perjantai 30. heinäkuuta 2010

Myydään liian suuret voimat!

Ei hitto, taas nää mun voimat viime yönä lähti käsistä! Ja tällä kertaa voin kertoo etten yrittäny taaskaan!
Piruvie ku mun kamut oli liipasimen alla. Mun voimat kaatoi taas puun ulkomaailmasta, melkeen mun kamujen kämpän, eli Pupulan päälle. Onneks ne on vielä sielä elossa. Pelastin ne mun ajatuksilla, ku oon hyvä kissa.



Ku klikkaat kuvaa ni saat urkkii meijän takapihaa.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Case kissanminttu ja Laatikot!

Käytin taas ajatustenmanipulointikätevää-taitoani ja manipuloin äipän antamaan kissanminttua.

Me 2 ja kizumizunminttu <3



umpf umpf mitä tää on...



Oijjoih....


Äää slurps!


En kestä.






Ja loppuun lupaamani minä ja laatikko <3

tiistai 27. heinäkuuta 2010

IHANAA LAATIKOITA IHANAA!

Olen tänään henkilökohtaisesti ja virallisesti kohdannut kaksi erittäin vakavaa ja elämää mullistavaa seikkaa. Nää kaks asiaa tulee jäämään mun eli kaikkien historiankirjoihin ikuisiks ajoiks, niitä ei pyyhi pois ees, no mitkään.

1. Oon oppinu aiheuttamaan pihalla luontoilmiöitä. Se on yhteydessä mun nukkuma-aikoihin. Luontoilmiöillä tarkotan nyt valtavia valonvälähdyksiä, jotka pitää valtavaa meteliä, aina ku nukun. Välillä mua pelottaa mun omat voimat et mihin kaikkeen mä pystynkään joskus parin vuoden päästä ku oon kykeneväinen jo nyt tälläsiin asioihin. Ja oon vasta 1 vuotta ja 2 kuukautta vanha (komea) kissa. Mun voimat on niin voimakkaita että sain kaadettua puun meijän talon päälle. Joojoo! Ehän mä sitä tahallani tehny, mutta oon vaan Onni, voimakas kissa.

2. Osaan tahdon voimalla saada asioita tapahtuun. Ollaan monta päivää syöty pahaa ruokaa. Pahaa, pahaa, pahaa. Aina on joka aamu ja ilta tuotu pahaa ruokaa nenän eteen. No, sit mä menin yks ilta sohvalle makaan ja mietin oikeen kovaa niitä aikoja, ku tuli iso laatikko. Ja sit samana iltana me saatiin jotain törkeen pahaa ruokaa taas. Sit mä vaan mietin sitä pitkään.

Seuraavana aamuna NE tuli.

Niitä ei ollu yhtä kappaletta. Niitä ei ollu kahta kappaletta.

Niitä oli kolme (3) kappaletta. Oi kyllä. Kolme isoa, tummansävyistä, pahvintuoksuista, rohisevaa Laatikkoa. Kaikki aivan valtavan isoja, ehkä jopa liian isoja. Kuorrutuksena niillä oli maailman toiseks ihanimpia narun tapasia jäykähköjä keppejä, jotka suorastaan tanssi mun käpälien läimäytyksistä. Mä oisin voinu läimiä niitä loppuelämäni ja sen jälkeenki.

Mä lupaan teille, ihmiset ja kissat, kuvatodisteita näistä kolmesta (3) Laatikosta. Koska muutahan mulla ei enää oo. Ei oo Laatikon Laatikkoa. Ne vietiin pois. Niin vietiin Onni-kissalta laatikot pois ja jäi komea kissa ilman Laatikoita.

Mutta mä oon päässy jo siitä yli, koska mulla on lisää asiaa.

Mähän oon kertonu tosta et meil on tollanen parveke jossa mä viihdyn n. 320 kertaa paremmin ku pihalla. No, me ollaan saatu Mitsun kaa kohtalaisen paljo ny hengailla sielä, valvotusti of koors. Mä yleensä tutkailen maailmaa sillee et pää on sieltä välistä pihalla, vaarallista, mä tiiän. No, mä sit huomasin et ei helkutti ois siistii jos osais lentää. Sit mä kokeilin et osaanko mä. No, osasinhan mä! Mut ei se ollu niin kivaa. Ois kai voinu jotain ruumiinosia hajota. Nyt mua ei kuulemma voi enää päästää ees partsille. Urpot.

