torstai 30. joulukuuta 2010

Törkeen hienoo uutta vuotta!

Oon nyt saanu viime aikoina kommentteja siitä, että mun pitäs siistii suutani. No, tuumasta toimeen. Mulla on ollut tässä proggiksena pyykkihuoneen lattiakaivo-ritilän irrottaminen, ja se on onnistunu salaprojektina ihan hyvin. Voi pojat sitä ihmettelyä ku oon tuonu yläkertaan märkiä pomppupalloja, joita dippasin sinne kaivoon! Mutta sitte jäin kiinni. Mun tarkotuksena oli vaan pestä suu saippuavedellä että blogivuodesta 2011 tulis siistikielisempi :| Nyt se on sitte ruuvattuna kiinni. Että kiitos vain kaikille osanottajille.

Noniin, sit meitsin lupaama katsaus tähän vuoteen! Kukahan jaksaa lukee loppuun.

Tammikuussa


-vietin poikamieselämää laatikoiden keskellä. Elämä oli melko seesteistä. En ollu sillon vielä palliton mies.


Helmikuussa


- haaveeni toisesta puoliskostani kasvoi, ja löysin monia varteenotettavia ehdokkaita. Kukaan heistä ei kuitenkaan löytäny meikän luokse.
Illat pitkät haaveilin haaveilun perään, tuloksetta.



- mua myös sullottiin jo väkisin laatikkoon, jonne en kyl oikeesti halunnu edes.



Maaliskuussa


- tutustuin Timo Talvihanskaan ja Viljo Villasukkaan. Meistä tuli hyvät ystävät ja sitä me ollaan edelleenki.



- jouduin eläinrääkkäyksen kohteeksi eikä kukaan kuullu vaimeaa avunhuutoani.



- löysin meijän kämpiltä ikkunan, joka kuukausien edetessä muodostui ikäväksi jutuksi



- torstaina 18.maaliskuuta 2010 klo: 19:00 meitsin sydämestä tuli kokonainen.

"Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Sardiineita ja tonnikalaa
Juuri oikeenlaista kemiaa"




- lämmiteltiin toisiamme Ilonan kaa. Ei siinä kauaa menny ku rakastuttiin. Oikestaan heti.

- Ilona sekoili laaserin kanssa. Tässä se mun tyttö vielä juoksentelee. Sniff :´(



Huhtikuussa


- rakastettiin Ilonan kaa toisiamme vaan. 24/7. Pus.



- mä nautin kevätauringosta ja elämästä



- yks meistä lähti pilven reunalle :´(



- Taavin koloa tuli paikkaan meijän sydämiin rastafari-Väinö



- tein remppahommia



- Ilona nautti elämästä <3

Toukokuussa


- mun synttäreitä ei muistanu kukaan.

- tehtiin Iltsun kaa maailman tyhmin juttu. Me karattiin viidestoistapäivä viidettä kakstuhattakymmenen. Paskin, eiku huonoin idea ikinä. Ei voi kirjottaa enempää, alkaa pienen (mutta voimakkaan) kissan sydäntä särkeä liikaa.



- vielä samana kuukautena äitin ruudulle räpsähti kuva Ilonan kopiosta. Se meinas että se oli kohtaloa. Olikohan se?



- Miisa muutti meille ja meijän alkuaika oli aika... sähäkkää.



Kesäkuussa


- kamppailin Miisan tunteista joita se yritti kiistää. Viikko toisensa jälkeen tuli pakit.

- Miisa pääsi ulkoileen. Tykkäs siitä -> outoa.



- lämmettiin lopulta toisillemme <3

Elokuussa


- löysin kissanminttukätkön ja siitä aimosti nautin



- opiskelin mm. liuoslaskuja



- 1VEE-BLOGIARVONTA!! Sen voitti naukulan muijat.



Syyskuussa


- tein ensimmäisen sydänpissani



- Miisalla ja mutsin toisella löpökorvalla oli synttärit!

Lokakuussa


- känniset tilhet sekotti meijän pakan täysin. Monta viikkoa meni jumpatessa ikkunalta toiselle.

