En oo kirjotellu ku meil on suruaika. Yks meistä joutu lähteen huolehtiin meistä yläkerrasta käsin. Mun hyvä kamu, löpiskorva Taavi oli kipee ja sit se lähti. Ja se on mun mielestä tyhmää.
Moro äijä, nähään sit myöhemmin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Osanotto Taavin poismenon johdosta.
Itku. *tassut* Aina välillä suru tulee kylään. Jaksamista!
Voi kuinka ikävää. Osanotto ja voimia. Ystävyyden ja rakkauden mukana tulee aina surunkin mahdollisuus. Mutta silti ne ovat tärkeintä elämässä.
Osanotto. Aika on saapua ja aika on lähteä eikä tiedetä milloin, joten tärkeintä on onnenhetket matkalla.
Kiitti tsemistä tyypit! Kyllä me Taavin kaa viel nähään onneks, oli vaan sen duuni ny lähtee valvoon yläkertaa. Onneks se jätti sen löpökorva-vaimo, Kimblen meijän seuraan. Paitsi et seki on nyt vähä kipee, mut äippä kiiteli tuulen lailla sen kaa pallinpoistopaikkaan. Ja nyt se pistää sitä PIIKEILLÄ. Mut se sano et se paranee. Hyvä.
Ja kaikkein parasta on, että yläkerran valvomossa ei olla ikinä kipeitä ja herkullinen purtava ei lopu koskaan.
Osanotot täältäkin päin.
Sieltä pilveltä se kamu katselee teitä ilman suruja ja kipuja.
Lähetä kommentti