Pssst. 13.8.2010 mun blogi täyttää 1 vuotta, ja sillon on ehkä jokku arpajaiset tulos. Eli kannattaa jo mennä kuvitteellisen arpajaisoven eteen oottelee ja ilmottautuu et saat 12 kiloa jotain sardiineita ja viis villasukkaa + 2 Laatikkoa.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Elämäni valopallon sisällä!

Valopallo on vallottanu meijän asunnon. Ei täälä kestä enää ollakkaan, kuuma on. Ollaan Mitsun kans pääasiassa vaan nukuttu viimeset kaks viikkoo. Yötki menee oikestaan nukkuessa, on äippäki saanu rauhassa nukkuu ku ei olla mekkaloitu. Kumma juttu, ei vaan jaksa riehuu. Miisaki on ollu ihan hämy, ei se oo paijausta huolinu, köllöttäny vaan raapimapuun ylimmällä oksalla päivät pitkät. Mietin vaan et kestääks tätä kuumuutta sit loppuelämän ny vai?
Onneks ollaan saatu olla partsilla, mut sieläki vaan sillonku joku on meijän kaa. Emmä ite enää harrasta siihen kaiteelle hyppimistä (paitsi välillä), mut Miisa-kaaliaivohan sielä on koko ajan hyppiis!

Mulla on teille ihan törkeenä kuvasaastetta myös.

Ekana tietty minä, komea ja komea:



Mitsu on alkanu harrastaan Les Kissiä. En tiiä mitä meinaa, mut tollee se jumppailee akvaarion päällä. Pylly ylös, pylly alas. Pylly ylös, pylly alas. Tai sit se yrittää liehitellä mua. Mut se unohtaa sen faktan että oon palliton tosimies. Tyhmät käyttää ja tarvii palleja, EI TOSIMIEHET. Nojoo, se taas siitä...



Nojoo, täs mun Mitsukka leikkii kai omenaa. Tonne se eilen meni ku vimppa omppu syötiin. Ei se tiiä et se on hedelmien säilytyspaikka. Vaik onki ite aika herkku kyllä...



Loppuun me ja meijän parisuhde <3


perjantai 9. heinäkuuta 2010

Riita poikki ja voita väliin!

Sori tyypit, oon ollu vähä poissaoleva mut sitä se kesä teettää. Ja tuo ykski pelle laittaa aina koneen kii ku lähtee töihin ni ettei kukaan eli mä voi ikinä ylläpitää mun blogii!

Me siis tosiaan seukataan Miisan kaa, mut on tää kyl aikamoista rallii siltiki. On niin vaikee välillä hillitä itteensä ku se ketkuttelee ohi. Oon nyt onneks alkanu hillitteen itteni sillee et vaan aamulla ja yöllä lähtee vähä lapasesta. No siitähän toi yks vetää herneet nenään ja keskellä yötä kesken parhaimman mouruamis-huutamis-miukumis-painimisottelun tuo laittaa oven meijän välistä kii ja erottaa meijät! Kamoon, emmä ny mun misukkaa tappais sentään. Se ny vaan on sellanen satakieli.

Mut tapahtu täs eräänä päivänä jotain kauheeta. Istuin kakalla, eli äijäkielellä paskalla. Ja meijän vessahan on tuolin päällä sohvan takana siks ku meillä on kissankakansyöjä-koira. Ni. No sit se vessa alko kummasti keikkuu, ja TIPPUI LATTIALLA. Oi kyllä. Tippu lattialle ja meikä oli sielä koppivessassa sisällä. Jäin traagisesti sinne jumiin koska vessa tippu naama edellä lattiaan. Onneks mun äippä pelasti tilanteen, mut kyllähän se vähä hävetti. Olin yltäpäältä pissapelleteissä. Hyi oi ei. Pahimmat onneks sain hinkattua sohvaan, mutta se esanssi jäi ylleni. Ei ollu Miisa kovin romanttisella tuulella sen jälkeen. Nyt meijän vessa on onneks muuttanu turvallisemmille vesille.

