Iltsu on kova mamma leikkiin!
Jos sun...
lysti on...
...niin tassut...
Yhteen lyö!
Loppuun vielä päivän maha-kuva:
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Jos sun lysti on niin tassut yhteen lyö!
ONKO TÄÄ TARPEEKS LÄHELLLÄ NY SIT?!
Iltsu on kova mamma leikkiin!
Jos sun...
lysti on...
...niin tassut...
Yhteen lyö!
Loppuun vielä päivän maha-kuva:
Iltsu on kova mamma leikkiin!
Jos sun...
lysti on...
...niin tassut...
Yhteen lyö!
Loppuun vielä päivän maha-kuva:
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Pallimuutoksia ja muuta
NO TERRVE, ei kukaan sitte viittiny kertoa että ei kannata nukkua tälläisen esineen sisällä. Pallileikkaukseenhan sitä vei tie, touh!
Kai siitä sitte selvis hengissä, tosin tuntuu että ihmiset ei ymmärrä minkätasoisessa operaatiossa olen käyny. Iskäki SAMANA ILTANA kysy tolta toiselta et "kirjottaakohan onni tästä sen kriisistä blogiin..." NO VISSII KIRJOTTAA KU PALLIT ON TULESSA. Pitäs jonku sitäki käydä vähä fileeraamassa, ihme tajuamaton äijjänkäppyrä.
Ainii, piti puhuu siivosti ku se toinen tunki mun kans MUN koneelle. Sillä on kuulemma liian ahdistavaa lukea jotain collum femoris-phalanges proximalis-talocalcaneoclavicularis-shittiä. Mitä lienee, niitä se on kuitenki hokenu tuola koko ajan, en oo hirveesti hyötyny. Aikani siinä papereitten päällä makailin kyllä.
Nii, nojoo. Siellä pallipaikassa oli muuten mun mukaan nimetty kissa, se oli Onni. Luulen että se on joku mun blogin lukijoista ja arvellenki aika suuri fani. Jos oot sielä lukemassa, nii olen hyvin otettu tästä jutusta!
Janoatte varmaan tietää Ilonan (jota jonku kumman takia nuo kutsuu Ilkaksi, vaikka se on nainen) ja mun perhe-elämästä. Eli, oon huomannu Ilonassa sellasen oudon piirteen, että se yrittää aina viedä mun nukkumapaikan ku oon saamassa unen päästä kiinni. Nuolee mua ja rytkäsee sen pyllynsä mun viereen. Mitä se yrittää? Oon onneks ajanu sen aina pois, en luovu nukkumapaikastani jos sen kerran oon päättäny. Sohvasta seki tykkää, mutta tän lähemmäs en sitä päästä nukkumaan:
No okei, eilen tuli Salkkareista hyvä jakso ja se halus kattoo lähempää...
Täälä on menossa joku Ilonan kosketus-kampanja kait. Se menee sillee, että pitää hihkasta "SILITIN SITÄ!", jos saa silitettyy Iltsuu niin ettei se lähe pakoon. Ja loppuajan ne makaa sit maassa sen edessä ja siristelee silmiään. Mitähän per.. ai niin, ei tykätte ku kiroillaan. Mitähän pertsaa?!
On se antanu jo silittää monta kertaa, mut en tajuu mitä ihmeellistä siinä on.
Täs mun beibestä iltaherkuttelukuva:
Kai siitä sitte selvis hengissä, tosin tuntuu että ihmiset ei ymmärrä minkätasoisessa operaatiossa olen käyny. Iskäki SAMANA ILTANA kysy tolta toiselta et "kirjottaakohan onni tästä sen kriisistä blogiin..." NO VISSII KIRJOTTAA KU PALLIT ON TULESSA. Pitäs jonku sitäki käydä vähä fileeraamassa, ihme tajuamaton äijjänkäppyrä.
Ainii, piti puhuu siivosti ku se toinen tunki mun kans MUN koneelle. Sillä on kuulemma liian ahdistavaa lukea jotain collum femoris-phalanges proximalis-talocalcaneoclavicularis-shittiä. Mitä lienee, niitä se on kuitenki hokenu tuola koko ajan, en oo hirveesti hyötyny. Aikani siinä papereitten päällä makailin kyllä.
Nii, nojoo. Siellä pallipaikassa oli muuten mun mukaan nimetty kissa, se oli Onni. Luulen että se on joku mun blogin lukijoista ja arvellenki aika suuri fani. Jos oot sielä lukemassa, nii olen hyvin otettu tästä jutusta!
