tiistai 31. elokuuta 2010

Reklamaatio mennyt läpi

Mähän tossa kesällä mainitsin kuinka meiltä julmalla tavalla riistettiin ikkunaluukun-nuuskutustuoli. Laitoin aiheesta reklamaation elokuun alussa, ja vihdoinki alkoi tuleen tulosta. Saatiin ihan meitä varten valkoseks maalattu tuoli, johon mutsi lätkäs tekstin "the majesty cat". Hähää, meitsil on oma kuninkaanistuin! Kai se on kuningattarenki, en tiiä. Tosin nuuskutukset on jääny viime aikoina vähemmälle ku joku urpo laittaa luukun kii.

No, sit meijän kakkaloota on TAAS muuttanu. Pysy se sentään samas huonees mut nyt se on tuolin takana jemmassa. Vissiin siks ku saatan ehkä vähä härnätä Miisaa ku se käy kakalla. Se vaan on jännännäköstä ku tytöt käy kakalla, ei voi mitään!

Oon yrittäny kovalla työllä haudata hempeyteni äippää kohtaan, mut en pysty siihen enää. Toistaseks oon pystyny naamioimaan hellyydenhakemiseni aina johki toiseen asiaan, kuten eilen menin sohvalle syliin käymään koska sillä oli jotain rapisevaa kädessä. Mut tänään en enää keksiny mitään syytä miks oisin menny sen syliin ja sillee. En usko et se huomas. JOO ENPÄ. Törkee huuto et "KATO MISSÄ ONNI ON!" Voin kertoo et tätä menoo en ainakaa sylis. Jessus, alkaa vähemmästäki hävettään.

Meille on tullu jokku myhkäset ovet eteiseen. Siis siihen paikalle, missä oli Lunan, eli mun peti. Siinä mä köllöttelin ja nautin elämästä. Vaan en enää, koska tilalla on OVET. Tosin niistä näkyy komea kissa nimeltään Onni, tämä on lieventävä asianhaara. Mutta silti. Ja eilen! Voi pojat. Mut lukittiin sinne kaappiin. Vaivihkaa hilppasin käymään sielä ku joku avas oven, ja se sulki sen odottamatta että poistun sieltä kaapista! Sinne jätti mut nääntymään nälkää. Ehdin kitua sielä pitkät 10 minuuttia kunnes äippä alko ettiin mua ku tuotin epäilyttäviä tuhoamisääniä. Selvisin hengissä, eikä jääny pahempii traumoja. Paitsi et kaappiin en enää mee.

lauantai 28. elokuuta 2010

Mä raksamies oon, laitan perhosia kainalooon

Moi. Meille on tai oli muuttanu uus asukas, mr. Voilento. Himot otti vallan, vaik äippä sano et ÄLKÄÄ TEHKÖ SILLE MITÄÄN. Miisa sen oikeesti alotti, tai sen syy. Juostiin ton Voilennon perässä ja sit Miisa nappas sen kii. No eihän se sitä osannu viimeistellä! Pyöritteli vaan...



Ni mä sit näytin miten tosimiehet syö Voilentoja!



Rakkautta oon täs jaellu taas niin ylenmäärin että alkaa pian oksettaa. On toi Miisa sellanen sottapytty et vallan pitää koko ajan olla sitä kuuraamassa. Sen pää haisee aina ihan ihmisiltä ja se täyty monta kertaa päiväs kuurata koska rakkkautta...



...on kuurata...



...toinen 100% tunteella!



No ja sit ne raksahommat. Hyllyjä lätkin seinille, äippä jeesas (pyöri jalois). Pidin tota lautaa sillee paikallaan ku äiti laitto ruuveja. Se oli kyllä tosi hyvänä apuna mulle, et kiitti vaan sille.



"Täähän on ihan vinos ei oo hyvä tee uusiks!"
Naiset...


Ja akat on tiellä kameroineen ku äijät paiskii hommia!

tiistai 24. elokuuta 2010

Lodjukeissejä ja söpöilyy

Arvontapuketti on viety postimies Paten haltuun, ja meil jatku arki. Tosin hieman ikävällä tavalla, sillä eräänä iltana yhdistyi sekä suuri ilo että suru. Kuva selittänee kaiken:

Niin, tuli Laatikko. Pylly ei mahtunu mukaan = epätäydellinen kokemus. Surkeeta touhua. Poistuin melko ripeästi laatikosta ku huomasin että ei siitä vaan tuu mitään.