- osallistuin Mainioin Mirri-kisaan, mut unohdettiin ottaa siihen mukaan.

Marraskuussa


- meijät pakotettiin valkoisen kakan äärelle. PUNAISET VALJAAT PÄÄLLÄ, TOTTAHAN TOKI! Ja voi että kun oli hauskaa.

- tylsä kuukausi.

Joulukuussa


- tuli taas joulupuu taloon ja mun valvontahommat lisäänty






HUH! Onni-tonni-aikamoinen sonni-sardiinilonni kiittää menneestä vuodesta kaikkia lukuisia sponsoreita, yhteistyökumppaneita, haisevia ja haisemattomia chatkamuja! Nähään ens vuonna. Siihen asti, (joku hauska juttu tähän, keksi ite!) JEP!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Jouluja taas urpot!

Muistatteks tän mun vuoden 2009 joulurunon?

Onsku pieni pehmoinen, kovin on nyt jouluinen.
Ovi kolisten suljetaan, kuusesta koristeet putoaa.
Oli kesä Onnin aikaa, sohva lämmin ja suihkepullo poloinen.
Vaan nyt on Onni pikkuinen, hylätty ja yksinäinen.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissakaveria kaipaa, mitä se saiskaan aikaan!


Toiveet toteutuu, onkse joulun taikaa?!

Perinteeks muodostunu meikän joulunaama:


Palataan astialle ku toivutaan joulusta. Sit on luvas vuoden 2010 muistettavimmat häppeningit princess Mizuan ja King Onüen arjesta! Eli pysykää kuviois ja kakkelois.

HYVÄÄ JOULUU UNTAMOT, pitäkää viikset naamas ja häntä ojos!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulu on taas, joulu on taas!

Ootteko ikinä miettiny, et miks siinä laulussa lauletaan että "kattilat täynnä puuroo". Tykkääks katit puurosta nii kovaa et kattiloissa keitellään puuroo sen takii vai mitä?

Kiiiiiiiiiiissalat täynnä puuuuroooooooo!

Eli siis jeah, oon bak. Ollu ihan h*(o)mona hommia, ja mutsiki vaan hiihdelly pitkin hospitaalin käytäviä hoitelemas ihmissieluja et blogi on ollu törkeen hiljanen. Mut nyt hei, mutsi on koko ajan vaan kotona ja tekee meijän elämästä herkkumutterii.

Kuvasaastettaki mulla on teille, ja komeeta onki. Ehkä jo havaitsitte mun hienon otsikkokuvan. Siinä on mun uus duuni. Takanvalvoja. Ei sitä kukaan muu vahdi ku meitsi. Osallistuu meitsi myös kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla:


Eli siis, joulupuu on taas tullu jäädäkseen. Muutamat raivarit mua kohtaan osotettiin ku joulupuuta kasattiin, sai taas henkensä edestä pelätä. Muutaman kerran kokeilin vanhan perinteen tapaan hypätä joulupuun kyytiin, mutta ei siitä hyvä seurannu. Oon tainnu lihota tässä sitte viime joulupuun... Ei edes palloja saa nyppiä puusta pois. Taitaa olla jollain vähä tonttulakki kireellä päässä?! Tää on muuten Miisan first joulu ever meillä. Kyl mä oon nähny ku seki nyppii joulupuuta. Mut ei mutsi oo nähny, se kuvittelee taas et se on joku sädekehä-kissa. Vaikka nyppii palloja...

Miisan duuniks on jääny ikkunoiden tarkkailu tonttujen varalta. Se päivystää keittiön ikkunalla:



Viimeisin havainto oudosta olennosta etupihallamme on lauantai-yönä. Sen jälkeen ei oo hemmoa näkyny. Epäillään että se asuu meidän katolla, koska katosta kuuluu outoa rapinaa aina välillä. Mutta palaan siihen asiaan myöhemmin, koska mulla on muitaki epäilyksiä rapinan suhteen.