Janoatte varmaan tietää Ilonan (jota jonku kumman takia nuo kutsuu Ilkaksi, vaikka se on nainen) ja mun perhe-elämästä. Eli, oon huomannu Ilonassa sellasen oudon piirteen, että se yrittää aina viedä mun nukkumapaikan ku oon saamassa unen päästä kiinni. Nuolee mua ja rytkäsee sen pyllynsä mun viereen. Mitä se yrittää? Oon onneks ajanu sen aina pois, en luovu nukkumapaikastani jos sen kerran oon päättäny. Sohvasta seki tykkää, mutta tän lähemmäs en sitä päästä nukkumaan:
No okei, eilen tuli Salkkareista hyvä jakso ja se halus kattoo lähempää...
Täälä on menossa joku Ilonan kosketus-kampanja kait. Se menee sillee, että pitää hihkasta "SILITIN SITÄ!", jos saa silitettyy Iltsuu niin ettei se lähe pakoon. Ja loppuajan ne makaa sit maassa sen edessä ja siristelee silmiään. Mitähän per.. ai niin, ei tykätte ku kiroillaan. Mitähän pertsaa?!
On se antanu jo silittää monta kertaa, mut en tajuu mitä ihmeellistä siinä on.
Täs mun beibestä iltaherkuttelukuva:
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Iltsukka-news
Nonii, ny Ilona (mun vaimo) on ollu meillä 2,5 päivää. Se ei oo enää ni arka! Mut ei se vielkää tajuu et ei ihmiset sitä syö. Mut se on alkanu liikuskelee meijän himpes ja se kait luulee et keittiönpöytä on nukkumista varten. En oo viittiny sanoo sille vielä mitään, kyl se sne aikanaan huomaa ehkä.
Kellariski käytiin eilen kimpas, mut jonku takii joku seuraa meitä koko ajan. Ei saada mennä ees sängyn alle yhessä, vaikka se ois varmaan aika hauskaa. Ja pahin kaikista (ei niin paha ku pallileikkaus) on se, että joudun asumaan alakerrassa. YKSIN. Kai noi sitte pelkää et me tehtäis Ilonan kaa rakkauslapsii. Tai siis sitä ne oikeestikki pelkää. Kuulin ku ne puhu siitä asiasta. Ilona sano et se käyttää pillereitä! En sit tiiä, oishan se aika vinkeetä jos täälä ois 8 pikkulasta. No ei ois. En nyt sit taas tiiä mikä on totuus. Mua vaan aina huijataan...
Mut ollaan tosiaan onneks saatu viettää aikaa yhessä, kuulemma ollaan ni hirveen hellusia yhessä. Meillä on sellanen tapa, et ku pääsen yläkertaan, ni kirkastaan Ilonan kaa kimpas sellanen jännä ääni, ja sitte hinkutellaan poskia toisiamme vasten. Ja sit vähä nuoleskellaan naamoja. Se on hupaasta, en oo pitkiin aikoihin saanu tehä niin.
Välillä tosin tuntuu että Ilona on ehkä vähä riippuvainen meitsistä. Se aina välillä itkeskelee yläkerras yksinään ku lähen omille teilleni. Kait ny ku se pelkää ihmisii, mä oon sen ainut tukipilari. Se on niin ihastunu muhun, oon niin komee ja kiva ja hauska. Siitä se varmaan johtuu.
Haluutte kuitenki kuvii, ni tästä saatte.
Oltii kuutamokävelyllä yhessä.
Ilonan ja Lunan läheisyysenkka.
<3
Kellariski käytiin eilen kimpas, mut jonku takii joku seuraa meitä koko ajan. Ei saada mennä ees sängyn alle yhessä, vaikka se ois varmaan aika hauskaa. Ja pahin kaikista (ei niin paha ku pallileikkaus) on se, että joudun asumaan alakerrassa. YKSIN. Kai noi sitte pelkää et me tehtäis Ilonan kaa rakkauslapsii. Tai siis sitä ne oikeestikki pelkää. Kuulin ku ne puhu siitä asiasta. Ilona sano et se käyttää pillereitä! En sit tiiä, oishan se aika vinkeetä jos täälä ois 8 pikkulasta. No ei ois. En nyt sit taas tiiä mikä on totuus. Mua vaan aina huijataan...
