Elämä rankkaa, foliopallo pehmeää

Moi.

Elän rankkoja aikoja täs mun kissamaailmas, täytyy sanoo. Tuntuu, et me Miisan kaa ajaudutaan kanooteillamme koko ajan kauemmas toisistamme täs omakotitalo-Atlantissa (siis ei mulla oo oikeesti kanoottia huom). Aina se vaan juoksee sohvan alle ku meen sen luo ja ärisee mulle. Ja sit se jää sinne nukkumaan. Noi yhet on ainoot jotka saa sen sieltä pois vaan lässyttämällä. Mut mä en saa vaikka menisin vähä tökkii tassulla sitä, siitä se vaan suuttuu.

Laatikkoki on viety pois, mutta se joutiki pois koska tosiaan en saanu siitä samanlaista nautintoa ku yleensä, koska se oli täynnä niitä pikkulaatikoita... joten en jää häntä nyt sitte kauheesti kaipaamaankaan.

Sitte, no Lunan (sen läpsykorvan) se hämy juttu on nyt ohi. En tiiä saisko kertoo et suuttuukse, mut sillä oli sellanen aika nolo juttu, et se kuskas noita sen vinkuvia kumiankkojansa jatkuvalla syötöllä makkariin sen sänkyyn. Sit se makas niitten kaa sielä päivät pitkät?! Jesus se oli vihanen jos sinne meni. Sain mäki muutamaan kertaan turpaan mutta se nyt ei tuntunu missään. Se on nyt joka tapauksessa loppunu, ja saan taas onneks liikkuu vähä vapaammin täälä. Miks hitos se luulee et mua kiinnostaa sen haisevat kumiankat?! EI KIINNOSTA SEN HAISEVAT KUMIANKAT. Mut sitä kyllä kiinnostaa mun foliopallot, tiedän sen kyllä. Kattelee niitä korvat höröllä ja haluis noutaa niitä. Mutta ne on MUN.

Eli päästään keissiin foliopallot. Meillä oli Iltsun kaa aiemminki foltsupaltsuja, mut Iltsu aina repi ne rikki ja äippä sai hepulin ku oltiin ripoteltu sitä folioo pitkin kämppää. Ni ei sit saatu enää hirveesti niitä. Mut eilen sain taas, ja se on hauskaa. Menee melkeen yhen sellasen leikkilaudasta revityn vieterihiiren ohi, mut ei ihan. Äippä pistää meitsin pään sekasin joskus heittämällä sekä foliopallon ja hiiren. Siinä vaihees täytyy tehdä vaikeita ja nopeita päätöksiä. Eli siis pääosin pallottelen sitä mun foliopalloo tassusta toiseen ja oon siinä kyllä maailman paras todennäköisesti. Ajattelin hakee FC Foliopalloon, jos ne ottais mut joukkueeseensa. Ja miks ne ei ottais. Ottaishan ne! Voin ehkä joskus laittaa kuvaa/videoo mun suorituksesta.

Varpaita oon alkanu taas syömään. On niin yksinäistä taas, ku ei kukaan leiki (VINKKI SULLE MIISA JOS SATUT LUKEE AKKA) mun kaa.

Ainii. Oon alkanu tupakoimaan, ku Luna ja iskäki harrastaa sitä. Yleensä aina iskä huutaa "kessulle", ja sit Luna juoksee sen mukaan, ja sit mä juoksen Lunan perään. Mut käyn ainoastaan partsilla kessulla. Pihalle en mene. EN MENE.


Mä ja mun kessukamu käsi kädes.

Unta palloon äijät

Aattelin rykästä teille äijät kunnon unikuvamaratoonin. Näin meikä ottaa lepii!



















Äippä käski laittaa loppuun nää "tuitui"-kuvat. Kuulemma kissanpentukuvia ei oo ikinä liikaa. No täs on kuitenki Miisa ja meitsi lapsina.

Lämpenee, lämpenee, KYLMENEE, lämpenee

Tällä viikolla tuli taas Laatikko, joka mun mieliks jätettiin eteiseen. Eräät ei vaan tajua, että se laatikon hauskuus häviää, jos se tungetaan täyteen pienempiä laatikoita niin, ettei sielä mahdu ees oleen.