Vessasta tuli mieleen että mua on peloteltu jollain Litterivitterillä. Saatais kuulemma kakata ihmisten vessaan. En tiiä miten siihenki suhtautuis. Mun mielestä ois parempi idea opettaa kissankakansyöjä-koiralle että ei oo hyväks syyä kissankakkaa. Aina ne kilpaa juoksee äipän kaa lootalle et kumpi saa satsit. Tosin ei äippä niitä syö. Se vaan kippaa ne pönttöön ja Luna kattoo apeana vieressä. Voi olla, että ne ei anna sille ollenkaan ruokaa ja sen ainoota ravintoo on meijän kakka. Kuka tietää.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Huh vihdoinki!

Johan kesti päästä koneelle, yöllä pitää naputella et ehtii!

Mulla ei valitettavasti Suomen kansa oo teille ny antaa kuvii, mut niit on taas tulossa. Oon taas niin vehemas ja komiaturkkinen muuten näin sivumainintana. Oon myös erittäin lihaksikas ja kulmikas kolli. Eliittitasoa, niin se mude sano, eikä sitä kyllä käy kieltäminen!

Monet oli tääl veikkaillu et Miisalla ja mulla sykähtäs käyntiin joku juhannusromanssi. Pitihän se tavallaan paikkaansa, nimittäin

MINULLA ON TAAS TYTTÖYSTÄVÄ. Hänen nimensä on Miisa, ja hän on hyvin hentoinen tyttö jota oon nyt oppinu käsittelemään hieman. Miksei kukaan kertonu ettei sitä kannata koko ajan haastaa leikkiin?! Voin kertoo et mm. viime yö nukuttii iskä, mä ja Miisa kolmestaan sängys. Miisa toisella puolella ja meitsi toisella. Ja sit vähä ehkä huvitti painii ni pistin ranttaliks. Mut sit myös huom aamulla ku äitee tuli kotiin (tiedä missä liesussa seki on kulkenu taas) nukuttiin taas toiset yöunet! Tällä kertaa kuviois oli myös Luna ku se nukkuu vaan salaa iskältä äipän kaa. Ni enivei, Miisa ja meikä nukku vierekkäin. Silleen et tassut kosketti toisiaan. Sitä ennen olin pessy tän saman tytön. Sen Miisan, mun tyttöystävän. Nyt ku mulla on Miisa, ni täytyy pitää siitä hyvää huolta. Täytyy tehä miehen työ ja pitää eukosta huoli!

Mun Misukkeli on käyny ulkoileeski. Näin ikkunasta ja testasin lasin kestävyyttä; ei siitä läpi mennä. Onneks Miisalle ei sattunu sielä mitään taaskaan. Outoa kyllä, se näyttää edelleen sielä viihtyvän. Jos en tietäs, et Luna on tyttö ni epäilisin et sillä ja Miisalla on jotain teerenpelii. Sielä ne juoksi peräkkäin. Miisa aina lähti Lunan perään juokseen ja se oli sit ilmeisesti aina hauskaa? Kai mä voisin mennä joskus Miisan kaa etupihalle. Mut niitä punasia valjaita en todellakaan laita päälle jos meen.

Laatikkotilannekki on ku kuivunu vesisuoni. Eli hyvin kuiva, ei oo lootia näkyny. Alennuin tänään jo jonku pahvinpalan päällä makaamiseen, se toi vähä laatikon tuntua mutta eihän se tietenkään sama juttu ollu. Mulle on tosin luvattu että lähiaikoina saattais tulla isomman luokan Pahvilaatikko. Sitte me sielä pötkötellään vierekkäin, mä ja Miisa. Ehkä vähä järsitään lootan reunoja, ja sitte nukahdetaan sinne yhessä. Ja sitä ennen oisin ehkä voinu pestä Miisan sielä lootassa. Sitte ois lämmin yhessä nukkua.