Reklamaatio mennyt läpi

Mähän tossa kesällä mainitsin kuinka meiltä julmalla tavalla riistettiin ikkunaluukun-nuuskutustuoli. Laitoin aiheesta reklamaation elokuun alussa, ja vihdoinki alkoi tuleen tulosta. Saatiin ihan meitä varten valkoseks maalattu tuoli, johon mutsi lätkäs tekstin "the majesty cat". Hähää, meitsil on oma kuninkaanistuin! Kai se on kuningattarenki, en tiiä. Tosin nuuskutukset on jääny viime aikoina vähemmälle ku joku urpo laittaa luukun kii.

No, sit meijän kakkaloota on TAAS muuttanu. Pysy se sentään samas huonees mut nyt se on tuolin takana jemmassa. Vissiin siks ku saatan ehkä vähä härnätä Miisaa ku se käy kakalla. Se vaan on jännännäköstä ku tytöt käy kakalla, ei voi mitään!

Oon yrittäny kovalla työllä haudata hempeyteni äippää kohtaan, mut en pysty siihen enää. Toistaseks oon pystyny naamioimaan hellyydenhakemiseni aina johki toiseen asiaan, kuten eilen menin sohvalle syliin käymään koska sillä oli jotain rapisevaa kädessä. Mut tänään en enää keksiny mitään syytä miks oisin menny sen syliin ja sillee. En usko et se huomas. JOO ENPÄ. Törkee huuto et "KATO MISSÄ ONNI ON!" Voin kertoo et tätä menoo en ainakaa sylis. Jessus, alkaa vähemmästäki hävettään.

Meille on tullu jokku myhkäset ovet eteiseen. Siis siihen paikalle, missä oli Lunan, eli mun peti. Siinä mä köllöttelin ja nautin elämästä. Vaan en enää, koska tilalla on OVET. Tosin niistä näkyy komea kissa nimeltään Onni, tämä on lieventävä asianhaara. Mutta silti. Ja eilen! Voi pojat. Mut lukittiin sinne kaappiin. Vaivihkaa hilppasin käymään sielä ku joku avas oven, ja se sulki sen odottamatta että poistun sieltä kaapista! Sinne jätti mut nääntymään nälkää. Ehdin kitua sielä pitkät 10 minuuttia kunnes äippä alko ettiin mua ku tuotin epäilyttäviä tuhoamisääniä. Selvisin hengissä, eikä jääny pahempii traumoja. Paitsi et kaappiin en enää mee.