Mut palaten nyt Miisan (äippä on keksiny sinne "HAUSKAT" lempinimet Mitsu ja Miksu....) ja mun välit on lämmenny ehkä noin 0,5 astetta asteikolla 0-ääretön. Se on hieno juttu se! Mutta ei noita naisia aina voi ymmärtää.

Ensiks ollaan silleeen "ah, olen niin kaunis katsellessani ruusupuutarhaani pihalla... Voi kun olen yksinäinen"



Sitte, no meitsi tulee kans kattoo ruusupuutarhaa sun kaa!
"Oi en huomaa ympärilläni olevia miehiä, tulisivatpa he lähemmäs että voisin haistaa heidät... oi olen niin yksinäinen"



Sit ku automaattisesti vähä lähentyy, niin...
"AI. Säki tulit tänne. Tuu vielä senttiki lähemmäs niin en päästä sua enää ikinä kakkkalootaan paskalle (eiku kakalle, niin tytöt sanoo)."



Sit ku mä vaan meen, niin tulee tää pallokalameininki. Tilanne on tosin eri täs ku aiemmissa kuvissa, mut voitte ehkä hahmottaa läheisyyden mun tassusta.



Niin, sellasia ne akat on!

Ihme pelii muutenki vetää. Onko se muka sit tyypillistä et alkaa kehrään ku kuulee oman nimensä, ja et kiehnää hullun lailla ihmisten jalkoja, naamaa ja muita ruumiinosia? Lisäks Miisa leikkii kai jotain ankanpoikasta. Juoksis varmaan äipän perässä kuuhunki jos se ois sinne matkalla. Mutta lähinnä se kulkee eri huoneisiin toistaseks. Sinne se Miisa juoksee perässä. Eilenki se NUKKU SYLISSÄ SOHVALLA. (ja kehräs). Kyllä sitä ny yritetään. Emmä ainakaan aio nukkuu sylissä. Nukun yksin sohvalla. AINIIJOO. Eilen, ku se nukku sielä sylissä, ja sit tuli yhtäkkii mun viereiselle paikalle nukkuu, ja ennen sitä nuuhki meitsii. No, mä siinä nostin vähä päätäni et mikä meininki, ni kauhee säksätys. Naiset...

Loppuun vielä ankara arvoituskuva. Arvakkaa mis oon! Ette arvaa.

n, y, t, ihkutelkaa

Sohvan alla sähisee

Siellä on joku kissa. Eilen se tuli, ja juoksi sinne, ja se tulee sohvan alta pois ku äippä sanoo eläinäänellä "miisa".
Se on ihan Ilonan värinen, ja yhtä tulinen ku Iltsu alussa. Mitähän tästä tulee?
Voisko tämä nyt olla se Iltsun rakkauden lähettiläs, mitähän sanotte? :O

Täytyy mennä ottamaan lepoa.



Äippä ja meitsi kiittää kaikkia kivoja chatsiskoja - ja veljiä osanotoista, ootte kivejä <3
Onneks Iltsun souli ja sen merkkauspissat elää meijän kotona aina :)(:

"Entä jos..". Risto Reipas sanoi, eikä katsonut Puhia silmiin, "huomispäivänä emme olisikaan yhdessä?"
"Mitä tarkoittaa ei yhdessä?" Puh kysyi.
"Se tarkoittaa, että minä olen aina sinun kanssasi, mutta minä en ehkä aina ole täällä."

Me ollaan nyt murehdittu, ja kaikki meinaa että elämä jatkuu. Vaikka oon yksinäinen, ni Ilona on silti mun kamuna. Se sanoi, että se hoitaa mulle uuden painikaverin.

Äipälle tapahtu jotain mystistä. Se myös käyttää intternettiä, ja selailee kaikkia paikkoja. Eilen se kuitenki hyppäs tuoliltaan ja rupes huutamaan. Tapahtui tämä:



Menin kattomaan. Ei siinä enään sanoja tai miukuja tarvittu.

Katottiin vaan noita silmiä.

Lepää rauhassa pikkuinen....

Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.

Ilona oli jäänyt auton alle aamulla ylittäessään tietä tuossa muutaman kymmenen metrin päässä.

Ikävä on kaikilla suuri, ja harmittaa tietysti kun loukkua ei sinne pihaan laitettu, josta Ilona oli aamulla lähtenyt, vaikka tiedossa oli että se oli siellä nähty.

