maanantai 14. helmikuuta 2011

Olen täällä!

Hei ihmiset ja katinkontit!

Täällä meitsi on, MUTTA.

Yks meijän tyypeistä, puhun siis ihmistyypeistä. Se lähti Ilonan luo muutamia aikoja sitte. Sen takii en oo ollu kovin aktiivinen. Mut kyl mä taas aktivoidun.

Pienellä kissalla on vaan joskus vähä isojaki murheita.

7 kommenttia:

ella kirjoitti...

Ohoh, no on iso harmi. Mut ainakaan Iltsun ei tarvii olla siellä ihan yksin enää, eikä sen ihmistyypinkään, kun Iltsu on sen kanssa. Voimia sulle ja sun ihmisille, Onni <3

Toivottaa Unna Tuutikki & kansalaiset

Mamma N kirjoitti...

Onni, me otetaan osaa sun ja sun väen suruun. Lähtö on aina niin kamalan surullista ja me toivotaan että te jaksatte hyvin ikävästä huolimatta.

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Ystävänpäivää, Onni ja Miisa ja Ihminen. Tosi ikävä uutinen tuo. Mut Ilona sai tuttua seuraaa... Surut surraan niin kauan ku niitä on, ja sit joskus myöhemmin taas ei oo. Vaikka ekana ei tuntuis, että ei oo ikinä enää kivaa, sitten myöhemmin taas on. Niin se menee.


Tuu takas vaan heti kun jaksatte, me jo kaivataan sua. Joo?

Sirpa kirjoitti...

Voimia ja osanotto suruun.

Onneksi siellä on kissamaista lohtua tarjolla - kissat ovat hyviä lohduttamisessa.

Anonyymi kirjoitti...

Onnille ja kotiväelle jaksamisia, joskus sattuu ikäviä asioita, jotka toivon mukaan ajan myötä muuttuvat kultaisiksi muistoiksi <3

anonymfi kirjoitti...

Silityksiä teille.

Onni kirjoitti...

Unna Tuutikki ja väki:
Nii ei ne ookkaan sielä yksin. Ne vaan naureskelee meille maallisille hönteille, khih. Oot <3

Naukulan mamma:
Kiitos stempeistä! <3 Kyllä meijän on pakko jaksaa. Onneks meillä on lämmin takka jota vasten nukkua.
Se auttaa.

Musta ja Harmaa:
Voi kääk, oli ystiskin ja mä unohdin! Hyvää ystistä Mustikka ja Harpunen <3
Ni kyl sitä onneks välillä on ihan kivaa. Esim tuli uus matto, ja se oli ihan kiva.

Sirpa ja Kollo:
Joo, meillä on tassut täynnä töitä, tampatessa massujen päällä.

Anonyymi:
Joo, muistoilla on kultareunukset. Ja ne tuoksuu vaikka jollekki hyvälle lihalle.

nymfi:
<3