Heräsin yks aamu, eikä Luna lähtenykkää pihalle. Se vaan makas yhes paikas, eikä se murissu mulle, ei jahdannu mua, ei haukkunu mulle. Se vaan makas. Sit kaikki ihmetteli ja istu sen vieres et mikä sullon hei.
Sit ne lähti. Sillä liikkuvalla esineellä joka on meidän ikkunassa. Ku noi tuli takas, ni niillä ei ollu enää Lunaa mukana :O Luulin et nyt otti ohraleipä.
Mut sit se tuli myöhemmin päivällä takas. Se oli ihan räkää, ja se käveli miten sattu. Eihän se ees pystyny herran tähden istumaan! Koko ajan sille kuskattiin peittoja ja kauratyynyjä, mutta se vaan nukku eikä tajunnu mistään mitään. Välillä se piti sellasta piipittävää ääntä, mut siinä kaikki. En tajuu mikä sillä oli.
Mut sit siitä tuli taas normaali ja kaikki oli ilosii. Sille laitetaan vieläki suuhun sellasella kepillä jotain ainetta, aina aamusin sitä laitetaan. Luna ei tykkää siitä yhtään, mutta se saa sen jälkeen aina karkkia, joten voisin itekki ottaa sitä myös. Mut en tiiä, epäilen että se oli sielä samassa paikassa missä mua sillon pistettiin. Sitä saatettiin myös pistää sielä ja sen takia se oli niin huonossa kondiksessa.
No kuitenki, tunnen itseni vähemmistökansaksi tässä porukassa. En oo saanu ku maksimissaan 3 karkkia koko viikon aikana, ku ton yhen tarvii vaan juosta keittiöön niin se saa koko ajan karkkia.
Mut niin, oon mä vähä ilonen ettei se typerys heittänykkään veiviä. Ois ollu ihan paskaa ku ei ois ollu mitään jännitystä että koska saa taas paeta henkensä edestä pitkin sohvia ja hyllyjä. Näin on hyvä.
Laitan loppuun musta, ja mun eri väestöryhmää edustavasta siskosta kuvan. Ollaan nois kuvis lapsia, ja tosi ihanii.
Tekstit
