Törkeen hienoo uutta vuotta!

Oon nyt saanu viime aikoina kommentteja siitä, että mun pitäs siistii suutani. No, tuumasta toimeen. Mulla on ollut tässä proggiksena pyykkihuoneen lattiakaivo-ritilän irrottaminen, ja se on onnistunu salaprojektina ihan hyvin. Voi pojat sitä ihmettelyä ku oon tuonu yläkertaan märkiä pomppupalloja, joita dippasin sinne kaivoon! Mutta sitte jäin kiinni. Mun tarkotuksena oli vaan pestä suu saippuavedellä että blogivuodesta 2011 tulis siistikielisempi :| Nyt se on sitte ruuvattuna kiinni. Että kiitos vain kaikille osanottajille.

Noniin, sit meitsin lupaama katsaus tähän vuoteen! Kukahan jaksaa lukee loppuun.

Tammikuussa

-vietin poikamieselämää laatikoiden keskellä. Elämä oli melko seesteistä. En ollu sillon vielä palliton mies.

Helmikuussa

- haaveeni toisesta puoliskostani kasvoi, ja löysin monia varteenotettavia ehdokkaita. Kukaan heistä ei kuitenkaan löytäny meikän luokse.
Illat pitkät haaveilin haaveilun perään, tuloksetta.



- mua myös sullottiin jo väkisin laatikkoon, jonne en kyl oikeesti halunnu edes.



Maaliskuussa

- tutustuin Timo Talvihanskaan ja Viljo Villasukkaan. Meistä tuli hyvät ystävät ja sitä me ollaan edelleenki.



- jouduin eläinrääkkäyksen kohteeksi eikä kukaan kuullu vaimeaa avunhuutoani.



- löysin meijän kämpiltä ikkunan, joka kuukausien edetessä muodostui ikäväksi jutuksi



- torstaina 18.maaliskuuta 2010 klo: 19:00 meitsin sydämestä tuli kokonainen.

"Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Sardiineita ja tonnikalaa
Juuri oikeenlaista kemiaa"



- lämmiteltiin toisiamme Ilonan kaa. Ei siinä kauaa menny ku rakastuttiin. Oikestaan heti.

- Ilona sekoili laaserin kanssa. Tässä se mun tyttö vielä juoksentelee. Sniff :´(



Huhtikuussa

- rakastettiin Ilonan kaa toisiamme vaan. 24/7. Pus.



- mä nautin kevätauringosta ja elämästä



- yks meistä lähti pilven reunalle :´(



- Taavin koloa tuli paikkaan meijän sydämiin rastafari-Väinö



- tein remppahommia



- Ilona nautti elämästä <3

Toukokuussa

- mun synttäreitä ei muistanu kukaan.

- tehtiin Iltsun kaa maailman tyhmin juttu. Me karattiin viidestoistapäivä viidettä kakstuhattakymmenen. Paskin, eiku huonoin idea ikinä. Ei voi kirjottaa enempää, alkaa pienen (mutta voimakkaan) kissan sydäntä särkeä liikaa.



- vielä samana kuukautena äitin ruudulle räpsähti kuva Ilonan kopiosta. Se meinas että se oli kohtaloa. Olikohan se?



- Miisa muutti meille ja meijän alkuaika oli aika... sähäkkää.



Kesäkuussa

- kamppailin Miisan tunteista joita se yritti kiistää. Viikko toisensa jälkeen tuli pakit.

- Miisa pääsi ulkoileen. Tykkäs siitä -> outoa.



- lämmettiin lopulta toisillemme <3

Elokuussa

- löysin kissanminttukätkön ja siitä aimosti nautin



- opiskelin mm. liuoslaskuja



- 1VEE-BLOGIARVONTA!! Sen voitti naukulan muijat.



Syyskuussa

- tein ensimmäisen sydänpissani



- Miisalla ja mutsin toisella löpökorvalla oli synttärit!

Lokakuussa

- känniset tilhet sekotti meijän pakan täysin. Monta viikkoa meni jumpatessa ikkunalta toiselle.

- osallistuin Mainioin Mirri-kisaan, mut unohdettiin ottaa siihen mukaan.

Marraskuussa

- meijät pakotettiin valkoisen kakan äärelle. PUNAISET VALJAAT PÄÄLLÄ, TOTTAHAN TOKI! Ja voi että kun oli hauskaa.

- tylsä kuukausi.

Joulukuussa

- tuli taas joulupuu taloon ja mun valvontahommat lisäänty






HUH! Onni-tonni-aikamoinen sonni-sardiinilonni kiittää menneestä vuodesta kaikkia lukuisia sponsoreita, yhteistyökumppaneita, haisevia ja haisemattomia chatkamuja! Nähään ens vuonna. Siihen asti, (joku hauska juttu tähän, keksi ite!) JEP!

Jouluja taas urpot!

Muistatteks tän mun vuoden 2009 joulurunon?

