Valkosta kakkaa!

Niin, nimensä mukaisesti meijän pihalle on kipattu monta kuormallista VALKOSTA KAKKAA. Valkosia MrHankey-tyyppejä, eli kaverillisesti valkosia hänkkäreitä. Jep, piha täynnä. Ja jotkut olettaa, että mä oon kauheen innoissani pomppimassa sielä kakassa?! Come on, get real.

Eli kyllä, mulle ja Miisalle puettiin taas ne kauniit, PUNAISET valjaat päälle eräänä kauniina lauantaipäivänä. Arvasin heti että tästä ei hyvä seuraa, yritin kyllä viimeistellä ne valjaat mutta oli niin tiukasti päällä että oli vaan pakko myöntyä kohtaloon. Ne oli tällä kertaa keksiny sen "hyvän" jutun, et pakotti meijän molemmat pihalle. Olin ihan varma et Miisa on aivan hekumoissaan ku pääsee pihalle, mut eipä ollukkaan! Eipä tienny tyttö, kuinka monta hänkkäriä on meidän pihalla.

Tosi monta. Ja kylmiä olivatkin.

Mä en siis kauheen kauaa todellakaan jaksanu hengailla sielä pihalla, ku on parempaaki tekemistä. Onneks Miisaki oli mun kaa samaa mieltä. Könötettiin niin kauan oven edessä ja pidettiin mekkalaa, et meille avattiin ovi. Mutsin mielestä se oli jotenki hauskan näköstä ku raavittiin ulko-ovee ja yritettiin kauhunsekaisin tuntein päästä sisälle turvaan. Mun mielestä siinä ei ollu mitään hauskaa.
Loppuilta meniki sitte toipuessa!

Läpsykorvalla on vissiin se aika kuukaudesta. Eli se, ku se kuvittelee että kaikki meijän kämpän vinkulelut on sen lapsia, ja niitä pitää suojella hinnalla millä hyvänsä. Oon yrittäny ilmasta sille että MUA-EI-KIINNOSTA-SUN-KUMILELUT, mut silti se hyökkii meikän päälle! Vois sillekki sanoo et come on, get real.

Niijoo, kyllähän mä tos toissa yönä tein vähä omia taikojani täällä. Mullahan on taidot hyppysissäni, eli saan ruokakaapin auki jos haluun. No, yks yö alko vähä hiukoon pientä terästystä kissanmintun muodossa, ni kävin sit noutaa meikän kissanminttukipon. Ai että teki poikaa! Nythän sitä ei oo sit enää yhtään jäljellä. Mut toivottavasti tulee pian uutta tilalle.

Puu-aikaa me ootellaan kovaa. Et pääsis taas kaataa sitä isoo puuta mikä meijän kotiin roudataan. Sit saa taas hörötellä itekseen mutsille ku se vetää kilareita pienestä läpästä! Hihiii! Seki vois niinq get real.

Tajuuttekste, come on, get real.

Ps. Oon opiskellu englantii, huomaatteks. Come on.

Aasit

nii, just ne. Ei ne mua valinnu Mainioin Mirri-kisaan. Oon niin ruma kissa että miks mä nyt sinne oisinkaan päässy. Ehkä mulla ei ookkaan mitään mahtilihaksia ja oon vaan pullukka :( Olen niin masentunut, olin melko varma että voitan kaikki mennen tullen. Tai sit ne ei ymmärrä hyvän päälle.

Miisaki vaan haikailee muiden äijien perään. Taas se on vaan huutanu, ja huutanu, ja huutanut. Mut onneks - mä oon vielä aikamoinen sonni vaikka oonki käyny erinäisissä operaatioissa. Meillä oli nimittäin hyvinki helliä hetkiä mun Mitsun kanssa tossa yks ilta. Ilmeisesti muijani ei saavuttanu paljoakaan yhteisellä hetkellämme, mut mutsia se ainaki nauratti. Pyysi oikeen sen toisenki kattomaan. Joo, ohanse kiva ku on yleisöö!

No sit hmm. Uus iso lootaki saapu tos viime viikolla, ja sen myötä on taas ruokalistaki ollu ihan priimaa. Mitä ny välissä jotain ohilyöntejä mutta onneks on helppo reklamoida olemalla syömättä ni johan alkaa lyyti kirjottaa! Nyt on kyllä ollu aika hyvää settiä, täytyy myöntää. Ehkä meijän reklamoinneista alkaa olla hyötyy.