No sit, Miisa on löytäny tosi hauskan nukkumapaikan, äipän vaatekaapista:

Mulla ei ny sentään oo tapana nukkua akkojen hepeneis, mutta Miisa kai tykkää. Ite tavallisesti vaan tyhjennän noi hyllyt heivaamalla hepeneet lattialle. Mut käyhän se noinki.

Täs on sit teille harvinaista herkkua, nimittäin kuva meikän "määtsik poovsta" elikkäpätsiis magic paw'sta. Taikatassusta, huomaatteko että yks nypykkä on erivärinen? Uskon että tollasista tassuista tunnistaa yliluonnolliset voimat. Ja mullahan niitä riittää.


Mitsu leikkii joutsenta...


Ja nojoo, on se ihan mukiinmenevä muikkeli.


Meitähän pidetään muuten nykyään nälässä täälä. Takana on jo 1½ päivää raksutonta elämää. Ei oo raksun raksua raksukipossa. En tiedä mikä tässä nyt on oikeen meininki, aika heikolta näyttää. Tarjotaan vaan siihen toiseen kippoon märkää ruokaa, ja alkaa jo heikottamaan vähä. Oon niin väsyny ku meitä ei ravita kunnolla. Tarvitsisin energiaa toimiakseni, mutta sitä ei ainakaan ruuan muodossa näköjään enää ikinä täälä tarjoilla. Ei taida olla kissatietoutta sen vertaa, ku kissoilla pitäs aina ollu raksuja tarjolla. Saattaa olla tunneista kiinni että joudun soittamaan ESY:yn. Muutama minttukarkki vois tosin viivyttää asiaa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Meillon voittaja!

Arvonta on nyt suoritettu 19:30 ihmistenaikaa, virallisena valvojana Miisa Hakala. Onnettarena toimi Onni Hakala.

Kuvakooste tapahtumasta tässä!

Virallinen valvoja tarkastaa arvontalipukkeiden laillisuuden


Onnetar iskee silmänsä arvontalappuun


Virallinen valvoja tarkastaa valitun arvontalapun laillisuuden


Onnetar poimii kipossa olevan kissanminttukarkin, ja suun mukana ajautuu jopa mutsin yllätykseks arvontalappu!


Kun karkki on hävinnyt, ihmetellään kylkäistä ja ootellaan et joku urpo avais lapun...


Ja voittajaks selviytyy...


Onnee muijat voitosta, Naukulan kerhoon lähtee puketti! Laittakaa mutsille sähköpostii susanni ät tutkalla.com et tiietään mitä kohti laitetaan paketti tuleen. Se on takavarikoinu palkinnot ku kuulemma niitä ei enää ois muuten. Lisäyksenä vaatimus voittajalle: Kuvasarjaa mitä muikkelit tykkää niitten palkinnoista :>

Kiva ku oli paljo osallistujii! Jos te häviäjät oikeen vonkaatte, niin saatetaan ehkä järjestää Mitsun 3-vee synttäreitten kunniaks jotain kivaa nii et kaikki maailman kissat saa jotain kivaa tai ainaki osa!

torstai 19. elokuuta 2010

Lempee ja opiskeluu!

Mutsi sai vihdoinki aivot käyttöön ja sen lelusta kuvat koneelle! Saatte siis nähä hieman vanhempaa kuvamazkuu ja sit hieman uudempaa. Täs kuvasadossa on spesiaalii se, et ne on snäpshottei. Eli hetkii ku ei oo ehtiny hakee kameraa ja oon/ollaan just sillä hetkellä oltu ihanii!

Äippähän plaraa noit papereita aina päivät pitkät. Tosin nyt se ei oo taas hetkeen sitä tehny, mikä on hyvin ikävää. Opiskelen sen kaa siinä samas, ja täs opetetaan fatsin kaa lääkelaskuja sille aivokääpiö-äipälle.


Joskus mun on vaan pistettävä stoppi sille plaraamiselle ja se hoituu näin. Jonku takii se toimii yleensä aika hyvin. Sit se vaan sanoo et AIJAA OKEI.


Täs on meitsi ja mun sydänkäpynen iltapuuhissa. Varmaan ton jälkeen kyl tapeltii, mut ollaan kyl tosi ihanii ja ihkuja. Onpa erikoista et Mitsu pesee meikää. Yleensä se on AINA mä joka pesen sitä ja ite jään ihan sontaseks.


Keittiönpöytä on ihan best paikka nukkuu. Ei tosin saatais olla siinä mut so what?!


Toinen rakkauskuva. Mähän sanoin et mä joudun aina pesee sitä. Ja Miisa hei, sä oot sit ite täs jos epäilet et tos kuvas on joku random-misukkeli ku ei nää nassuu.


Ja täs on sit taas tää mun yhen sortin rakkaus. Ei paljo tarvii selitellä.


Nii on mun sit asiaaki tai raportoitavaa. Eli siis mähän oon nyt täs kuukauden ajan ottanu vähä etäisyyttä mutsiin. On pikkasen vaa nyppiny toi sen ja Mitsun yhteinen ällörakkaus, johon kuuluu tyyliin joka aamunen "moooi miiisa!" "maaaauuuu".... Jaa, mä jäin vissii välistä?! Miisa nukkuu sen sylissä, Miisa kehrää, voi ku Miisa on niin söpö, OI KU ON IHANA MIISA.

Hitto soikoon, vaikka mä en edelleenkään tykkää olla sylis ja en aina vastaanota paijauksia, ni ei se tarkota sitä ettei vois silti väkisin yrittää ottaa syliin. Mut tänään mä ajattelin laittaa pisteen tälle hommalle. Kuulin ku noi kaks jutteli keskenään, äippä vuodatti et "kui Onni on nii etäinen mua kohtaan yhyy". Sit iskä paljasti, et kerään tarvitsemani ihmisrakkauden aina aamulla, sillonku se on vaa hereillä. Meil o sellanen juttu et saatan vähä kiehnätä iskää aamusin. Mut luulin et se on tarkoin varjeltu salaisuus.

No, sit ku se paljasti sen ni aattelin et no sama kai se on mennä rakastaan äippääki. Ne nukku päikkäreitä, ja mä vaan menin siihen äipän kainaloon. Se alko paijaan mua ja meitsi vaan melkeen-kehräs (mähän en osaa nykyään enää kehrätä). Laitoin nenän sen nenää vasten ja sit nukahdin siihen. Me ollaan nyt sujut siis.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Mikä munkki

Tsiisus mikä munkki kävi eilen 18.8.2010 ihmisten aikaa noin kello 23:30. Meillähän on nykyään oma komee ruokakaappi, ja safkat on siellä. SIELLÄ sijaitsee myös kissanmintut ja koko talouden kissankarkit. No, äippä anto meille illalla ruokaa mutta ovi ei napsahtanukkaan kiinni!

Olin muka välittämättä asiasta. Sitte, se meni nukkumaan n. 3 tunnin päästä (siis kestin niin kauan). Sit mä iskin. Mä avasin sen oven tassulla, menin ylähyllylle, poimin melkeen täysinäisen kissanminttupussin ja poistuin paikalta. Tai, yritin poistuu mut selvisin ainoastaan kaapista pihalle ja sitte himot vei voiton.

Raatelin sen kokonaisen pussin PÄÄLLENI ihanaaaaaaaa, sitä oli joka paikassa. Olin yltäpäältä kissanmintussa!

Ouuuh rakastan sinua minttuseni...



Pikku pussukkaiseni törröposkeni...


AAAAAAHHHH....


Uuuuuuuh....

perjantai 13. elokuuta 2010

Mitäpätä meitsi duunaa jou!

Nyt sitä kuva-aineistoo siitä, mitä meitsi on duunannu taas pari viikkoo. Ootte varmaan funtsinu kovaa, ja täs tulee guvamazkuu!

Eli, relannu oon. On ollu niin pirun kuumat kelit ettei oo kauheesti hommia jaksanu paiskii. Jotenki siinä vaan kävi niin et ajauduttii läpsykorvan kaa vierekkäin koisii. (jos oon jonku mielestä lihavannäkönen tässä, niin en oo oikeesti lihava ja se on sitäpaitsi lihasta EI läskiä)



Laatikoita oon siivoillu. Löyty muuten aimo kasa ruokapapanoita tuolta välistä ja kuka ne ois siivonnu muuten jos en minä... ei kukaan. Ois kyl ollu hienoo jos toi kolo ois vaan jätetty tohon. Aimohyvä jemma ois ollu nukkua. Mutta ei, elämä on.



Nii ja sit äippä herkkänä hetkenä teki mulle tollasen istuimen eteiseen! Osaa se joskus yllättääkki, sanoi että tos lukee latinaks "Onnin oma". Nyt mä sit nukun siinä aika usein, mun oma kissanistuin.



