Nyt olen hyvin läheisyydenkipeä koska menetin erään läheisimmistä pahvilaatikoistani.
Oon löytäny korvikkeeni, mutta se ei saa ikinä samanlaista paikkaa mun sydämmes ku toi edellinen. Plus että mulle nauretaan ku vietän ton punasen kaa aikaani. Kutsutaan mäyräkoiraks ja nauretaan niin et koko talo tärisee.
PS. Voiko musta itestään tulla pitkäkarvanen vai miks mun karvat on alkanu kasvaa ni paljo, et näytän ihan just pitkäkarvaselta?!
Tekstit
3 kommenttia:
Aaah laatikot... ihania. Ei hätää, niitä tulee aina uusia.
Siitä puheenollen! Joko ne sun ihmiset kohta saa hommattuu sulle kamukissan? Ollaan täällä ihan täpinöissä ooteltu. Peukut kramppaa kohta!
Alkaa jo huolestuttaa tuo ikävöinti. Aina kun tulen tänne, täällä ikävöidään sitä yhtä tiettyä laatikkoa. Oliko se ihan pakko viedä pois, jos ja kun se kerran oli niin tärkeä? Yöt menee tätä asiaa miettiessä...
Musta ja Harmaa: Emmä tiiä ku se homma on vissiin jäissä ku pitäs eka mulle suorittaa se pallinpoisto enkä oo siihen oikeen suostuvainen!
Anomymfi: Tää oli eri laatikko jota ikävöin aiemmin. Kaisse oli a) pakko viiä ku se vietiin. Tai sitte b)täälä harrastetaan ankaria eläinsuojelurikoksia. Epäilen B:tä.
Lähetä kommentti