Heippa Iltsu. Mun oma painikaveri, painitaan jatkossa sitte vaan unissa ja mielessä, kyllä me osataan. Mulla on sua nyt ikävä, kestääköhän tätä kauan. Oot aina mun ananas ja mä oon sun kookos.
- Onni.

Onnin blogi jää nyt hetkeksi taustalle.

Hönöä!

Voi tiettekö mitä, oli se loukku räpsähtäny kiinni! Mutta aiheuttajana oli a)isokorvainen b) pitkäkarvainen c) haiseva d) ajoittain tyhmäkin e) kissankakasta tykkäävä.

Got it?

Kuvavinkki:



Lunakkeli oli hurmioitunu sardiineista ja päässy vissiin melkee niihin käsiks mutta ei oo mahtunu sisään haha!

Eli ei Iltsua :( Sardiinit loukun ympäriltä oli hävinny, muttei loukun sisältä.
Ens yönä äippä laittaa kovat panokset piippuun. Luvassa on paikanvaihto keskelle naapurin pihamaata (jossa Iltsun on sanottu hengailevan), loukun kyllästäminen feromonisuihkeella ja kissanmintulla. Saattaa tosin olla että Iltsu arvaa et ollaan vähä punottu juonii sen varalle.

Eijoo ollu peittoo loukun päällä aiemmin. Nyt laitetaan seki. Jumalauta.

Oon liian nuori leskeksi.

EDIT: Noi vei loukun eri paikkaan, ja ku tuli takas pihaan ni ne ehkä näki Iltsun ku se käveli pois pihasta! JÄNSKÄÄ!
Nyt ne siirsi sen lootan meijän pihaan. Mut täytyy kyllä sanoa että aika noloa, äippä ei ollu varma olikse Iltsu. Oli kuulemma "samanolonen ja vähä värinenki"... kamoon!

Eikä mitään!

Kiitsa onnitteluista! Sain ku sainkin gourmet-ruokaa, mutta se oli pahaa. Roskiin meni aamulla, yök. Oon kyllä onneks saanu helliä hetkiä.

Ei oo Ilona vieläkään täälä! Eilen tänne tuotiin sellanen häkkyrä, johon laitettiin sardiineja (sain maistaa niitä) ja se vietiin sinne Ilonan mestaan. Mut ei se ollu tullu aamulla ollenkaan. Äippä epäilee että se on vaihtanu pleissiä ku sielä navetassa oli se toinen ärtsy kissa jonka takia pissasin alleni. Hups, ei pitäny kertoo. En pissannu siis, joku ois voinu pissata.

Mä en usko että haluan enää pihalle ollenkaan. Tykkään olla parvekkeella, mutta sielä mua aina vahditaan, vissiin kai siks ku ne aattelee et lähtisin liitämään ilmojen halki sieltä. Mutta siellä on kyllä kiva pötkötellä ja vaklia maailmaa.

En tiiä oottekste kani-ihmisii, mut voin kertoo et Väinö ja Kimble muutti tänään yhteen sinne Pupulaan, joka ei sitte kai ollu mulle ja Ilonalle. Niitä pystyy vakliin täälä:

http://puput.tutkalla.com/?sivu=pupucami.php

Kantsisko sitä loukon paikkaa nyt sit siirtää ens yöks, vai kantsiskohan se jättää sinne navettaan hä?

KIITOS ONNITTELUISTA KAIKILLE

KIITOS PALJON ETTÄ MUISTITTE MINUA SYNTYMÄPÄIVÄNÄNI 2.5.2010. YHTÄ SYVÄSTI MINUA MUISTI OMA ÄIPPÄNI, JOKA VASTA EILEN MUISTI SYNTTÄRINI. ILMEISESTI VIHAA MINUA KOSKA MUISTAA KAIKKIEN MUIDEN ELÄINTEN SYNTTÄRIT.

KIITOS VAIN.

EN SAANU EES GOURMET RUOKAA.

Ihan varmaan saan tänään. Mutta jos en saa niin enempi toivoisin että Ilona tulis takas ku mulla on ollu synttäritki ajat sitte. Jos en saa a) hyvää ruokaa b) Ilonaa takas niin poistun naapurinavettaan kuten kaikki muutki. Ja tappelen sielä.

Edesmenneiden synttäreitteni kunniaks VAUVAKUVA!



PS. Ilona ei siis tullu yöllä kotiin, äippä metsästää loukkoa.