Uus lelujuttu meille on kans keksitty! Se on sellanen iso kerä, josta tulee lankoja. Äippä heiluttelee niitä lankoja sylissään, ja meijän tehtävänä on nyhtää niitä lankoja toisesta päästä tai vaihtoehtosesti yrittää vohkia se koko kerä mukanamme. Jonku takia ERÄÄT ei vaan tajuu et se on hauskaa!

ÄIJÄT JA MUIJAT!

Meitsi on osallistunu Mainoin Mirri 2010-kisaan. Laitoin sinne tulenkivenkatkusta mailii ja kerroin et miten homma etenee ja kelle ne safkat lähtee. Nyt vaan ootellaan. Vissiin kait tulee joku muodollinen äänestys, et voi netis tyypit äänestää mua mut käytännös oon jo voittanu. Laitan sit linkin tänne ku voitte alkaa naputtaa meitsii voittajaks.

OOOON NIIIIIIIN VOITTAJA!

Ja meitsin kuva jolla kilpailen teemalla "ehkä otin, ehkä en":



Ps. Oli tosi vaikee valkkaa passeli kuva ku oon oikestaan jokases nii onnistunu.

Syssy on tullut nyt on tullut. Ja linnut lähteneet ja yksin jättäneet

JOU!

Se on syksy nyt, se meinaa sitä että piha on valloillaan liikkuvia eläimiä muistuttavia lehtiä. Aivan turhan takia saan järtslaakea - lehtiä ne vaan on. Lentävien lehtien myötä on saanu taas heittää heipat kännisille tilhille ja muille kaveruksille. Alkusyksy oli kyllä yhtä riemun aikaa, päivät meni oikestaan ikkunalta toiselle juostessa ku känniset tilhet härnäs meitä. Välillä ne kopsahti maahan, ootti et tulee selväks ja lähti taas lentoon. Mutsi niitä kävi tsekkaas välillä ku sillä on joku paniikki-pelastetaan-kaikki-eläimet-häiriö. Hauskaa oli!

No sitte.

Meille tuli uus leikkikalu, siinä on paljo lootia joissa viettää laatuaikaa. Meillä on Mitsun kaa omat lootat, valittiin noi pienemmät tosta ylhäältä. Valitettavan usein ne on vaan kiinni! Oi pojat että tekee eetvarttia vetää päikkärit tuola ahtaas lootas.



Miisan toinen päikkäripaikka löytyy nykyään isommasta kaapista. Ite oon tutustunu ko. kaappiin lähinnä siinä muodos, et oon käyny asia kerrallaan tiputtelees noita pehmikkeitä tuolta. Yleensä oon tehny sen sillonku oon ollu yksin himas. Kerran pari oon löytäny sieltä elämänkumppaneita, nimittäin Niilo ja Nyyrikki Nahkahanskan.



Laatikkorintamalla on ollu aika hiljasta. Parit setit oon saanu, mut neki on sit riistetty jossain vaihees. Tää loota, no tää oli kyllä pohjanoteeraus. Eihän mun lihakset ees mahtunu tonne! Silti nautin yhteisestä ajasta, joka sitte päätty seki ennenaikaisesti.

Morska!

On kyl pitäny sellasta kiirettä et blogi jääny päivittämättä! On kyl ollu monii hyvii ajatuksii mut en sit oo päässy koneelle. Tosi p*rseestä et meitsin elämäntyö jää paitsioon ku ton yhen pitää käydä kouluu. Eikä sen ees ois pakko. Ainut kiva juttu tos koulussa on ne paperipinot jokka on keittiön tuolilla patterii vasten. Voin kertoo et siinä saa aika hyvät unet <3

Me ollaan Mitsun kaa viime aikoina keksitty kiva rallileikki. Se on sellasta et tavote on käydä joka huoneessa, juosta vimmatuu vauhtii ja kaataa vähintään yks esine matkalla. Parhautta on jos saa esimerkiks kaiuttimet kaatumaan! Eilen Miisa sai, se sai siis yhen pisteen. Mut mäpä oon saanu kerran raapimapuun horjumaan huolestuttavasti. Sen jälkeen en ookkaa tohtinu sinne ylimmälle orrelle kiivetä. Ne on nää laajat lihakset mikkä horjuttaa mitä vaan ja koska vaan.