Mut ollaan tosiaan onneks saatu viettää aikaa yhessä, kuulemma ollaan ni hirveen hellusia yhessä. Meillä on sellanen tapa, et ku pääsen yläkertaan, ni kirkastaan Ilonan kaa kimpas sellanen jännä ääni, ja sitte hinkutellaan poskia toisiamme vasten. Ja sit vähä nuoleskellaan naamoja. Se on hupaasta, en oo pitkiin aikoihin saanu tehä niin.
Välillä tosin tuntuu että Ilona on ehkä vähä riippuvainen meitsistä. Se aina välillä itkeskelee yläkerras yksinään ku lähen omille teilleni. Kait ny ku se pelkää ihmisii, mä oon sen ainut tukipilari. Se on niin ihastunu muhun, oon niin komee ja kiva ja hauska. Siitä se varmaan johtuu.
Haluutte kuitenki kuvii, ni tästä saatte.
Oltii kuutamokävelyllä yhessä.
Ilonan ja Lunan läheisyysenkka.
<3
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Vauvakuumetta ja Ilona-raportti
Tänään on ollu meitsin eka päivä oman misukan kaa. Ei tää ny ihan sellasta olllu ku mä kuvittelin... en tiiä onks tää ny sit tätä loppuelämä? :O Mulle on tullu haluja perustaa perhe. Tai ainaki kokeilla yrittää perustaa perhe. En tiiä mistä se kumpuaa, mut tiiän et Ilona ei haluu samaa. Turpaan tulee niin ettei veri kierrä! Tulta ja tappuraa tuo muikkeli.
Eilinen päivä meni siis vähä vääntäen. Muutaman kerran tipuin tuoliltaki. Mä vaan tipuin siitä ku katoin Ilonaa! Sitte pari kertaa tipuin myös raapimapuusta ku Ilona anto pakit ja kylymää kyytiä. Mut ei se mitään, ei se tykkää noista ihmisolennoistakaan. Se pelkää niitä. Korvat menee luimuun, sen kantsis oppii et niiltä saa ruokaa. Äippä on jo ihan masentunu ku Ilona ei tykkää siitä... Se vaan epätoivosesti yrittää kiskitellä sitä ja tyrkyttää leluja ja herkkuja. Epätoivonen akka!
Sit Ilona vaan jöröttää yhes paikas. Ei se liiku mihkään... Paitsi et tänä aamuna, ku mut oli kylmästi lukittu kellariin, ni Ilona oli menny sängyn alle, hih! Kyllä meillä kemiat toimii ihan selkeesti ku mäki tykkään olla sängyn alla, ihan selvä merkki. Ja kyl se on tänään jo yrittäny liikuskella, mut oon niin komee adonis ettei se kestä mennä mun ohi ees.
Mitä te ootte mieltä, pitäskö mun alkaa opettaa Ilonaa bloggaan kans? En kyl kestä jos siitä tulee joku rillinörtti.
Mut nii, Iltsukka Ilona Pirpana Pirpana!
Se on niinku 1,5 vuotias, koska se on syntyny kesällä 2008. Se tuli meille, ku sillä ei ollu oikeeta kotii ja sit kait ku se halus olla mun vaimo. Nii ja se on tyttö tietty, koska Ilona on tytön nimi. Se on ollu joskus yksinhuoltajaki, mutta en tiiä missä sen lapset on nyt. Ei ne ainakaan mukana tullu, joka on aika helpottava asianhaara. En kestäis niin suurta elämänmuutosta... Mutta tästä päästäänkin siihen asiaan, ETTÄ... No kerron lopuks. Tähän kuva mun misukasta.
No, turha kai sitä on salailla koska se tulis kuitenki joskus ilmi.
Eilinen päivä meni siis vähä vääntäen. Muutaman kerran tipuin tuoliltaki. Mä vaan tipuin siitä ku katoin Ilonaa! Sitte pari kertaa tipuin myös raapimapuusta ku Ilona anto pakit ja kylymää kyytiä. Mut ei se mitään, ei se tykkää noista ihmisolennoistakaan. Se pelkää niitä. Korvat menee luimuun, sen kantsis oppii et niiltä saa ruokaa. Äippä on jo ihan masentunu ku Ilona ei tykkää siitä... Se vaan epätoivosesti yrittää kiskitellä sitä ja tyrkyttää leluja ja herkkuja. Epätoivonen akka!