Niin, ite päivystän sitte olkkarin ikkunalla. Ne on valtavat, ja siinä riittää hommaa koska mullahan on myös se takanvalvojan duuni. Siinä ohessa seuraan myös mutsin liikkeitä, ja läimäyttelen aina välillä joulupuun palloja mahollisuuksien mukaan. Siinä on vaan se vaara, että läimäyttelyiden ohessa ikkunanvalvonta on paitsiossa ja oudot tonttuhahmot voi jäädä havaitsematta!





Tässä muuten vaan kuva mun kauniista elämäni nupusta <3

Niin, back to rapina. Katosta on siis nyt noin ehkä about parin kuukauden ajan kuulunu valtavaa rapinaa, etenki öisin. Ollaan Miisan kaa kimpassa tehty tutkimustyötä tän homman selvittämiseks mut mitään eioo selvinny. Ollaan paikannettu rapinan sijainti, mutta se vaihtelee tiettyjen paikkojen välillä. Katosta myös tippuu outoa sahanpurua lattialle. Onko se nyt se tonttu vai... hiiri?
Helpottais suunnattomasti jos sais selville että kumpi se on. Eli siis että saadaanko jouluna lahjoja vai ei saada, vois sitte käyttäytyä sen mukaan. Voi olla et mulle ei oo tulossa lahjoja ku.. no mä vähä innostuin. Eteisessä vähä tuumailin tota rapinan sijaintia ja saattoi ehkä tapetti tarttua kynseröisiini. Lähti muutama siivu, ja kauhee raivoominen. Huoh.

Mutta niin, muistakaa ihmiset ja kissat sielä kattiloissa varoa kyntteleitä, niissä palaa viikset! Tosin ne näytti kasvavan kyllä vuodessa takas. Mut HEI VAROKAA NY.
Sallittu etäisyys on tämä:

torstai 25. marraskuuta 2010

Naukkisten haaste

Naukkiksen mutsi haasto meikämannen tai oikeesti vastataan tähän molemmat, ni aikapäivii sit. Täs meijän answerit, eli vastaukset. Douh.

1. Miksi loit blogisi?
Siks koska koen että oon tosi hyvä tyyppi ja ois sääli jos ihmiset ympäri Suomee ei tietäs mun olemassaolosta. Oon ilon, tiedon ja fiksuuden lähettiläs. Meitsi.

2. Minkälaisia blogeja seuraat?
Meitsi seuraa kissablogeja. Sit mutsin kaa tsekataan joskus niitten lisäks ihan kaikkii, niinku sillee kynsiblogeista neulomisblogeihin. Sil o blogifetissi.

3. Lempimeikkimerkki?
No siis mineraalimeikkipurkkeja oon vaan pääasiassa availlu ja levitelly sit niitä. Ja ne sudit on kans hyviä leikkikaluja. Hivenen karvaisia ja pieniä - juuri sopivia meitsin suuonteloon!

4. Lempivaatemerkki?

Punaset valjaat on aivan IHQT!!

5. Välttämätön meikkituotteesi?
No siis minähän en valele itseäni muulla kuin vessapaperilla ja kissanmintulla. Enkä syö myöskään salaattia koska olen raavas mies ja ne ei syö sitä eikä meikkaa.

6. Lempivärisi?
Naisessa musta-valkoinen-oranssi, kaikes muus musta-valkoinen (siis mä)

7. Hajuvetesi?
Kissanminttu

8. Lempielokuvasi?

Kaikki lintuaiheiset ja muut kovaa ääntä tuottavat. Näkyy meijän ikkunoista. Nii ja Salkkarit. Mut se ei oo leffa. Vaan sarja, daa?

9. Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi?
Mun isovanhempien luona, mut ne kai asuu samassa maassa. Ei vaan olla vissiin tervetulleita sinne. En tiiä miks. Mut emmä muualle haluu matkustaa. Paitsi eläinlääkäriin, jos saa olla sielä kopassa? saisko?

10. Keksi viimeinen kysymys ja vastaa siihen itse.
Mistä kissanhiekkaa tulee koko ajan lisää, ja mihin kissankakka häviää?

maanantai 22. marraskuuta 2010

Valkosta kakkaa!

