Tukka eessä, rankat pileet takana!

Eli me juhlittiin Miisan synttäreitä tos perjantaina. Päivä käynnisty sillä, et mutsi (joo...) laulo Miisalle. Useinhan se meille hoilottaa, mut nyt se oikeen pisti synttärikemulaulut pystyy....No, toiset tykkää, toiset ei!

Sit illalla me saatiin, eiku Mitsu sai Sen. MC Karvamato-pörriäisen. Sieltä se tuli, muovipussista. Kyllä on vikkelä kaveri, voin kertoo. Kuvat kertoo enempi ku tuhat sanaa, tässä se paviaaninpylly tulee. Siis MC Karvamato-pörriäinen.

Miisa MC Karvamato-pörriäisen pauloissa!


Muidu antaa takas Kovanaama-karvikselle....


Tsekataan yhes tilannetta onko pörriäinen enää elossa, hiljaselta näyttää!


Mä ja mun uus ystävä, Niilo Nahkahanska. Löysin hänet talvivaatteiden joukosta hylättynä. Ja sitte pian löysin myös Nyyrikki Nahkahanskan. Eli Viljo Villasukan joukkoon on nyt tullu Niilo & Nyyrikki Nahkahanska. Kivoja veikkoja kaikki. Kyllä iskä oli kade.


Ehkä maailman nuorekkain muidu, 3 vee ja näyttää 12-viikkoselta! <3


Loppuillasta, silmät alkaa lupsuu....


Kaunis tyttö!


Seuraavana aamuna väsytti!



Kaikinpuolin onnistuneet pileet, eli...


Mulle on muuten alettu viime aikoina vihjailla mun kiloista. Oon ehkä alkanu pyöristyy, mut vaikeehan se on alkaa laihduttaa ku Mitsu on tollanen helinäkeiju ja syyään samoista kipoista. Enkä mä ees tiiä oonko lihonnu. Se on vaan se kontrasti ton helinän rinnalla.

AINII. Mut taas lukittiin sinne (anteeks) prkleen peilikaappiin! Jessus soikoon mä sanon. Äkkiä kävin hoitamassa hommia alahyllyllä, ni eiköhän se ovi laitettu vaa kiinni. Tällä kertaa olin sielä yli kaks tuntia. Harmi ettei tullu kakkahätä, ni ois noiki saanu tuntee nahoissaan. Onneks mutsi alko ihmettelee ku en oo hetkee tehny mitää pahaa. Sit se löysi mut ja paasas iskälle! Hahahah.

ONNEE MITSUKKELI!

PALJON ONNIA VAAN, PALJON ONNIA MIISA, PALJON ONNIA VAAN!

Onnee mun 3 vuotta täyttävälle megabeibelle, Miisalle!



Piänestä pitäen kaunis ku sika pienenä!

Mikä mun muijaa vaivaa?

JA 100 VIESTII TÄYNNÄ POKS!

Asiaan. Mikä mun Miisaa vaivaa?

Oon yrittäny olla sille kiltti, leikkiä hempeesti ja pestä nättiä tyttöä. Oon päästäny sen ekana aina ruokakipolle, enkä oo välittäny sen ja mutsin riippuvuussuhteesta. Se on saanu aina mennä Onnipuun ylimmälle oksalle nukkuun ja sillee. Mut ku mikään ei vissiin riitä.

Maanantaina se kaikki alko. Outo ääni, jota se pitää ku vahtaa ikkunasta pihalle. Se ei oo normi Miisa-mutsi-keskustelua vaan jotain möyryämistä. Välillä se juoksee olkkarin ikkunalta keittiön ikkunalle ja pitää metakkaa. Ja niillä on kai mutsinki kaa jotain riitaa ku se ei viihdy sylis paljoo. Onkse meille nyt niinku sit vihanen loppuelämän vai?

Muistan et Iltsun kaa kävi tää ihan sama juttu. Mut mä sain rauhotettuu sen viikon parin jälkeen ja sit se normalisoitu... Toivottavasti onnistun täski keissis yhtä hyvin. Oon surun murtama jos Miisa jättää mut. Ketä mä sit enää järsin kaulasta ja ahdistan nurkkaan?

Sillä on sitä paitsi huomenna synttäritki. OISKO SE SYYNÄ?! Josse juoksentelee ikkunalta toiselle kattoo et onks sen synttärilahja jo tullu. Se voi pian ollakki syynä. Täytyy huomenna laittaa synttäripostaus erikseen. En siis kerro vielä paljo (toistaseks) mun mature-muija täyttää.

Mitähän vielä. Niijoo, mutsi otti taas sen oudon vempeleen esiin, jolla se sukii meitä. Se on tavallaan kyllä ihan hyvä homma. Tuntuu aika kivalta, ni en poistunu paikalta. Se harrasti sitä aktiviteettii enemmän keväällä, sillon ku puputki oli sisällä. Neki muuten vissiin muuttaa pian takas kotii, nii se mutsi sano. On kuulemma tulos muutoksen tuulii, ku meijän kakkakippo on samas huonees ku mis puput asuu. Tai no, se on Mitsun käsis ku se ei oo viel ees nähny niitä! Itehän oon Väinön ja Kimblen kaukanen serkku, eli sama veri virtaa meis kaikis.

Siin oli kai tärkeimmät. Mutsin ja mun välit alkaa taas normalisoituu, oon taas kykeneväinen dataan sen kaa täs koneella. Yhes vaiheeshan mul oli totaalinen NOU sille asialle, ku Miisa ehti aina ni päätin sit et en ees haluu. Mut nyt on taas hyvä.

PS. Täälä haisee kissankakka. Voiskohan joku hoitaa työnsä.

Löpökorvien synttärihumuu!

Mutsin vauvalla, toisella löpökorvista, on tänään synttärit ja se täyttää 12 vuotta. Eli 11 enemmän ku mä.



PAAAALJON ONNIIAA VAAN, PAALJON ONNIIAAA ROOSA, PALJON ONNNIIIAAA VAAAN!

Sydämellinen pissaaja eli meikä!

Tuutte näkeen tän tekstin kaikissa Suomen paikallislehdissä, mut saatte etuoikeuden lukee tän nyt:

"1.9.2010 tulee jäämään historian kirjoihin. Keskiviikkona, 1.9.2010 ihmistenaikaa 10:00 komea kissa (Onni) tuotti pitkän elämänsä ensimmäisen sydänpissinsä. Tuotos oli kuin suoraa Da Vincin pensselistä. Vai kynästä. Välineestä! Suomen kansa ylistää Onnia. Mikään ei ole tämän jälkeen ennallaan."

Eli... mä tein sen!! Monen kuukauden treenaus tuotti tuloksia!

Siis Harmaahan on tunnettu sydänpissimiehenä, ja siitä se ajatus sit lähti.

Aika pyöreehän toi on, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.