Sapuskan suhteen ois taas vähä toivomisen varaa. Ei tuu enää kunnon lihaa ees, jotain pahaa pussukkaruokaa. Tai siis ennen mä kyl tykkäsin siitä, mut en enää. Kai sen ny pitäs tajuta jos monena päivänä peräkkäin jää safkat kippoon et pitäs ehkä vaihtaa laatuu. Sentään sinne on tajuttu lurauttaa hieman makoissa lohiöljyä, jonka ansiosta luulen komistuneeni entisestään. Mutsi sano et mua vois luulla pitkäkarvaseks kissaks pian, oon nimittäin kasvattanu hieman rintakarvoitustani koko kehossa. Mulla on nykyään paljo pitempi karva ku Miisalla, jolla myöski on aika huoliteltu letti nykyään. Nii ja vaihettii meille uus safkamerkkiki, jotain Pakanaa se oli.

Sain typeriä uutisia viime viikolla. On riski, että puput saa jäädä Pupulaan talveks. Niillä on kuulemma paljo HAUSKEMPAA sielä?! Ois se ny paljo hauskempaa olla meijän kaa täälä. Asia on harkinnan alla, toivottavasti ne tekee jonku järkevän ratkasun.

Kuvamateriaalii mul ei nyt kauheesti kyllä oo antaa, mut lupaan et seuraava postaus on megalomaaninen kuvapläjäys. Jos siis on kuvamazkuu. Ja pakkohan sitä on olla!

Tukka eessä, rankat pileet takana!

Eli me juhlittiin Miisan synttäreitä tos perjantaina. Päivä käynnisty sillä, et mutsi (joo...) laulo Miisalle. Useinhan se meille hoilottaa, mut nyt se oikeen pisti synttärikemulaulut pystyy....No, toiset tykkää, toiset ei!

Sit illalla me saatiin, eiku Mitsu sai Sen. MC Karvamato-pörriäisen. Sieltä se tuli, muovipussista. Kyllä on vikkelä kaveri, voin kertoo. Kuvat kertoo enempi ku tuhat sanaa, tässä se paviaaninpylly tulee. Siis MC Karvamato-pörriäinen.

Miisa MC Karvamato-pörriäisen pauloissa!


Muidu antaa takas Kovanaama-karvikselle....


Tsekataan yhes tilannetta onko pörriäinen enää elossa, hiljaselta näyttää!


Mä ja mun uus ystävä, Niilo Nahkahanska. Löysin hänet talvivaatteiden joukosta hylättynä. Ja sitte pian löysin myös Nyyrikki Nahkahanskan. Eli Viljo Villasukan joukkoon on nyt tullu Niilo & Nyyrikki Nahkahanska. Kivoja veikkoja kaikki. Kyllä iskä oli kade.


Ehkä maailman nuorekkain muidu, 3 vee ja näyttää 12-viikkoselta! <3


Loppuillasta, silmät alkaa lupsuu....


Kaunis tyttö!


Seuraavana aamuna väsytti!



Kaikinpuolin onnistuneet pileet, eli...


Mulle on muuten alettu viime aikoina vihjailla mun kiloista. Oon ehkä alkanu pyöristyy, mut vaikeehan se on alkaa laihduttaa ku Mitsu on tollanen helinäkeiju ja syyään samoista kipoista. Enkä mä ees tiiä oonko lihonnu. Se on vaan se kontrasti ton helinän rinnalla.

AINII. Mut taas lukittiin sinne (anteeks) prkleen peilikaappiin! Jessus soikoon mä sanon. Äkkiä kävin hoitamassa hommia alahyllyllä, ni eiköhän se ovi laitettu vaa kiinni. Tällä kertaa olin sielä yli kaks tuntia. Harmi ettei tullu kakkahätä, ni ois noiki saanu tuntee nahoissaan. Onneks mutsi alko ihmettelee ku en oo hetkee tehny mitää pahaa. Sit se löysi mut ja paasas iskälle! Hahahah.

ONNEE MITSUKKELI!

PALJON ONNIA VAAN, PALJON ONNIA MIISA, PALJON ONNIA VAAN!