Niin, nimensä mukaisesti meijän pihalle on kipattu monta kuormallista VALKOSTA KAKKAA. Valkosia MrHankey-tyyppejä, eli kaverillisesti valkosia hänkkäreitä. Jep, piha täynnä. Ja jotkut olettaa, että mä oon kauheen innoissani pomppimassa sielä kakassa?! Come on, get real.

Eli kyllä, mulle ja Miisalle puettiin taas ne kauniit, PUNAISET valjaat päälle eräänä kauniina lauantaipäivänä. Arvasin heti että tästä ei hyvä seuraa, yritin kyllä viimeistellä ne valjaat mutta oli niin tiukasti päällä että oli vaan pakko myöntyä kohtaloon. Ne oli tällä kertaa keksiny sen "hyvän" jutun, et pakotti meijän molemmat pihalle. Olin ihan varma et Miisa on aivan hekumoissaan ku pääsee pihalle, mut eipä ollukkaan! Eipä tienny tyttö, kuinka monta hänkkäriä on meidän pihalla.

Tosi monta. Ja kylmiä olivatkin.

Mä en siis kauheen kauaa todellakaan jaksanu hengailla sielä pihalla, ku on parempaaki tekemistä. Onneks Miisaki oli mun kaa samaa mieltä. Könötettiin niin kauan oven edessä ja pidettiin mekkalaa, et meille avattiin ovi. Mutsin mielestä se oli jotenki hauskan näköstä ku raavittiin ulko-ovee ja yritettiin kauhunsekaisin tuntein päästä sisälle turvaan. Mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa.
Loppuilta meniki sitte toipuessa!

Läpsykorvalla on vissiin se aika kuukaudesta. Eli se, ku se kuvittelee että kaikki meijän kämpän vinkulelut on sen lapsia, ja niitä pitää suojella hinnalla millä hyvänsä. Oon yrittäny ilmasta sille että MUA-EI-KIINNOSTA-SUN-KUMILELUT, mut silti se hyökkii meikän päälle! Vois sillekki sanoo et come on, get real.

Niijoo, kyllähän mä tos toissa yönä tein vähä omia taikojani täällä. Mullahan on taidot hyppysissäni, eli saan ruokakaapin auki jos haluun. No, yks yö alko vähä hiukoon pientä terästystä kissanmintun muodossa, ni kävin sit noutaa meikän kissanminttukipon. Ai että teki poikaa! Nythän sitä ei oo sit enää yhtään jäljellä. Mut toivottavasti tulee pian uutta tilalle.

Puu-aikaa me ootellaan kovaa. Et pääsis taas kaataa sitä isoo puuta mikä meijän kotiin roudataan. Sit saa taas hörötellä itekseen mutsille ku se vetää kilareita pienestä läpästä! Hihiii! Seki vois niinq get real.

Tajuuttekste, come on, get real.

Ps. Oon opiskellu englantii, huomaatteks. Come on.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Aasit

nii, just ne. Ei ne mua valinnu Mainioin Mirri-kisaan. Oon niin ruma kissa että miks mä nyt sinne oisinkaan päässy. Ehkä mulla ei ookkaan mitään mahtilihaksia ja oon vaan pullukka :( Olen niin masentunut, olin melko varma että voitan kaikki mennen tullen. Tai sit ne ei ymmärrä hyvän päälle.

Miisaki vaan haikailee muiden äijien perään. Taas se on vaan huutanu, ja huutanu, ja huutanut. Mut onneks - mä oon vielä aikamoinen sonni vaikka oonki käyny erinäisissä operaatioissa. Meillä oli nimittäin hyvinki helliä hetkiä mun Mitsun kanssa tossa yks ilta. Ilmeisesti muijani ei saavuttanu paljoakaan yhteisellä hetkellämme, mut mutsia se ainaki nauratti. Pyysi oikeen sen toisenki kattomaan. Joo, ohanse kiva ku on yleisöö!

