miisalle puettiin taas ne kauniit, PUNAISET valjaat päälle eräänä kauniina lauantaipäivänä. Arvasin heti että tästä ei hyvä seuraa, yritin kyllä viimeistellä ne valjaat mutta oli niin tiukasti päällä että oli vaan pakko myöntyä kohtaloon. Ne oli tällä kertaa keksiny sen "hyvän" jutun, et pakotti meijän molemmat pihalle. Olin ihan varma et Miisa on aivan hekumoissaan ku pääsee pihalle, mut eipä ollukkaan! Eipä tienny tyttö, kuinka monta hänkkäriä on meidän pihalla.

Tosi monta. Ja kylmiä olivatkin.

Mä en siis kauheen kauaa todellakaan jaksanu hengailla sielä pihalla, ku on parempaaki tekemistä. Onneks Miisaki oli mun kaa samaa mieltä. Könötettiin niin kauan oven edessä ja pidettiin mekkalaa, et meille avattiin ovi. Mutsin mielestä se oli jotenki hauskan näköstä ku raavittiin ulko-ovee ja yritettiin kauhunsekaisin tuntein päästä sisälle turvaan. Mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa.
Loppuilta meniki sitte toipuessa!

Läpsykorvalla on vissiin se aika kuukaudesta. Eli se, ku se kuvittelee että kaikki meijän kämpän vinkulelut on sen lapsia, ja niitä pitää suojella hinnalla millä hyvänsä. Oon yrittäny ilmasta sille että MUA-EI-KIINNOSTA-SUN-KUMILELUT, mut silti se hyökkii meikän päälle! Vois sillekki sanoo et come on, get real.

Niijoo, kyllähän mä tos toissa yönä tein vähä omia taikojani täällä. Mullahan on taidot hyppysissäni, eli saan ruokakaapin auki jos haluun. No, yks yö alko vähä hiukoon pientä terästystä kissanmintun muodossa, ni kävin sit noutaa meikän kissanminttukipon. Ai että teki poikaa! Nythän sitä ei oo sit enää yhtään jäljellä. Mut toivottavasti tulee pian uutta tilalle.

Puu-aikaa me ootellaan kovaa. Et pääsis taas kaataa sitä isoo puuta mikä meijän kotiin roudataan. Sit saa taas hörötellä itekseen mutsille ku se vetää kilareita pienestä läpästä! Hihiii! Seki vois niinq get real.

Tajuuttekste, come on, get real.

Ps. Oon opiskellu englantii, huomaatteks. Come on.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Aasit

nii, just ne. Ei ne mua valinnu Mainioin Mirri-kisaan. Oon niin ruma kissa että miks mä nyt sinne oisinkaan päässy. Ehkä mulla ei ookkaan mitään mahtilihaksia ja oon vaan pullukka :( Olen niin masentunut, olin melko varma että voitan kaikki mennen tullen. Tai sit ne ei ymmärrä hyvän päälle.

Miisaki vaan haikailee muiden äijien perään. Taas se on vaan huutanu, ja huutanu, ja huutanut. Mut onneks - mä oon vielä aikamoinen sonni vaikka oonki käyny erinäisissä operaatioissa. Meillä oli nimittäin hyvinki helliä hetkiä mun Mitsun kanssa tossa yks ilta. Ilmeisesti muijani ei saavuttanu paljoakaan yhteisellä hetkellämme, mut mutsia se ainaki nauratti. Pyysi oikeen sen toisenki kattomaan. Joo, ohanse kiva ku on yleisöö!

No sit hmm. Uus iso lootaki saapu tos viime viikolla, ja sen myötä on taas ruokalistaki ollu ihan priimaa. Mitä ny välissä jotain ohilyöntejä mutta onneks on helppo reklamoida olemalla syömättä ni johan alkaa lyyti kirjottaa! Nyt on kyllä ollu aika hyvää settiä, täytyy myöntää. Ehkä meijän reklamoinneista alkaa olla hyötyy.

Uus lelujuttu meille on kans keksitty! Se on sellanen iso kerä, josta tulee lankoja. Äippä heiluttelee niitä lankoja sylissään, ja meijän tehtävänä on nyhtää niitä lankoja toisesta päästä tai vaihtoehtosesti yrittää vohkia se koko kerä mukanamme. Jonku takia ERÄÄT ei vaan tajuu et se on hauskaa!