Sit Ilona vaan jöröttää yhes paikas. Ei se liiku mihkään... Paitsi et tänä aamuna, ku mut oli kylmästi lukittu kellariin, ni Ilona oli menny sängyn alle, hih! Kyllä meillä kemiat toimii ihan selkeesti ku mäki tykkään olla sängyn alla, ihan selvä merkki. Ja kyl se on tänään jo yrittäny liikuskella, mut oon niin komee adonis ettei se kestä mennä mun ohi ees.
Mitä te ootte mieltä, pitäskö mun alkaa opettaa Ilonaa bloggaan kans? En kyl kestä jos siitä tulee joku rillinörtti.
Mut nii, Iltsukka Ilona Pirpana Pirpana!
Se on niinku 1,5 vuotias, koska se on syntyny kesällä 2008. Se tuli meille, ku sillä ei ollu oikeeta kotii ja sit kait ku se halus olla mun vaimo. Nii ja se on tyttö tietty, koska Ilona on tytön nimi. Se on ollu joskus yksinhuoltajaki, mutta en tiiä missä sen lapset on nyt. Ei ne ainakaan mukana tullu, joka on aika helpottava asianhaara. En kestäis niin suurta elämänmuutosta... Mutta tästä päästäänkin siihen asiaan, ETTÄ... No kerron lopuks. Tähän kuva mun misukasta.
No, turha kai sitä on salailla koska se tulis kuitenki joskus ilmi.
22.3.2010 minä, Onni menen pallileikkaukseen.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Ilona
Se tuli kuin salama jostain kaukaa ja tuntemattomasta. Tiesin, että oon ollu hömppä enkä ehkä ikinä saa itelleni ystävää. Mutta silti illalla kun nukahdin, piirsin munmieleen pienet, tai pyöreät kissan silmät jotka kattelis mua niinku olisin sen koko maailma. Niinku oltas paita ja peppu. Syötäis samalta kipolta ja nukuttais päällekkäin. Niin että mä olisin alla. Ajattelin, että ehkä en syntyny hyvien tähtien alla eikä ikinä sellaset kissansilmät mua kattele. Mutta toisin kävi!
"Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Sardiineita ja tonnikalaa
Juuri oikeenlaista kemiaa
Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida maukuttaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa
Alkoi kotiväki mennä nukkumaan
Ja meitä alko paleltaan
Sä pyysit mua vierees nukkumaan
Joo, mä olin valmiina!
Aamuyöstä vielä kuuden aikaan
Kuuntelin kurnutustas
Seinän takaa meijän iskän kuorsausta
Mmm, mä taisin maukaista
Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa!"
Sanoittanut Onni 10kk.
En tiiä osataanko me kissat ees olla onnellisii. Mut jos osataan, ni mä oon ny. Siis onnellinen.
Onni Onnellinen.
Siinä täytyy olla unelmii
Sardiineita ja tonnikalaa
Juuri oikeenlaista kemiaa
Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida maukuttaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa
Alkoi kotiväki mennä nukkumaan
Ja meitä alko paleltaan
Sä pyysit mua vierees nukkumaan
Joo, mä olin valmiina!
Aamuyöstä vielä kuuden aikaan
Kuuntelin kurnutustas
Seinän takaa meijän iskän kuorsausta
Mmm, mä taisin maukaista
Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa!"
En tiiä osataanko me kissat ees olla onnellisii. Mut jos osataan, ni mä oon ny. Siis onnellinen.
Onni Onnellinen.
Mitä täälä tapahtuu?
Aistin kummia. Eteiseen on ilmestyny kantokoppa. Mitään muuta tavaroita ei oo pakattu, eli ne ei oo lähössä mihkään kauas. Ei oo mulle pakattu ruokaa. Mitä tapahtuu? :O
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Jätkä on leija!
Mä olen leija, mä olen leija jolle ei koskaan tapahdu mitään:
Harjotin taas levitointia hieman olohuoneessa, onnistu hyvin. Muutaman kerran piti treenaa mut kyl se sit onnistu. Piti pikkutsirbuleita päästä tsiigailee. Mut muutenhan mulle ei oo tapahtunu paljo mitää niinku se biisiki kertoo, sehän on musta kirjotettu.
Pihalle mut pakotettiin taas tossa hetki sitte. Väkivaltaa taas käyttivät, laittoivat hirttoköyden taas ympärilleni mun. Ja toi väri. Nojoo. Kuka käyttää punasia hirttoköysiä?
En oo vieläkään saanu muijaa itelleni. En tuu varmaan ikinä saamaan, alkaa tympäsee tää jatkuva sylissänukkuminen ja yrittäminen. En mä pysty enempään! Oli kai virhe kaataa viime viikolla se hylly. Ei se edes ollu niin hauskaa, kaatu päälle vaan.