No sit hmm. Uus iso lootaki saapu tos viime viikolla, ja sen myötä on taas ruokalistaki ollu ihan priimaa. Mitä ny välissä jotain ohilyöntejä mutta onneks on helppo reklamoida olemalla syömättä ni johan alkaa lyyti kirjottaa! Nyt on kyllä ollu aika hyvää settiä, täytyy myöntää. Ehkä meijän reklamoinneista alkaa olla hyötyy.

Uus lelujuttu meille on kans keksitty! Se on sellanen iso kerä, josta tulee lankoja. Äippä heiluttelee niitä lankoja sylissään, ja meijän tehtävänä on nyhtää niitä lankoja toisesta päästä tai vaihtoehtosesti yrittää vohkia se koko kerä mukanamme. Jonku takia ERÄÄT ei vaan tajuu et se on hauskaa!

torstai 28. lokakuuta 2010

ÄIJÄT JA MUIJAT!

Meitsi on osallistunu Mainoin Mirri 2010-kisaan. Laitoin sinne tulenkivenkatkusta mailii ja kerroin et miten homma etenee ja kelle ne safkat lähtee. Nyt vaan ootellaan. Vissiin kait tulee joku muodollinen äänestys, et voi netis tyypit äänestää mua mut käytännös oon jo voittanu. Laitan sit linkin tänne ku voitte alkaa naputtaa meitsii voittajaks.

OOOON NIIIIIIIN VOITTAJA!

Ja meitsin kuva jolla kilpailen teemalla "ehkä otin, ehkä en":



Ps. Oli tosi vaikee valkkaa passeli kuva ku oon oikestaan jokases nii onnistunu.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Syssy on tullut nyt on tullut. Ja linnut lähteneet ja yksin jättäneet

JOU!

Se on syksy nyt, se meinaa sitä että piha on valloillaan liikkuvia eläimiä muistuttavia lehtiä. Aivan turhan takia saan järtslaakea - lehtiä ne vaan on. Lentävien lehtien myötä on saanu taas heittää heipat kännisille tilhille ja muille kaveruksille. Alkusyksy oli kyllä yhtä riemun aikaa, päivät meni oikestaan ikkunalta toiselle juostessa ku känniset tilhet härnäs meitä. Välillä ne kopsahti maahan, ootti et tulee selväks ja lähti taas lentoon. Mutsi niitä kävi tsekkaas välillä ku sillä on joku paniikki-pelastetaan-kaikki-eläimet-häiriö. Hauskaa oli!

No sitte.

Meille tuli uus leikkikalu, siinä on paljo lootia joissa viettää laatuaikaa. Meillä on Mitsun kaa omat lootat, valittiin noi pienemmät tosta ylhäältä. Valitettavan usein ne on vaan kiinni! Oi pojat että tekee eetvarttia vetää päikkärit tuola ahtaas lootas.



Miisan toinen päikkäripaikka löytyy nykyään isommasta kaapista. Ite oon tutustunu ko. kaappiin lähinnä siinä muodos, et oon käyny asia kerrallaan tiputtelees noita pehmikkeitä tuolta. Yleensä oon tehny sen sillonku oon ollu yksin himas. Kerran pari oon löytäny sieltä elämänkumppaneita, nimittäin Niilo ja Nyyrikki Nahkahanskan.



Laatikkorintamalla on ollu aika hiljasta. Parit setit oon saanu, mut neki on sit riistetty jossain vaihees. Tää loota, no tää oli kyllä pohjanoteeraus. Eihän mun lihakset ees mahtunu tonne! Silti nautin yhteisestä ajasta, joka sitte päätty seki ennenaikaisesti.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Morska!

On kyl pitäny sellasta kiirettä et blogi jääny päivittämättä! On kyl ollu monii hyvii ajatuksii mut en sit oo päässy koneelle. Tosi p*rseestä et meitsin elämäntyö jää paitsioon ku ton yhen pitää käydä kouluu. Eikä sen ees ois pakko. Ainut kiva juttu tos koulussa on ne paperipinot jokka on keittiön tuolilla patterii vasten. Voin kertoo et siinä saa aika hyvät unet <3

Me ollaan Mitsun kaa viime aikoina keksitty kiva rallileikki. Se on sellasta et tavote on käydä joka huoneessa, juosta vimmatuu vauhtii ja kaataa vähintään yks esine matkalla. Parhautta on jos saa esimerkiks kaiuttimet kaatumaan! Eilen Miisa sai, se sai siis yhen pisteen. Mut mäpä oon saanu kerran raapimapuun horjumaan huolestuttavasti. Sen jälkeen en ookkaa tohtinu sinne ylimmälle orrelle kiivetä. Ne on nää laajat lihakset mikkä horjuttaa mitä vaan ja koska vaan.

