Olen tänään henkilökohtaisesti ja virallisesti kohdannut kaksi erittäin vakavaa ja elämää mullistavaa seikkaa. Nää kaks asiaa tulee jäämään mun eli kaikkien historiankirjoihin ikuisiks ajoiks, niitä ei pyyhi pois ees, no mitkään.
1. Oon oppinu aiheuttamaan pihalla luontoilmiöitä. Se on yhteydessä mun nukkuma-aikoihin. Luontoilmiöillä tarkotan nyt valtavia valonvälähdyksiä, jotka pitää valtavaa meteliä, aina ku nukun. Välillä mua pelottaa mun omat voimat et mihin kaikkeen mä pystynkään joskus parin vuoden päästä ku oon kykeneväinen jo nyt tälläsiin asioihin. Ja oon vasta 1 vuotta ja 2 kuukautta vanha (komea) kissa. Mun voimat on niin voimakkaita että sain kaadettua puun meijän talon päälle. Joojoo! Ehän mä sitä tahallani tehny, mutta oon vaan Onni, voimakas kissa.
2. Osaan tahdon voimalla saada asioita tapahtuun. Ollaan monta päivää syöty pahaa ruokaa. Pahaa, pahaa, pahaa. Aina on joka aamu ja ilta tuotu pahaa ruokaa nenän eteen. No, sit mä menin yks ilta sohvalle makaan ja mietin oikeen kovaa niitä aikoja, ku tuli iso laatikko. Ja sit samana iltana me saatiin jotain törkeen pahaa ruokaa taas. Sit mä vaan mietin sitä pitkään.
Seuraavana aamuna NE tuli.
Niitä ei ollu yhtä kappaletta. Niitä ei ollu kahta kappaletta.
Niitä oli kolme (3) kappaletta. Oi kyllä. Kolme isoa, tummansävyistä, pahvintuoksuista, rohisevaa Laatikkoa. Kaikki aivan valtavan isoja, ehkä jopa liian isoja. Kuorrutuksena niillä oli maailman toiseks ihanimpia narun tapasia jäykähköjä keppejä, jotka suorastaan tanssi mun käpälien läimäytyksistä. Mä oisin voinu läimiä niitä loppuelämäni ja sen jälkeenki.
Mä lupaan teille, ihmiset ja kissat, kuvatodisteita näistä kolmesta (3) Laatikosta. Koska muutahan mulla ei enää oo. Ei oo Laatikon Laatikkoa. Ne vietiin pois. Niin vietiin Onni-kissalta laatikot pois ja jäi komea kissa ilman Laatikoita.
Mutta mä oon päässy jo siitä yli, koska mulla on lisää asiaa.
Mähän oon kertonu tosta et meil on tollanen parveke jossa mä viihdyn n. 320 kertaa paremmin ku pihalla. No, me ollaan saatu Mitsun kaa kohtalaisen paljo ny hengailla sielä, valvotusti of koors. Mä yleensä tutkailen maailmaa sillee et pää on sieltä välistä pihalla, vaarallista, mä tiiän. No, mä sit huomasin et ei helkutti ois siistii jos osais lentää. Sit mä kokeilin et osaanko mä. No, osasinhan mä! Mut ei se ollu niin kivaa. Ois kai voinu jotain ruumiinosia hajota. Nyt mua ei kuulemma voi enää päästää ees partsille. Urpot.
Pssst. 13.8.2010 mun blogi täyttää 1 vuotta, ja sillon on ehkä jokku arpajaiset tulos. Eli kannattaa jo mennä kuvitteellisen arpajaisoven eteen oottelee ja ilmottautuu et saat 12 kiloa jotain sardiineita ja viis villasukkaa + 2 Laatikkoa.
Tekstit