Harjotin taas levitointia hieman olohuoneessa, onnistu hyvin. Muutaman kerran piti treenaa mut kyl se sit onnistu. Piti pikkutsirbuleita päästä tsiigailee. Mut muutenhan mulle ei oo tapahtunu paljo mitää niinku se biisiki kertoo, sehän on musta kirjotettu.
Pihalle mut pakotettiin taas tossa hetki sitte. Väkivaltaa taas käyttivät, laittoivat hirttoköyden taas ympärilleni mun. Ja toi väri. Nojoo. Kuka käyttää punasia hirttoköysiä?
En oo vieläkään saanu muijaa itelleni. En tuu varmaan ikinä saamaan, alkaa tympäsee tää jatkuva sylissänukkuminen ja yrittäminen. En mä pysty enempään! Oli kai virhe kaataa viime viikolla se hylly. Ei se edes ollu niin hauskaa, kaatu päälle vaan.
torstai 4. maaliskuuta 2010
Viljo Villasukka ja vähä muutaki!
Oon alkanu ystävystymään Timo Talvihanskan ja Viljo Villasukan kanssa. Päästin ne viikonloppuna päiviltään, ja siitähän tuli huuto! Tänään kuitenki Viljo palas, ja se annettiin mulle. Oon siitä hyvin ilonen ja kantelen sitä pitkin asuntoa, koska minulla on ny oma villasukka teurastettavana. Se on ihan oikee villasukka.
Kamuasia ei oo edenny yhtään mihkään. Ei noi oo ees hakenu sitä tai ees aatellu sitä. Olin vähä bilettäny täälä viikonloppuna, (NO KOSKA OLIN YKSIN) ja uhkaili taas asialla X, eli kissakamun kyseenalaistamisella. Ja, kyllä mä tein jotain muutaki. On ollu puhetta että koska oon aika nuori vasta, ni ei kauheesti sais bilettää...
MUTTA....
EHKÄ OTIN, EHKÄ EN!
Höhöhöö, hauskaa oli kuulemma!
Se anonyymi ressas tuola mun viesteissä joskus näistä mun laatikkoasioista, ja voisin nyt kertoo vähä uutisia siltä rintamalta. Laatikko on siis tullu pysyäkseen, ja se on löytäny oman paikkansa patterin vierestä. Sinne on myös ilmestyny pehmiä tyyny, ja oon siis ottanu siitä ihan täyspäiväsen pesäkolon itelleni. Laatikon tulevaisuudesta ei oo tietoo, mut nautitaan jokaisesta yhteisestä päivästä, jotka saamme viettää yhres.
PS. Pikkuihminen oli taas täälä. Juoksi mun perässä ja huusi että "mä jahtaan onnia"!
Kamuasia ei oo edenny yhtään mihkään. Ei noi oo ees hakenu sitä tai ees aatellu sitä. Olin vähä bilettäny täälä viikonloppuna, (NO KOSKA OLIN YKSIN) ja uhkaili taas asialla X, eli kissakamun kyseenalaistamisella. Ja, kyllä mä tein jotain muutaki. On ollu puhetta että koska oon aika nuori vasta, ni ei kauheesti sais bilettää...
MUTTA....
EHKÄ OTIN, EHKÄ EN!
Höhöhöö, hauskaa oli kuulemma!
Se anonyymi ressas tuola mun viesteissä joskus näistä mun laatikkoasioista, ja voisin nyt kertoo vähä uutisia siltä rintamalta. Laatikko on siis tullu pysyäkseen, ja se on löytäny oman paikkansa patterin vierestä. Sinne on myös ilmestyny pehmiä tyyny, ja oon siis ottanu siitä ihan täyspäiväsen pesäkolon itelleni. Laatikon tulevaisuudesta ei oo tietoo, mut nautitaan jokaisesta yhteisestä päivästä, jotka saamme viettää yhres.
PS. Pikkuihminen oli taas täälä. Juoksi mun perässä ja huusi että "mä jahtaan onnia"!
lauantai 20. helmikuuta 2010
Herranie!
On tapahtunu traakisia asioita viime viikolla.
Heräsin yks aamu, eikä Luna lähtenykkää pihalle. Se vaan makas yhes paikas, eikä se murissu mulle, ei jahdannu mua, ei haukkunu mulle. Se vaan makas. Sit kaikki ihmetteli ja istu sen vieres et mikä sullon hei.