Sapuskan suhteen ois taas vähä toivomisen varaa. Ei tuu enää kunnon lihaa ees, jotain pahaa pussukkaruokaa. Tai siis ennen mä kyl tykkäsin siitä, mut en enää. Kai sen ny pitäs tajuta jos monena päivänä peräkkäin jää safkat kippoon et pitäs ehkä vaihtaa laatuu. Sentään sinne on tajuttu lurauttaa hieman makoissa lohiöljyä, jonka ansiosta luulen komistuneeni entisestään. Mutsi sano et mua vois luulla pitkäkarvaseks kissaks pian, oon nimittäin kasvattanu hieman rintakarvoitustani koko kehossa. Mulla on nykyään paljo pitempi karva ku Miisalla, jolla myöski on aika huoliteltu letti nykyään. Nii ja vaihettii meille uus safkamerkkiki, jotain Pakanaa se oli.

Sain typeriä uutisia viime viikolla. On riski, että puput saa jäädä Pupulaan talveks. Niillä on kuulemma paljo HAUSKEMPAA sielä?! Ois se ny paljo hauskempaa olla meijän kaa täälä. Asia on harkinnan alla, toivottavasti ne tekee jonku järkevän ratkasun.

Kuvamateriaalii mul ei nyt kauheesti kyllä oo antaa, mut lupaan et seuraava postaus on megalomaaninen kuvapläjäys. Jos siis on kuvamazkuu. Ja pakkohan sitä on olla!

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Tukka eessä, rankat pileet takana!

Eli me juhlittiin Miisan synttäreitä tos perjantaina. Päivä käynnisty sillä, et mutsi (joo...) laulo Miisalle. Useinhan se meille hoilottaa, mut nyt se oikeen pisti synttärikemulaulut pystyy....No, toiset tykkää, toiset ei!

Sit illalla me saatiin, eiku Mitsu sai Sen. MC Karvamato-pörriäisen. Sieltä se tuli, muovipussista. Kyllä on vikkelä kaveri, voin kertoo. Kuvat kertoo enempi ku tuhat sanaa, tässä se paviaaninpylly tulee. Siis MC Karvamato-pörriäinen.

Miisa MC Karvamato-pörriäisen pauloissa!


Muidu antaa takas Kovanaama-karvikselle....


Tsekataan yhes tilannetta onko pörriäinen enää elossa, hiljaselta näyttää!


Mä ja mun uus ystävä, Niilo Nahkahanska. Löysin hänet talvivaatteiden joukosta hylättynä. Ja sitte pian löysin myös Nyyrikki Nahkahanskan. Eli Viljo Villasukan joukkoon on nyt tullu Niilo & Nyyrikki Nahkahanska. Kivoja veikkoja kaikki. Kyllä iskä oli kade.


Ehkä maailman nuorekkain muidu, 3 vee ja näyttää 12-viikkoselta! <3


Loppuillasta, silmät alkaa lupsuu....


Kaunis tyttö!


Seuraavana aamuna väsytti!



Kaikinpuolin onnistuneet pileet, eli...


Mulle on muuten alettu viime aikoina vihjailla mun kiloista. Oon ehkä alkanu pyöristyy, mut vaikeehan se on alkaa laihduttaa ku Mitsu on tollanen helinäkeiju ja syyään samoista kipoista. Enkä mä ees tiiä oonko lihonnu. Se on vaan se kontrasti ton helinän rinnalla.

