torstai 20. toukokuuta 2010

Lepää rauhassa pikkuinen....



Kesäaamu kun päivään avautui,
otti enkeli mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui,
sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellimme kuvaasi muistoissamme
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassamme
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.


Ilona oli jäänyt auton alle aamulla ylittäessään tietä tuossa muutaman kymmenen metrin päässä.

Ikävä on kaikilla suuri, ja harmittaa tietysti kun loukkua ei sinne pihaan laitettu, josta Ilona oli aamulla lähtenyt, vaikka tiedossa oli että se oli siellä nähty.

Heippa Iltsu. Mun oma painikaveri, painitaan jatkossa sitte vaan unissa ja mielessä, kyllä me osataan. Mulla on sua nyt ikävä, kestääköhän tätä kauan. Oot aina mun ananas ja mä oon sun kookos.
- Onni.

Onnin blogi jää nyt hetkeksi taustalle.

15 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Teille kovasti voimia ja lämmin osanotto.

Naukulan Mamma kirjoitti...

Osaanotot Naukulasta. Surullista on.

susanna&samina kirjoitti...

Voi ei! Mitään järjellistä sanomista ei nyt löydy. Suruun otan todella osaa ja toivon teille kaikille voimia jaksaa päivä ja hetki kerrallaan. Kokemuksesta tiedän ettei nyt ole sanojen aika. Siellä Ilona on nyt, missä ei enää tapahdu mitään pahaa. Maarit

Zepa kirjoitti...

:-( Itku. Osanottoa. Voi Onni, ja voi Ilona :-( Ei oo paljon sanoja. Paha juttu.

AVA kirjoitti...

Jaksamista suureen suruun. Lämmin osanotto.

Villasukka kirjoitti...

Voi ei. Indyltä ja Pikiltä hellät lohdutukset Onnille ja perheelle.

Laura kirjoitti...

Voi itku. Ei tässä voi paljon sanoa, olen äärettömän pahoillani teidän ja Ilonan puolesta. Lohtupuskut Onnille.

Anonyymi kirjoitti...

Olen aivan kamalan pahoillani. Itkettää. Voimia teille.

Susanna kirjoitti...

Kiitos vain kaikille.

Elämällä kun on aina näitä kakkahommia annettavana takataskusta.
Meille kuitenkin onneksi jäi vielä Onsku-poika, jolle oli heti oletusarvo hankkia uusi kaveri Ilonan seuraajaksi. Niin karulta kuin se kuulostaakin hankkia heti perään vain uusi kissa...Ehkä kuitenkin tällä tavalla pieni pala Iltsua jää meidän arkeen.

Marianne kirjoitti...

Lämmin osanottoni suruunne.

Anu kirjoitti...

Voi ei, miten surullista. Itku tuli silmään, vaikka en teitä tunnekaan kuin tämän blogin kautta. Voimia ja jaksamista teille.

Vilma kirjoitti...

Osaanotto täältäkin. Kyynel silmässä luin, eikä tuota voi ymmärtää, miten pahalta varmasti tuntuu :( Jaksamisia!

Villikissa kirjoitti...

Lämmin osanotto täältäkin päin.

Outi kirjoitti...

Surullista, surullista... Osanotto koko poppoolta.

seijastiina kirjoitti...

Voi miten surullista luettavaa.Ilona on kuitenkin päässyt onnellisille metsästysmaille, toivon mukaan!
Mulla täällä vedet silmissä, kun tulin tutustumaan blogiisi.
Voi ei! :(