En oo kirjotellu ku meil on suruaika. Yks meistä joutu lähteen huolehtiin meistä yläkerrasta käsin. Mun hyvä kamu, löpiskorva Taavi oli kipee ja sit se lähti. Ja se on mun mielestä tyhmää.
Kiitti tsemistä tyypit! Kyllä me Taavin kaa viel nähään onneks, oli vaan sen duuni ny lähtee valvoon yläkertaa. Onneks se jätti sen löpökorva-vaimo, Kimblen meijän seuraan. Paitsi et seki on nyt vähä kipee, mut äippä kiiteli tuulen lailla sen kaa pallinpoistopaikkaan. Ja nyt se pistää sitä PIIKEILLÄ. Mut se sano et se paranee. Hyvä.
Moi oon Onni. Oon komea ja tosi positiivisesti poikkeuksellinen kissa, koska oon vähä niinku datakissa. Mun elämässä tapahtuu kaikenlaista, ja niistä jutuista voi lukee täälä. Yritän myös ilahduttaa teitä mun ja mun kumppaneiden (edesmenneen Ilonan, nykyisen Miisan) kuvilla ja tenpauksilla.
Paa kommenttii ja seuraa meitsin elämää tai sit voi lähtee lätkiin jos on ihan sheebaa juttuu!
"Ei se kissana oleminen niin vaikeaa ole. Vaikeampaa olisi olla olematta."
PS. Kaikki mun blogikuvat on meitsin omaisuutta, eli turpaan tulee ja poliisit vie jos joku kuviani vie!
s. 2.5/09. Kissamies lauseen "En tarvii palleja ollakseni tosimies" takana.
Ilona
23.6.2008-20.5.2010. Pieni ja hentoinen tyttöläisemme, johon Onni rakastui heti ensimmäisenä päivänä. Todensivat sanonnan "paita ja peppu". Pikkuisen vietit voittivat, ja lähti karkuretkelle, joka koitui kohtalokkaaksi läheisen autotien vuoksi.
Miisa
s. 10.9/08. "Ilona-jr". Suurisilmäinen pikkuneito, jonka elämän suola on paijaus :>
7 kommenttia:
Osanotto Taavin poismenon johdosta.
Itku. *tassut* Aina välillä suru tulee kylään. Jaksamista!
Voi kuinka ikävää. Osanotto ja voimia. Ystävyyden ja rakkauden mukana tulee aina surunkin mahdollisuus. Mutta silti ne ovat tärkeintä elämässä.
Osanotto. Aika on saapua ja aika on lähteä eikä tiedetä milloin, joten tärkeintä on onnenhetket matkalla.
Kiitti tsemistä tyypit! Kyllä me Taavin kaa viel nähään onneks, oli vaan sen duuni ny lähtee valvoon yläkertaa. Onneks se jätti sen löpökorva-vaimo, Kimblen meijän seuraan. Paitsi et seki on nyt vähä kipee, mut äippä kiiteli tuulen lailla sen kaa pallinpoistopaikkaan. Ja nyt se pistää sitä PIIKEILLÄ. Mut se sano et se paranee. Hyvä.
Ja kaikkein parasta on, että yläkerran valvomossa ei olla ikinä kipeitä ja herkullinen purtava ei lopu koskaan.
Osanotot täältäkin päin.
Sieltä pilveltä se kamu katselee teitä ilman suruja ja kipuja.
Lähetä kommentti