maanantai 31. toukokuuta 2010

Elämä rankkaa, foliopallo pehmeää

Moi.

Elän rankkoja aikoja täs mun kissamaailmas, täytyy sanoo. Tuntuu, et me Miisan kaa ajaudutaan kanooteillamme koko ajan kauemmas toisistamme täs omakotitalo-Atlantissa (siis ei mulla oo oikeesti kanoottia huom). Aina se vaan juoksee sohvan alle ku meen sen luo ja ärisee mulle. Ja sit se jää sinne nukkumaan. Noi yhet on ainoot jotka saa sen sieltä pois vaan lässyttämällä. Mut mä en saa vaikka menisin vähä tökkii tassulla sitä, siitä se vaan suuttuu.

Laatikkoki on viety pois, mutta se joutiki pois koska tosiaan en saanu siitä samanlaista nautintoa ku yleensä, koska se oli täynnä niitä pikkulaatikoita... joten en jää häntä nyt sitte kauheesti kaipaamaankaan.

Sitte, no Lunan (sen läpsykorvan) se hämy juttu on nyt ohi. En tiiä saisko kertoo et suuttuukse, mut sillä oli sellanen aika nolo juttu, et se kuskas noita sen vinkuvia kumiankkojansa jatkuvalla syötöllä makkariin sen sänkyyn. Sit se makas niitten kaa sielä päivät pitkät?! Jesus se oli vihanen jos sinne meni. Sain mäki muutamaan kertaan turpaan mutta se nyt ei tuntunu missään. Se on nyt joka tapauksessa loppunu, ja saan taas onneks liikkuu vähä vapaammin täälä. Miks hitos se luulee et mua kiinnostaa sen haisevat kumiankat?! EI KIINNOSTA SEN HAISEVAT KUMIANKAT. Mut sitä kyllä kiinnostaa mun foliopallot, tiedän sen kyllä. Kattelee niitä korvat höröllä ja haluis noutaa niitä. Mutta ne on MUN.

Eli päästään keissiin foliopallot. Meillä oli Iltsun kaa aiemminki foltsupaltsuja, mut Iltsu aina repi ne rikki ja äippä sai hepulin ku oltiin ripoteltu sitä folioo pitkin kämppää. Ni ei sit saatu enää hirveesti niitä. Mut eilen sain taas, ja se on hauskaa. Menee melkeen yhen sellasen leikkilaudasta revityn vieterihiiren ohi, mut ei ihan. Äippä pistää meitsin pään sekasin joskus heittämällä sekä foliopallon ja hiiren. Siinä vaihees täytyy tehdä vaikeita ja nopeita päätöksiä. Eli siis pääosin pallottelen sitä mun foliopalloo tassusta toiseen ja oon siinä kyllä maailman paras todennäköisesti. Ajattelin hakee FC Foliopalloon, jos ne ottais mut joukkueeseensa. Ja miks ne ei ottais. Ottaishan ne! Voin ehkä joskus laittaa kuvaa/videoo mun suorituksesta.

Varpaita oon alkanu taas syömään. On niin yksinäistä taas, ku ei kukaan leiki (VINKKI SULLE MIISA JOS SATUT LUKEE AKKA) mun kaa.

Ainii. Oon alkanu tupakoimaan, ku Luna ja iskäki harrastaa sitä. Yleensä aina iskä huutaa "kessulle", ja sit Luna juoksee sen mukaan, ja sit mä juoksen Lunan perään. Mut käyn ainoastaan partsilla kessulla. Pihalle en mene. EN MENE.


Mä ja mun kessukamu käsi kädes.

1 kommentti:

Mamma N kirjoitti...

Voi Onni kun sul on kova elämä. Toivottavasti uus rouvas osoittais jo leikkihaluja. Me pidetään täällä sulle peukkuja pystyssä.