Sit ne lähti. Sillä liikkuvalla esineellä joka on meidän ikkunassa. Ku noi tuli takas, ni niillä ei ollu enää Lunaa mukana :O Luulin et nyt otti ohraleipä.
Mut sit se tuli myöhemmin päivällä takas. Se oli ihan räkää, ja se käveli miten sattu. Eihän se ees pystyny herran tähden istumaan! Koko ajan sille kuskattiin peittoja ja kauratyynyjä, mutta se vaan nukku eikä tajunnu mistään mitään. Välillä se piti sellasta piipittävää ääntä, mut siinä kaikki. En tajuu mikä sillä oli.
Mut sit siitä tuli taas normaali ja kaikki oli ilosii. Sille laitetaan vieläki suuhun sellasella kepillä jotain ainetta, aina aamusin sitä laitetaan. Luna ei tykkää siitä yhtään, mutta se saa sen jälkeen aina karkkia, joten voisin itekki ottaa sitä myös. Mut en tiiä, epäilen että se oli sielä samassa paikassa missä mua sillon pistettiin. Sitä saatettiin myös pistää sielä ja sen takia se oli niin huonossa kondiksessa.
No kuitenki, tunnen itseni vähemmistökansaksi tässä porukassa. En oo saanu ku maksimissaan 3 karkkia koko viikon aikana, ku ton yhen tarvii vaan juosta keittiöön niin se saa koko ajan karkkia.
Mut niin, oon mä vähä ilonen ettei se typerys heittänykkään veiviä. Ois ollu ihan paskaa ku ei ois ollu mitään jännitystä että koska saa taas paeta henkensä edestä pitkin sohvia ja hyllyjä. Näin on hyvä.
Laitan loppuun musta, ja mun eri väestöryhmää edustavasta siskosta kuvan. Ollaan nois kuvis lapsia, ja tosi ihanii.
Heräsin yks aamu, eikä Luna lähtenykkää pihalle. Se vaan makas yhes paikas, eikä se murissu mulle, ei jahdannu mua, ei haukkunu mulle. Se vaan makas. Sit kaikki ihmetteli ja istu sen vieres et mikä sullon hei.
Sit ne lähti. Sillä liikkuvalla esineellä joka on meidän ikkunassa. Ku noi tuli takas, ni niillä ei ollu enää Lunaa mukana :O Luulin et nyt otti ohraleipä.
Mut sit se tuli myöhemmin päivällä takas. Se oli ihan räkää, ja se käveli miten sattu. Eihän se ees pystyny herran tähden istumaan! Koko ajan sille kuskattiin peittoja ja kauratyynyjä, mutta se vaan nukku eikä tajunnu mistään mitään. Välillä se piti sellasta piipittävää ääntä, mut siinä kaikki. En tajuu mikä sillä oli.
Mut sit siitä tuli taas normaali ja kaikki oli ilosii. Sille laitetaan vieläki suuhun sellasella kepillä jotain ainetta, aina aamusin sitä laitetaan. Luna ei tykkää siitä yhtään, mutta se saa sen jälkeen aina karkkia, joten voisin itekki ottaa sitä myös. Mut en tiiä, epäilen että se oli sielä samassa paikassa missä mua sillon pistettiin. Sitä saatettiin myös pistää sielä ja sen takia se oli niin huonossa kondiksessa.
No kuitenki, tunnen itseni vähemmistökansaksi tässä porukassa. En oo saanu ku maksimissaan 3 karkkia koko viikon aikana, ku ton yhen tarvii vaan juosta keittiöön niin se saa koko ajan karkkia.
Mut niin, oon mä vähä ilonen ettei se typerys heittänykkään veiviä. Ois ollu ihan paskaa ku ei ois ollu mitään jännitystä että koska saa taas paeta henkensä edestä pitkin sohvia ja hyllyjä. Näin on hyvä.
Laitan loppuun musta, ja mun eri väestöryhmää edustavasta siskosta kuvan. Ollaan nois kuvis lapsia, ja tosi ihanii.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Moi
Haaveilin eilen illalla kovasti ja pähkäilin asioita...
...Kunnes päätin lähteä reppuselkämatkalle kohti unelmieni kumppania.
PS. Pääsin olohuoneeseen asti.
...Kunnes päätin lähteä reppuselkämatkalle kohti unelmieni kumppania.
PS. Pääsin olohuoneeseen asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