Onnee mun 3 vuotta täyttävälle megabeibelle, Miisalle!



Piänestä pitäen kaunis ku sika pienenä!

Mikä mun muijaa vaivaa?

JA 100 VIESTII TÄYNNÄ POKS!

Asiaan. Mikä mun Miisaa vaivaa?

Oon yrittäny olla sille kiltti, leikkiä hempeesti ja pestä nättiä tyttöä. Oon päästäny sen ekana aina ruokakipolle, enkä oo välittäny sen ja mutsin riippuvuussuhteesta. Se on saanu aina mennä Onnipuun ylimmälle oksalle nukkuun ja sillee. Mut ku mikään ei vissiin riitä.

Maanantaina se kaikki alko. Outo ääni, jota se pitää ku vahtaa ikkunasta pihalle. Se ei oo normi Miisa-mutsi-keskustelua vaan jotain möyryämistä. Välillä se juoksee olkkarin ikkunalta keittiön ikkunalle ja pitää metakkaa. Ja niillä on kai mutsinki kaa jotain riitaa ku se ei viihdy sylis paljoo. Onkse meille nyt niinku sit vihanen loppuelämän vai?

Muistan et Iltsun kaa kävi tää ihan sama juttu. Mut mä sain rauhotettuu sen viikon parin jälkeen ja sit se normalisoitu... Toivottavasti onnistun täski keissis yhtä hyvin. Oon surun murtama jos Miisa jättää mut. Ketä mä sit enää järsin kaulasta ja ahdistan nurkkaan?

Sillä on sitä paitsi huomenna synttäritki. OISKO SE SYYNÄ?! Josse juoksentelee ikkunalta toiselle kattoo et onks sen synttärilahja jo tullu. Se voi pian ollakki syynä. Täytyy huomenna laittaa synttäripostaus erikseen. En siis kerro vielä paljo (toistaseks) mun mature-muija täyttää.

Mitähän vielä. Niijoo, mutsi otti taas sen oudon vempeleen esiin, jolla se sukii meitä. Se on tavallaan kyllä ihan hyvä homma. Tuntuu aika kivalta, ni en poistunu paikalta. Se harrasti sitä aktiviteettii enemmän keväällä, sillon ku puputki oli sisällä. Neki muuten vissiin muuttaa pian takas kotii, nii se mutsi sano. On kuulemma tulos muutoksen tuulii, ku meijän kakkakippo on samas huonees ku mis puput asuu. Tai no, se on Mitsun käsis ku se ei oo viel ees nähny niitä! Itehän oon Väinön ja Kimblen kaukanen serkku, eli sama veri virtaa meis kaikis.

Siin oli kai tärkeimmät. Mutsin ja mun välit alkaa taas normalisoituu, oon taas kykeneväinen dataan sen kaa täs koneella. Yhes vaiheeshan mul oli totaalinen NOU sille asialle, ku Miisa ehti aina ni päätin sit et en ees haluu. Mut nyt on taas hyvä.

PS. Täälä haisee kissankakka. Voiskohan joku hoitaa työnsä.

Löpökorvien synttärihumuu!

Mutsin vauvalla, toisella löpökorvista, on tänään synttärit ja se täyttää 12 vuotta. Eli 11 enemmän ku mä.



PAAAALJON ONNIIAA VAAN, PAALJON ONNIIAAA ROOSA, PALJON ONNNIIIAAA VAAAN!

Sydämellinen pissaaja eli meikä!

Tuutte näkeen tän tekstin kaikissa Suomen paikallislehdissä, mut saatte etuoikeuden lukee tän nyt:

"1.9.2010 tulee jäämään historian kirjoihin. Keskiviikkona, 1.9.2010 ihmistenaikaa 10:00 komea kissa (Onni) tuotti pitkän elämänsä ensimmäisen sydänpissinsä. Tuotos oli kuin suoraa Da Vincin pensselistä. Vai kynästä. Välineestä! Suomen kansa ylistää Onnia. Mikään ei ole tämän jälkeen ennallaan."

Eli... mä tein sen!! Monen kuukauden treenaus tuotti tuloksia!

Siis Harmaahan on tunnettu sydänpissimiehenä, ja siitä se ajatus sit lähti.

Aika pyöreehän toi on, mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.