maanantai 22. marraskuuta 2010

Valkosta kakkaa!

Niin, nimensä mukaisesti meijän pihalle on kipattu monta kuormallista VALKOSTA KAKKAA. Valkosia MrHankey-tyyppejä, eli kaverillisesti valkosia hänkkäreitä. Jep, piha täynnä. Ja jotkut olettaa, että mä oon kauheen innoissani pomppimassa sielä kakassa?! Come on, get real.

Eli kyllä, mulle ja Miisalle puettiin taas ne kauniit, PUNAISET valjaat päälle eräänä kauniina lauantaipäivänä. Arvasin heti että tästä ei hyvä seuraa, yritin kyllä viimeistellä ne valjaat mutta oli niin tiukasti päällä että oli vaan pakko myöntyä kohtaloon. Ne oli tällä kertaa keksiny sen "hyvän" jutun, et pakotti meijän molemmat pihalle. Olin ihan varma et Miisa on aivan hekumoissaan ku pääsee pihalle, mut eipä ollukkaan! Eipä tienny tyttö, kuinka monta hänkkäriä on meidän pihalla.

Tosi monta. Ja kylmiä olivatkin.

Mä en siis kauheen kauaa todellakaan jaksanu hengailla sielä pihalla, ku on parempaaki tekemistä. Onneks Miisaki oli mun kaa samaa mieltä. Könötettiin niin kauan oven edessä ja pidettiin mekkalaa, et meille avattiin ovi. Mutsin mielestä se oli jotenki hauskan näköstä ku raavittiin ulko-ovee ja yritettiin kauhunsekaisin tuntein päästä sisälle turvaan. Mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa.
Loppuilta meniki sitte toipuessa!

Läpsykorvalla on vissiin se aika kuukaudesta. Eli se, ku se kuvittelee että kaikki meijän kämpän vinkulelut on sen lapsia, ja niitä pitää suojella hinnalla millä hyvänsä. Oon yrittäny ilmasta sille että MUA-EI-KIINNOSTA-SUN-KUMILELUT, mut silti se hyökkii meikän päälle! Vois sillekki sanoo et come on, get real.

Niijoo, kyllähän mä tos toissa yönä tein vähä omia taikojani täällä. Mullahan on taidot hyppysissäni, eli saan ruokakaapin auki jos haluun. No, yks yö alko vähä hiukoon pientä terästystä kissanmintun muodossa, ni kävin sit noutaa meikän kissanminttukipon. Ai että teki poikaa! Nythän sitä ei oo sit enää yhtään jäljellä. Mut toivottavasti tulee pian uutta tilalle.

Puu-aikaa me ootellaan kovaa. Et pääsis taas kaataa sitä isoo puuta mikä meijän kotiin roudataan. Sit saa taas hörötellä itekseen mutsille ku se vetää kilareita pienestä läpästä! Hihiii! Seki vois niinq get real.

Tajuuttekste, come on, get real.

Ps. Oon opiskellu englantii, huomaatteks. Come on.

4 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Onniii... ollaan haastettu sut Naukulan blogissa? Vastata saa kyl vaik enklanniks. Haasteestakin on jo kulunut vähän aikaa. A few moments. Cheers!

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Cheerio, dude ja toi dudette! Englannista on hyvä haltsaroida noi tärkeimmät, mitä sulla jo onkin. Way too cool, kato!

Ai te saatte taas sen joulukuun puun. Me ei vieläkään. Eikä varmaan ikinä. Mut toisaalta, meitä ei myöskään vielä valkokakkaan palelemaan, hehehe!

ella kirjoitti...

Joo, meilläki on tota! En siis tajuu yhtään, miks on kaikki jännä ulkona pitäny haudata vessahiekkaan??? Onneks sisävessan hiekka ei oo kylmää.

Läpsykorvan kantsis vähän varoo tota meininkiään. Se mun tätien luona asuva iso musta koira puri yhtä äijää, kun se äijä tunki sen hirvelle... Eipä hyvä seurannu. Käy vähän surku, vaikka se oliki tosi pelottava iso mörkö koira.

Puuaika? Oiskohan ne tätilässä kuullu tommosesta? On muute ehkä laimee joulu tulossa, jos ei.

Terkuin Unna Tuutikki

Onni kirjoitti...

Naukulan mutsi: AINIIIJJJOO! Meikä unohti sen kokonaan. Hoidan asian oitis.

Musta ja Hartsi: Joo dude on kans hyvä! Hey duuude, come on. Get it? Douh.

Unska: Kai se on noitten ihmisten joku yhteinen pilailujuttu kissoja kohtaan. Tai ne testaa aina kerran vuodessa meidän psyykettä. Jotain sellasta, I believe.
Oho, sille koirullehan kävi huonosti. Ei meijän läpsykorvalle niin vois käydä, ku me kyl tiietään et ruoka on sille niinku henki ja elämä. Silloo me pysytään kaukana, ja yleensä mutsi aina huutaa meille jos mennää tsiigaa sen kippoo. Ku se on rule number uno et safkahommat hoidetaan yksilöinä eikä kolmistaa!