Mut palaten nyt Miisan (äippä on keksiny sinne "HAUSKAT" lempinimet Mitsu ja Miksu....) ja mun välit on lämmenny ehkä noin 0,5 astetta asteikolla 0-ääretön. Se on hieno juttu se! Mutta ei noita naisia aina voi ymmärtää.
Ensiks ollaan silleeen "ah, olen niin kaunis katsellessani ruusupuutarhaani pihalla... Voi kun olen yksinäinen"
Sitte, no meitsi tulee kans kattoo ruusupuutarhaa sun kaa!
"Oi en huomaa ympärilläni olevia miehiä, tulisivatpa he lähemmäs että voisin haistaa heidät... oi olen niin yksinäinen"
Sit ku automaattisesti vähä lähentyy, niin...
"AI. Säki tulit tänne. Tuu vielä senttiki lähemmäs niin en päästä sua enää ikinä kakkkalootaan paskalle (eiku kakalle, niin tytöt sanoo)."
Sit ku mä vaan meen, niin tulee tää pallokalameininki. Tilanne on tosin eri täs ku aiemmissa kuvissa, mut voitte ehkä hahmottaa läheisyyden mun tassusta.
Niin, sellasia ne akat on!
Ihme pelii muutenki vetää. Onko se muka sit tyypillistä et alkaa kehrään ku kuulee oman nimensä, ja et kiehnää hullun lailla ihmisten jalkoja, naamaa ja muita ruumiinosia? Lisäks Miisa leikkii kai jotain ankanpoikasta. Juoksis varmaan äipän perässä kuuhunki jos se ois sinne matkalla. Mutta lähinnä se kulkee eri huoneisiin toistaseks. Sinne se Miisa juoksee perässä. Eilenki se NUKKU SYLISSÄ SOHVALLA. (ja kehräs). Kyllä sitä ny yritetään. Emmä ainakaan aio nukkuu sylissä. Nukun yksin sohvalla. AINIIJOO. Eilen, ku se nukku sielä sylissä, ja sit tuli yhtäkkii mun viereiselle paikalle nukkuu, ja ennen sitä nuuhki meitsii. No, mä siinä nostin vähä päätäni et mikä meininki, ni kauhee säksätys. Naiset...
Loppuun vielä ankara arvoituskuva. Arvakkaa mis oon! Ette arvaa.
Tekstit
9 kommenttia:
Onni on innokas tutustumaan Miisaan - kyllä Miisakin lämpenee. :)
Onni heti kesäyliopistoon heittämään naistutkimusluento aiheesta "Sukupuolten välisten vuorovaikutustilanteiden dynamiikka ja niiden haasteet"!
Anonyymi, kannatetaan :->
Toi laatikko... tutun näköinen. Meille taitaa olla tulossa jotain samantapaista ihmisen seuraavan palkkapäivän jälkeen. Noin roinat kun siitä lappaa vaan pois niin a vot, taas on telmintään valmista boxia!
Hihhih, juu me ollaan kato ihan eri sorttii ku te kollit ja ihan vaan piruuttaan keikistellään! Hihhiihhii, toi kakkalootaan päästämisen estäminen oli kyl kaikkein hauskin juttu! Kyl se Miisaki siit lämpenee kunhan annat vaan sen touhuta omaan tahtiinsa. Ei me kyl arvata missä sä siin kuvassa oot?
Ne laatikot on kyl makeita paikkoja, kun niis ei oo tollasta roinaa. Olis nyt edes ilman purkkeja ne ruuat laatikos niin olis vielä herkullisempi paikka!
Hilja hyvä tulee. Kyllä se Miisa viel lämpenee, usko pois! :)
Voisikohan kätevä ATK-mies Onni korjata tuon linkin Kollon blogiin niin, että se menisi uusimpaan päivitykseen? :)
No voihan se! Oon niin kätsy äijä et oon jo täs pari kolme kuukautta miettiny et kui kauan teillä kestää toi matokuuri, ku ei päivitystä kuulu. Mut meitsin linkki oli MUUTTANU ITSENSÄ VÄÄRÄKSI. Itse en oo tehny mitään muuta kuin oikein koodannu.
Anonyymi: Kiitos en jaksa opiskella yliopistossa!
Susanna ja Samina: No DAA, tuola verhon välis, ettekste nää?!
Miirun poppoo: Ni ois aika hauska ku ois ruuat levällään. Mut sit taas toisaalta kurjaa ku... kyllä, äippä tilas sontaruokaa taas. Kuulemma tuli vahingossa. MÄ OLEN NII MONESTI SANONU ETTÄ EI PAHAA RUOKAA KIPPOON. Mutta ei.
Ihmisten kouluttaminen on rankkaa - mäkin olen joskus jättänyt ruoan syömättä, kun emäntä on ostanut jotakin mulle ennestään tuntematonta ruokaa tai hän ei muista, että mä en tykänny siitä ruoasta viime kerrallakaan. Emäntäni saisi syödä itse kyseenomaisia ruokia!
Terv. Kollo
Lähetä kommentti