AINII. Mut taas lukittiin sinne (anteeks) prkleen peilikaappiin! Jessus soikoon mä sanon. Äkkiä kävin hoitamassa hommia alahyllyllä, ni eiköhän se ovi laitettu vaa kiinni. Tällä kertaa olin sielä yli kaks tuntia. Harmi ettei tullu kakkahätä, ni ois noiki saanu tuntee nahoissaan. Onneks mutsi alko ihmettelee ku en oo hetkee tehny mitää pahaa. Sit se löysi mut ja paasas iskälle! Hahahah.

perjantai 10. syyskuuta 2010

ONNEE MITSUKKELI!

PALJON ONNIA VAAN, PALJON ONNIA MIISA, PALJON ONNIA VAAN!

Onnee mun 3 vuotta täyttävälle megabeibelle, Miisalle!



Piänestä pitäen kaunis ku sika pienenä!

torstai 9. syyskuuta 2010

Mikä mun muijaa vaivaa?

JA 100 VIESTII TÄYNNÄ POKS!

Asiaan. Mikä mun Miisaa vaivaa?

Oon yrittäny olla sille kiltti, leikkiä hempeesti ja pestä nättiä tyttöä. Oon päästäny sen ekana aina ruokakipolle, enkä oo välittäny sen ja mutsin riippuvuussuhteesta. Se on saanu aina mennä Onnipuun ylimmälle oksalle nukkuun ja sillee. Mut ku mikään ei vissiin riitä.

Maanantaina se kaikki alko. Outo ääni, jota se pitää ku vahtaa ikkunasta pihalle. Se ei oo normi Miisa-mutsi-keskustelua vaan jotain möyryämistä. Välillä se juoksee olkkarin ikkunalta keittiön ikkunalle ja pitää metakkaa. Ja niillä on kai mutsinki kaa jotain riitaa ku se ei viihdy sylis paljoo. Onkse meille nyt niinku sit vihanen loppuelämän vai?

Muistan et Iltsun kaa kävi tää ihan sama juttu. Mut mä sain rauhotettuu sen viikon parin jälkeen ja sit se normalisoitu... Toivottavasti onnistun täski keissis yhtä hyvin. Oon surun murtama jos Miisa jättää mut. Ketä mä sit enää järsin kaulasta ja ahdistan nurkkaan?

Sillä on sitä paitsi huomenna synttäritki. OISKO SE SYYNÄ?! Josse juoksentelee ikkunalta toiselle kattoo et onks sen synttärilahja jo tullu. Se voi pian ollakki syynä. Täytyy huomenna laittaa synttäripostaus erikseen. En siis kerro vielä paljo (toistaseks) mun mature-muija täyttää.

Mitähän vielä. Niijoo, mutsi otti taas sen oudon vempeleen esiin, jolla se sukii meitä. Se on tavallaan kyllä ihan hyvä homma. Tuntuu aika kivalta, ni en poistunu paikalta. Se harrasti sitä aktiviteettii enemmän keväällä, sillon ku puputki oli sisällä. Neki muuten vissiin muuttaa pian takas kotii, nii se mutsi sano. On kuulemma tulos muutoksen tuulii, ku meijän kakkakippo on samas huonees ku mis puput asuu. Tai no, se on Mitsun käsis ku se ei oo viel ees nähny niitä! Itehän oon Väinön ja Kimblen kaukanen serkku, eli sama veri virtaa meis kaikis.

Siin oli kai tärkeimmät. Mutsin ja mun välit alkaa taas normalisoituu, oon taas kykeneväinen dataan sen kaa täs koneella. Yhes vaiheeshan mul oli totaalinen NOU sille asialle, ku Miisa ehti aina ni päätin sit et en ees haluu. Mut nyt on taas hyvä.

PS. Täälä haisee kissankakka. Voiskohan joku hoitaa työnsä.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Löpökorvien synttärihumuu!

Mutsin vauvalla, toisella löpökorvista, on tänään synttärit ja se täyttää 12 vuotta. Eli 11 enemmän ku mä.



PAAAALJON ONNIIAA VAAN, PAALJON ONNIIAAA ROOSA, PALJON ONNNIIIAAA VAAAN!