JA 100 VIESTII TÄYNNÄ POKS!
Asiaan. Mikä mun Miisaa vaivaa?
Oon yrittäny olla sille kiltti, leikkiä hempeesti ja pestä nättiä tyttöä. Oon päästäny sen ekana aina ruokakipolle, enkä oo välittäny sen ja mutsin riippuvuussuhteesta. Se on saanu aina mennä Onnipuun ylimmälle oksalle nukkuun ja sillee. Mut ku mikään ei vissiin riitä.
Maanantaina se kaikki alko. Outo ääni, jota se pitää ku vahtaa ikkunasta pihalle. Se ei oo normi Miisa-mutsi-keskustelua vaan jotain möyryämistä. Välillä se juoksee olkkarin ikkunalta keittiön ikkunalle ja pitää metakkaa. Ja niillä on kai mutsinki kaa jotain riitaa ku se ei viihdy sylis paljoo. Onkse meille nyt niinku sit vihanen loppuelämän vai?
Muistan et Iltsun kaa kävi tää ihan sama juttu. Mut mä sain rauhotettuu sen viikon parin jälkeen ja sit se normalisoitu... Toivottavasti onnistun täski keissis yhtä hyvin. Oon surun murtama jos Miisa jättää mut. Ketä mä sit enää järsin kaulasta ja ahdistan nurkkaan?
Sillä on sitä paitsi huomenna synttäritki. OISKO SE SYYNÄ?! Josse juoksentelee ikkunalta toiselle kattoo et onks sen synttärilahja jo tullu. Se voi pian ollakki syynä. Täytyy huomenna laittaa synttäripostaus erikseen. En siis kerro vielä paljo (toistaseks) mun mature-muija täyttää.
Mitähän vielä. Niijoo, mutsi otti taas sen oudon vempeleen esiin, jolla se sukii meitä. Se on tavallaan kyllä ihan hyvä homma. Tuntuu aika kivalta, ni en poistunu paikalta. Se harrasti sitä aktiviteettii enemmän keväällä, sillon ku puputki oli sisällä. Neki muuten vissiin muuttaa pian takas kotii, nii se mutsi sano. On kuulemma tulos muutoksen tuulii, ku meijän kakkakippo on samas huonees ku mis puput asuu. Tai no, se on Mitsun käsis ku se ei oo viel ees nähny niitä! Itehän oon Väinön ja Kimblen kaukanen serkku, eli sama veri virtaa meis kaikis.
Siin oli kai tärkeimmät. Mutsin ja mun välit alkaa taas normalisoituu, oon taas kykeneväinen dataan sen kaa täs koneella. Yhes vaiheeshan mul oli totaalinen NOU sille asialle, ku Miisa ehti aina ni päätin sit et en ees haluu. Mut nyt on taas hyvä.
PS. Täälä haisee kissankakka. Voiskohan joku hoitaa työnsä.
torstai 9. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Oi ei, vai on Miisa ruvennut moukaamaan toisten kollien perään. Älä sure, kyllä se ohi menee parissa viikossa. Sitten on elämä taas yhtä auvoisaa :)
Voi sitä Miisaa! Kyllä se siitä helpottuu. Jännityksellä jäämme odottelemaan pupujen muuttoa Onnin ja Miisan huusholliin :)
Sude: No jos kerta lupaat ni ok. Ja kollejako se kattelee ikkunasta?! Voi ei.
Naukulan mamma: Oikeestihan puput oli ennen meitsiiki jo tääl. Ne vaan asuu kesät aina Pupulas, jonne mä en luonnollisesti oo ikinä ollu tervetullu. Mut silti se on aina hetken tosi jännää ku ne tulee back.
Kröhöm. Miisa ei siis oo "leikattu"? Muistathan, pallit pois? Tai siis Miisalla ei ehkä täsmälleen sama juttu, mutta kässäät. Ni sitäkö nyt sitten?
Johan on levoton muija. Pitäsköhän sen mennä hoitoon??
Oon kattonu teiän pupuja niitten kanitutkan kautta. Jänniä ötököitä, raportoihan sit kuin sujuu!
Terkuin Unna Tuutikki
Lähetä kommentti