Avustin vähä ompelukoneasioissa. En tarkalleen tiedä, tai siis en voi kertoo mitä sillä koneella tehään mut kovaa ääntä se pitää. Hauska vekotin, se tuottaa kivaa kangasta jota voi raapiskella ku se tulee toisesta päästä. Ja se lankarulla! Sitä lätkin myös. Siis niin kauan kunnes sain "bannit" eli mut ajettiin pois huoneesta VÄKIVALLOIN.



Kaappitarkastuksen tein myös, hyväksyin sen keittiöön. Tosin toi väli on niin pieni, että tuun tuskin viettämään sielä kovin monia hetkiä. Ilmeisesti se on siis Miisalle tarkotettu, koska oli niin pieni rako. Ei se ainakaan läpsykorvalle voi olla koska se nukkuu vaan lattiatasossa. Tiiä sitte, ihme aivotuksia noille välillä tulee.



Loppuaika me ollaanki oltu vaan ihanii ja söpöjä.







torstai 12. elokuuta 2010

Ondensaattorin blogin 1-v arpajaiset!

TÖTTÖRÖÖ SE PÄIVÄ ON TULLUT SE PÄIVÄ ON NYT. Okei, yhen päivän etuajas. Mut en kestäny enää!

Eli homman nimi on nyt se, et meil on tuol oottaas paketti, jossa on kaikkee kissakivaa. Siis voin kertoo et sen yhen jutun oon testannu (okei, AINAKI yks on lelu) ja se on siis Onni-approved. Toimii kissoilla. Sit siinä on myös kaikkee muuta kivaa mut en kerro enempää ettei mee kaikki jännitys. Okei jotain hyvää sielä on. MUT SE SIITÄ.

Meitsin arpajajaisiin voi osallistuu kaikki blogikissat ja blogi-ihmiset joilla on kissa (tai jokka tykkää kissojen jutuista)linkittämällä tän meitsin arpajaisparpajaisaiheen omaan blogiinsa ja sit tietty tähän jatkoks et DAA MEITSI (=NIMI ET KUKA) OSALLISTUU. Suurimuotoinen arpajaisitilaisuus suoritetaan tääl meijän kotona, todennäkösesti keittiössä sunnuntaina 22.8.2010 ihmisten aikaa. Sit me kerrotaan kuka voitti ja sit sen voittajan pitää antaa meille oma osotteensa. Okei, eli myönnän. Tarviin tähän arpajaisjuttuun äipän apuu, mut se on täysin hiljaa ja tekee vaan pakolliset jutut. Koska tää oli muutenki mun idea.

Virallisena valvojana toimii mun akka, Miisa 2-vee.

tiistai 10. elokuuta 2010

JÄNNITTÄÄKÖ TEITÄ?

Tröm tröm tröm tutturuuu tutturuuu KOLME PÄIVÄÄ MUN MEGALOMAANISEEN ARVONTAAN! Oon tilannu ulkomailta asti yhen jutun siihen palkinnoks, mut se ei oo saapunu vielä.

Sori vaan mut oon nyt reissus enkä kerkee laittaa teille kuvamateriaalii. Mut voin kertoo et oon vähä kaappeja siivoskellu täs aikani kuluks, ja yhen hyllyn oon kans taas kasannu keittiöön.

Myös jasmiinipuun alla oon viettäny aikaani, oikestaan se on aika hauskaa puuhaa karata pihalle. Ehän mä sielä mitään muuta tee ku istu sielä puun alla, mutta sitä on hupaisa kattoo ku mua yritetään kaivaa sieltä pois. Ärsyttää vaan ku äippä saa mut aina kii. En tiiä, sillä on joku ihme tatsi meitsiin. Se toinenhan ny on niin onneton saamaan kiinni. Seisoo paikoillaan ja polttaa savuavaa keppiä ja kiroo, ei toimi muhun.

Nyt on kyl viime päivinä satanu niin paljo mitä ikkunasta oon tuumaillu, etten taida jaksaa lähtee hetkeen karkureissulle. Kastuu tassut eli hyi.

NIIJOO. Meijän keittiössä-istumis-pyllylläköllöttämis-jakkara on viety keittiöstä POIS. POIS VIETY. En taaskaa tiiä mihin se on viety. Äippä toi kyllä onneks sellasen sijaistuolin, mut ei se oo nii hyvä. Siinä pitää seistä takajaloilla et saa nuuskutettua ilmaa. Täytyy ehkä tehdä asialle jotain jos siihen ei tuu lähiaikoina muutosta.