Onsku pieni pehmoinen, kovin on nyt jouluinen.
Ovi kolisten suljetaan, kuusesta koristeet putoaa.
Oli kesä Onnin aikaa, sohva lämmin ja suihkepullo poloinen.
Vaan nyt on Onni pikkuinen, hylätty ja yksinäinen.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissakaveria kaipaa, mitä se saiskaan aikaan!

Toiveet toteutuu, onkse joulun taikaa?!

Perinteeks muodostunu meikän joulunaama:

Palataan astialle ku toivutaan joulusta. Sit on luvas vuoden 2010 muistettavimmat häppeningit princess Mizuan ja King Onüen arjesta! Eli pysykää kuviois ja kakkelois.

HYVÄÄ JOULUU UNTAMOT, pitäkää viikset naamas ja häntä ojos!

Joulu on taas, joulu on taas!

Ootteko ikinä miettiny, et miks siinä laulussa lauletaan että "kattilat täynnä puuroo". Tykkääks katit puurosta nii kovaa et kattiloissa keitellään puuroo sen takii vai mitä?

Kiiiiiiiiiiissalat täynnä puuuuroooooooo!

Eli siis jeah, oon bak. Ollu ihan h*(o)mona hommia, ja mutsiki vaan hiihdelly pitkin hospitaalin käytäviä hoitelemas ihmissieluja et blogi on ollu törkeen hiljanen. Mut nyt hei, mutsi on koko ajan vaan kotona ja tekee meijän elämästä herkkumutterii.

Kuvasaastettaki mulla on teille, ja komeeta onki. Ehkä jo havaitsitte mun hienon otsikkokuvan. Siinä on mun uus duuni. Takanvalvoja. Ei sitä kukaan muu vahdi ku meitsi. Osallistuu meitsi myös kissakuvahaasteeseen tällä kuvalla:


Eli siis, joulupuu on taas tullu jäädäkseen. Muutamat raivarit mua kohtaan osotettiin ku joulupuuta kasattiin, sai taas henkensä edestä pelätä. Muutaman kerran kokeilin vanhan perinteen tapaan hypätä joulupuun kyytiin, mutta ei siitä hyvä seurannu. Oon tainnu lihota tässä sitte viime joulupuun... Ei edes palloja saa nyppiä puusta pois. Taitaa olla jollain vähä tonttulakki kireellä päässä?! Tää on muuten Miisan first joulu ever meillä. Kyl mä oon nähny ku seki nyppii joulupuuta. Mut ei mutsi oo nähny, se kuvittelee taas et se on joku sädekehä-kissa. Vaikka nyppii palloja...

Miisan duuniks on jääny ikkunoiden tarkkailu tonttujen varalta. Se päivystää keittiön ikkunalla:



Viimeisin havainto oudosta olennosta etupihallamme on lauantai-yönä. Sen jälkeen ei oo hemmoa näkyny. Epäillään että se asuu meidän katolla, koska katosta kuuluu outoa rapinaa aina välillä. Mutta palaan siihen asiaan myöhemmin, koska mulla on muitaki epäilyksiä rapinan suhteen.

Niin, ite päivystän sitte olkkarin ikkunalla. Ne on valtavat, ja siinä riittää hommaa koska mullahan on myös se takanvalvojan duuni. Siinä ohessa seuraan myös mutsin liikkeitä, ja läimäyttelen aina välillä joulupuun palloja mahollisuuksien mukaan. Siinä on vaan se vaara, että läimäyttelyiden ohessa ikkunanvalvonta on paitsiossa ja oudot tonttuhahmot voi jäädä havaitsematta!





Tässä muuten vaan kuva mun kauniista elämäni nupusta <3

Niin, back to rapina. Katosta on siis nyt noin ehkä about parin kuukauden ajan kuulunu valtavaa rapinaa, etenki öisin. Ollaan Miisan kaa kimpassa tehty tutkimustyötä tän homman selvittämiseks mut mitään eioo selvinny. Ollaan paikannettu rapinan sijainti, mutta se vaihtelee tiettyjen paikkojen välillä. Katosta myös tippuu outoa sahanpurua lattialle. Onko se nyt se tonttu vai... hiiri?
Helpottais suunnattomasti jos sais selville että kumpi se on. Eli siis että saadaanko jouluna lahjoja vai ei saada, vois sitte käyttäytyä sen mukaan. Voi olla et mulle ei oo tulossa lahjoja ku.. no mä vähä innostuin. Eteisessä vähä tuumailin tota rapinan sijaintia ja saattoi ehkä tapetti tarttua kynseröisiini. Lähti muutama siivu, ja kauhee raivoominen. Huoh.

Mutta niin, muistakaa ihmiset ja kissat sielä kattiloissa varoa kyntteleitä, niissä palaa viikset! Tosin ne näytti kasvavan kyllä vuodessa takas. Mut HEI VAROKAA NY.
Sallittu etäisyys on tämä: